Näin joulupäivänä ajauduin tekemään Bing-hakukoneella tieteellistä tutkimusta.
Tutkimuskohde: netin kuvamateriaali
Menetelmä: erilaiset hakusanayhdistelmät.
Kokeiltuja sanayhdistelmiä: "suomalainen nainen", "valokuva vanha suomalainen", "suomi valokuva nainen" "reipas nainen suomi". Lisäksi muutamia muita, jotka menivät mielestäni.
Tulokset olivat aika yllättävät. Hakutuloksista lonkalta arvioiden 80% koostui pissisten tai muiden nuorten ja usein varsin vähäpukeisten neitokaisten kuvista. Toinen yllättävä piirre liittyi siihen, että keulille kiilaavien neitokaisten jälkeen kuviin tuli paljon rallikuskeja ja Tami Tamminen.
Kaltaisiani vanhoja ämmiä kuvien joukossa oli merkittävän vähän, kun ajattelee minkä verran nykyisin keski-ikäisiä naisia on hyvinkin näkyvillä paikoilla ja johtavissa tehtävissä. Ehkä heidän kuviaan ei niin paljon katsella eikä googletella?
Sanayhdistelmällä "reipas nainen" hyppäsi ilahduttavasti kärkisijalle tämä nainen:
Olen aina pitänyt tätä naista upeana tyyppinä omassa sarjassaan kaikkine elämän kiemuroineen. Anita on oiva esimerkki siitä, että vaikkei kaikki mene kuin Kauniissa ja Rohkeissa, silti voi omassa sarjassaan olla upea taiteilija ja avoin ihminen. Anitan musiikki on ymmärtääkseni palvellut suurta kansanryhmää tässä maassa. Toki lehtien seurapiiripalstoilla ja haastatteluissa nämä ihmiset eivät ole eturintamassa. Tsaikkari-ihmiset ja koketeeraajat kernaasti esiintyvät kyldyyrimusiikkimakuaan esittelemässä, mutta eivät hiisku sanaakaan siitä, että kuuntelevat salaa anitahirvosia ja paulakoivuniemiä. Se ei ole bitcoin sosiaaliseen arvostukseen. Luulisin. (Huom: kaikki kunnia klassiselle musiikille, olen soittajaihminen huopikkaista händeliin.)
http://www.youtube.com/watch?v=YkzlOt1AyxY
Lisää upeita suomalaisia naisia.
Tuon esiin erään rouvan, jonka elämää seurasin mielenkiinnolla jo silloin, kun isä television osti. Hän oli urhea esitys elämän yllätyksellisyydestä - ja rakkaudesta. Sanalla sanoen: viehättävän kammottavan ihanan viisas ja kepeän syvällinen nainen! Kyllikki Virolainen!
Löysin kerran eräältä huoltoasemalta kirjamyyntikasasta hänen teoksensa. Nimeä en muista. Se on vieläkin jossakin päin hyllyssäni odottamassa aikaa, jolloinka joutuu lukulistalle. Ehkä Jorma Ollilan jälkeen?Ai että tämä nainen oli riemastuttava! Tulin aina hyvälle tuulelle, kun hän jutusteli täynnä positiivista energiaa sisältäen kuitenkin terävä-älyisiä huomioita: tämä nainen oli näennäisestä "konsulenttihabituksestaan" huolimatta kirkkaasti koko ajan perillä siitä, mitä ympärillä tapahtui.
Lempi tihrusilmäiseen Johannekseen oli hellyttävä - puolin ja toisin.
(Huom: poliittinen taustansa ei ole ajatuksissani.)
Vuosia sitten ajattelin, että tästä hieman lapsellisesti rähjäävästä sossutytöstä ei ole kuin riesaa. Oli lespaavine ässineen jotenkin naurettava tulenpalavine kommentteineen ja herätti enemmän ärtymystä kuin myötätuntoa sukupuolestaan huolimatta.
Mutta kas! Ajatukset on tehty muokattaviksi, samoin asenteet itse kullakin. Tästä tytöstä on kehittynyt silmissäni jämäkkä, suoraselkäinen, asiallinen poliitikko, joka tuiskussa ja tuulessakin kykenee pitämään ajatuksensa koossa ja reagoimaan pahoihinkin agitaatioihin aikuisen tavalla - toisin kuin monet miespoliitikot. Hän on: Jutta Urpilainen. Lisäksi lämmittää se, että hänen kauttaan myös muun kuin pääkaupunkiseudun näkemys tulee edustetuksi valtakunnanpolitiikassa. (Huom: en ole koskaan äänestänyt sosiaalidemokraatteja enkä usko äänestävänikään, julkinen tieto.)
Mieltäni lämmitti hakuun päässeet kuvat romaninaisista. He ovat sitä suomalaisnaisten ryhmää, joiden elämä ei aina ole helppoa. Olen kiitollinen työlleni, että olen saanut tuntea useita romaninaisia ja tunnen edelleen. Heissä on sama jako kuin valkolaisissa: toiset fiksumpia kuin toiset, toiset huumorintajuisempia kuin toiset. Mutta yksi asia on selkeästi toisin kuin valkolaisnaisilla: elämänsä on keskimäärin kovempaa. Romaninaiset ovat kertoneet tilanteistaan ja ongelmistaan. Väitän tietäväni, ilman tieteellistä näyttöä, jota sitäkin tosin voi olla.En tunne hyvin romaniyhteisön sisäisiä sääntöjä, mutta luin aikanaan tarkkaan Duodecim-lehdessä olleen kulttuuriliitteen, jossa kerrottiin eri kulttuureihin kuuluvien säännöistä, mm. romaneista ja muslimeista. Luin myös suurella mielenkiinnolla Martti Grönforsin sosiologisen tutkimuksen aikanaan. Grönfors (joka nimestään huolimatta ei ole romani) tutki romanikulttuuria menemällä itse sen sisään havainnoimaan. En muista enää tarkkaan julkaisun nimeä, saattoi olla tämä (Grönfors, Martti Suomen mustalaiskansa, WSOY 1981).
Tämä jollain tapaa maassamme unohdettukin naisryhmä saa lämpimät ajatukseni. Kuinkahan heidän joulunsa on sujunut? Kävivätkö lapset vai koko suku? Kävikö pukki? Olivatko piparit ja tortut järjestyksessä? Tiedän heidät kotikeskeiksi ja mm. kodin puhtaus on heille ykkösasioita. Myös kristilliset arvot ovat heille voimakkaasti tuntevina ihmisinä tärkeitä.
Muita naisia...
Tarja on kestosuosikki, joskin hänestä on presidenttikautensa jälkeen piirtynyt myös vähän pirullisenkin naisen ääriviivoja. Mene tiedä, en tunne henkilökohtaisesti.
Tässä vieressä myös yksi vuoden puhutuimmista naisista. Raha raha raha se on joka mediaa (ja ihmisiä?) kiinnostaa. Etenkin kun sitä on paljon, kuten Leena Niinistöllä vai oliko Männistö.Jos otetaan vielä pari Marttaa palanpainikkeeksi, niin Lucina Hagman itseoikeutetusti kuuluu kuvakavalkadiin. Lucina ei tosin nykykriteerein olisi ihan hakuammuntojen kärkisijoilla, jos ulkonäkömittarilla katsottaisi, kuten vahvasti näyttää hakujen ranking-listan suhteen tilanne olevan. (Kysyin mieheltäni: kuka on Lucina Hagman? Hän vastasi: eikös se ole tämän jääkiekkoilijan rouva? Hah. Niin degeneroituu ihmiskunta.)
Vieressä myös yksi Marttaliiton uranuurtajista, rouva Ester Reinius.
"Rouva Ester Reinius toimi Suomalaisen Marttaliiton keskustoimikunnan varapuheenjohtajana vuonna 1935 ja Marttaliiton johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1935-1943. Hän oli kotoisin Tampereelta, joten hän oli ensimmäinen johtokunnan puheenjohtaja, jonka kotipaikka ei ollut Helsinki."Linkki: Marttaperinne
Lopuksi esittelen naiskulttuuria ruotsalaisnaisohjelman tiimoilta. Ohjelma sykäytti mieltäni. Jos ehditte vilkaista olette ehkä samaa mieltä. Järkytyin asetelmasta: selvästi anorektinen ylitreenaaja posmottaa pullukalle syömisen vaaroista. Itse on irvikuva terveellisestä elämästä ja ruumiinrakenteesta, mutta saanee voimia pullukkaa kurmuuttaessaan. Tosin pullukka näyttää vapaaehtoisesti hakeutuneen ruoskittavaksi ja kyseessä on tv-ohjelma.
http://www.tv3play.se/play/235220/
Maittavia jouluaterioita ruhoillenne toivoo
Helga
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti