Kuuntelin tänä iltana pitkän puhelun ajan ystäväni ajatuksia ystävyydestä ja toveruudesta. Hän analysoi ja pohti suhdettaan kolmanteen henkilöön ja toi esiin viisaita näkökulmia. Kirjaan niistä joitakin tähän.
***
"Toveruudessa on jotakin pielessä, ellei uskalla olla kokoisensa vaan täytyy yrittää olla pienempi kuin onkaan vain siksi, että toinen saisi olla isompi ja kokea paremmuutta."
***
"Ystävyyden koetinkivi on suuri keltainen ilmapallo, jonka olet juuri saanut ja josta iloitset sydämestäsi. Voitko tuoda sen esiin ja iloisena hihkaista ilmoille onnellisuutesi? Iloitseeko toveri kanssasi - vai ampuuko hän pallosi kateuksissaan alas ja sen riekaleet lentävät kasvoillesi?"
***
"Jos kerrot suunnitelmistasi toverillesi, sanooko hän: "Hauska idea, kannustan sinua siinä, se on sinulle hyväksi!" vai toteaako: "Minulla sen sijaan ei ole tarvetta uusille ideoille, minulla on kaikki loistavasti".
Jälkimmäisessä tapauksessa ihminen peilaa ja prosessoi lähimmäisensä asiat itsensä kautta: mitä tämä merkitsee minun narsismilleni, onko tämä minulta pois?
Ystäväni miettii, onko tälläinen oikeaa ystävyyttä.
***
Hän miettii myös, kuinka pitkälle tulee olla lojaali ihmiselle, joka toimii oman mielihyväperiaatteen mukaisesti niin, että vaikkapa keskusteluseurassa hakee suosiota ja mielihyvää kertomalla ominaan niitä hauskoja tarinoita, jotka olet hänelle kertonut. Pitääkö kanttisi nolata hänet kuulijoiden silmissä: tuo juttu oli muuten minun? Vai vaikenetko - ja miksi, jos hänkin varastaa tarinasi?
Kuinka pitkälle lojaalisuuden tulisi riittää, hän aprikoi.
***
Enpä osannut sanoa noihin mitään, eikä tarvetta ollutkaan. Usein riittää, kun asioita pohtii ja problematisoi yhdessä. Niihin saa yllättävän raikkaita uusia näkökulmia. Toinen havaitsee asioissa sellaisia puolia, joita itse ei olisi tullut ajatelleeksi. Parhaimmillaan dialogi onkin tässä, kun viestikapulaa siirretään kädestä toiseen ja takaisin ja joka siirrosta se jalostuu.
Toivottavasti osasin jalostaa kapulaa, enkä turmella sitä.
Ihmissuhteet ovat joskus monimutkaisia. Niihin voi liittyä kilpailuasetelmaa, suoritushakuisuutta, kateutta, alistamista, toisen käyttämistä omana supportterinaan, toisen olkapäiltä ponnistamista, väärää omistamista ja salattuja, tuhoavia ajatuksenkulkuja ynnä kampittamista.
Jos positiiviset elementit puuttuvat ja vaakakuppi on kallellaan mustalle puolelle, on aika irrottautua ystävyydestä. Sekin pitää vain joskus osata tehdä - realistisesti ja rauhallisesti. Kuin tekisi leikkaushaavan, joka irrottaa tuhoavan kasvaimen: riittävä puudutus, rauhallinen ja varma veitsenviilto, tarkka ja kudosta tuhoamaton kasvaimen irrottelu ja siirto toiseen astiaan. Sitten steriilisti ja sievästi haavan sulku kaikkine kerroksineen, verenvuotojen tyrehdyttäminen eli hemostaasi ja uloimpaan kerrokseen kaunis tyylikäs sulku, josta ei jää jäljelle kuin Diana-ompeleen tyyppinen höyhenenkevyt sauma.
Ja siinä se on. Mennyt ystävyys, menneen ystävyyden sulkuhaava. Se paranee.
Näissä puheissa jätän arvon lukijan valmistelemaan vappuruokia yön pimeille tunneille, killumaan kattokruunuissa kiinnittämässä serpentiinejä ja palloja ja vääntämään Toast Skagenia keittiön perälle.
Vapputerveisin - ja vappupäivityksen toivossa,
Helga
6 kommenttia:
Kuuntelen repliikkien aloituksia aina vaan tarkemmin. Jos kaveri aloittaa jokaisen virkkeen "MINÄ" tiedän, ettei sen tyypin kanssa mitään oikeaa dialogia synny.
Kunpa kaikki tylsät tyypi voisi kliinisesti poistaa, joidenkin kanssa on vaan elettävä, se se naista kasvattaa.
Näin on: kärsimys myös kasvattaa ja sivistys on sietokykyä. Joskus on vain pakko tulla toimeen, väistellä, vaieta ja hiljaisesti sietää asoiden sujumisen vuoksi. Se jalostaa ihmistä.
Monesti asioiden analysointi ja paloittelu auttaa: taivas kirkastuu ja sietokyky on venynyt taas aivan uudella tavalla.
t. Helga
Voi Helga kun tietäisit miten ajankohtaiseen (minulle ajankohtaiseen) asiaan tällä kertaa tökkäsit.
Minulla on ystävä, jolta olen saanut aikoinani tukea. Nyt hänen tilanteensa on vaikea - ollut jo vuosia! ja hän käyttää minua lepotuolinaan. Olen yrittänyt auttaa ja tukea ja lohduttaa, mutta kun kuulen 99. kerran saman virren, alkaa olla mitta täysi. Etenkin, kun hän rypee siinä kurjuudessaan ja itsesäälissään, eikä tee mitään tilanteen muuttamiseksi.
Tekisi totisesti mieleni irtaantua siitä ystävyyssuhteesta, joka ei ole enää ystävyyttä vaan energian syömistä. Huomaan hätkähtäväni hänen puhelinsoittojaan, en aina vastaa, muunnan totuutta tai vaikenen, en kerro mista hyvistä asioistani (koska hän tulee äärimmäisen kaateelliseksi).
Mutta: hänellä ei ole ketään muuta. Ei ketään. En tunne yksinäisempää ihmistä. Hänen perhesuhteensa on yhtä helvettiä, hänen kotonaan vallitsee neljän hengen kesken halveksunta, kauna, kiukku ja rumat sanat. Olen varma, että jos "hylkäisin" hänet, tämä ystäväni päättäisi päivänsä. Hän on paljon puhunutkin siitä.
Minä jaksan. Vielä, mutten tiedä kuinka kauan. Toimin pelastusrenkaana, vaikken saa siitä mitään. Muuta kuin tiedon, että minua tarvitsee joku; paljon enemmän kuin minä häntä.
AIka kenkku tilanne, mutta ei _vielä_ kestämätön.
* * *
Silti taas kiitos terävästä ja analyyttisestä tekstistäsi. Näitä on ilo lukea.
Terv. Maarikka
Maarikka,
kiitos kiitoksista!
Ymmärrän sinua erittäin hyvin. Ystäväni murheet olivat hänen omiaan ja tuo "kolmas henkilö" (nimetään vaikka henkilöksi X) on hänen ristinään. Kyse ilmeisimmin vähän samanlaisesta problematiikasta kuin sinun kohdallasi: henkilö X on hyvin yksinäinen ihminen, joka mitä ilmeisimmin on omalla käytöksellään karkoittanut "vähemmän sinnikkäät" ihmiset lähipiiristään ja jäljelle on jäänyt Porsas Urhea eli tuo ystäväni, joka nyt purki sydäntään meikäläiselle.
Porsas Urhea (nimi kuvaa hänen ulkoista olemustaan huonosti, mutta sisällöllisesti natsaa hyvin) on mitä mainioin ihminen, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Hän on paitsi loistava kuuntelija myös henkisesti erittäin vahva ihminen - siinäpä syy, miksi henkilö X häntä hyödyntääkin. Heikommat ovat kai sortuneet elon tiellä hänen läheisyydessään heti ystävyyden alkumetreillä ja häipyneet. Ehkä sinulla on sama tilanne kuin Porsas Urhealla: ainut soturi, jolla kantti kestää?
Ydinkysymys lienee se, kuinka pitkälle Porsas urhean tulee sietää ja jaksaa. Nyt oli joku tilapäinen kantokykyluokan ylitys ja meikäläinen (Varaporsas) otti tuon kupin laitojen ylimenevän osuuden kantaakseen. Tein sen mielelläni, sillä Porsas Urhea kuuluu lähipiirini ja autamme toisiamme usein.
Mietin vain tätä sinun tukitarpeista ystävääsi ja henkilöä X. Porsas Urhea, samoin kuin sinä, kuuntelee samoja virsiä, ottaa aika ajoin henkilökohtaisestikin päälleen muualla syntynyttä kiukkuenergiaa (ihan hyvää hyvyyttään, kun voisi sanoa myös: nyt riittää!) ja kuluttaa energiavarastojaan toisen ihmisen eduksi. Kai se jotakin riistoa on sekin?
Kuinka päästä eroon kuluttavasta suhteesta etenkin, jos toinen väläyttelee itsemurhaa!? Siinäpä pulmaa kerrakseen. (Toisaalta: itsemurhalla uhkaaminen on aina kahta asiaa. Nimittäin vallankäyttöä ja toisaalta uhkaajan oma asia, jolla ei kyllä voi ketään muuta kiristää. Tässä yhteydessä tulee mieleen ihmiset, jotka uhkailevat irtisanoutumisella - eivätkä koskaan kuitenkaan sitä toteuta.)
On täysin ymmärrettävää, että valkoiset valheet ja puhelimeen vastaamattomuudet täytyy ottaa avuksi. Jotenkin on itseäänkin suojeltava!
Tulee mieleen myös erään edesmenneen työtoverin kommentit aikanaan. Hänen naapurinsa pyysi häntä aina kävelylenkille vain purkaakseen hänelle sieluaan ja patoutumiaan. Työtoveri kyllästyi ja joutui piileskelemään verhojen takana ja himmein lyhdyin ollakseen paljastamatta olevansa kotona. :)
On sekin hassua elämää!
Maarikka, voimia pelastusrenkaan työllesi! Heitän tähän lähityötoveriltani joku vuosi sitten saamani hyvän vinkin. Hän nimittäin kykenee säilyttämään naamataulunsa ja hermostonsa ihan nollilla vaikka minkälaisissa tilanteissa. Kysyin kerran, mikä on salainen aseensa. Hän sanoi: "Ajattelen koko ajan aktiivisesti jotakin muuta. Vaikka auton kesärenkaita, että millaisessa kunnossa ne ovat ja kestäätkö vielä tämän kesäkauden." Aika nokkelaa! Ja kyseessä on: MIESihminen!
Voimia,
Helga-Lucille von K-V
Olit Helga, oikeilla jäljillä. En koe olevani mitenkään "urhea", mutta tilanne on hyvin samankaltainen. Myös se on samankaltaisuutta, että tämä X on hyvin särmikäs henkilö, hyvin voimakas mielipiteissään (hän VIHAA jotain ja ottaa HETI porot nokkaan EIKÄ IKINÄ käy missään, jos siellä asia on hänen mielestään jotekin pielessä). Muut ovat luovuttaneet, minä sinnittelen. Vielä. Hassua kyllä, minulla on myös kaveri Y, joka tuntee myös X:n (on yksi luovuttaneista) ja minä hänelle sitten puran välillä höyryjä... Eli Y toimii vähän samankaltaisesti kuin sinä Porsas Urhealle. Terv. Maarikka
:D Onneksi voi kierrättää näitä X:iä siten, että Porsas Urheat saavat sivusta supporttia jaksaakseen näiden särmikkäiden kanssa.
Tässäkin tapauksessa kyseessä on herkästi herneet nokkaan vetävä särmikkö, jolla on taipumusta lieväasteiseen paranoidisuuteen. Epäluulojen perusidea on se, että epäilee hänen takanaan vehkeiltävän jotakin jonka seurauksena hän häviää jotakin ja että takana sovitaan asioita tarkoituksellisesti hänelle kertomatta, pidetään hänet asioiden ulkopuolella, kiilataan "herrahississä", tehdään urasuunnitelmia vaarantamaan hänen uransa jne.
On siinä silloin yhdelle ihmiselle painoja harteille...Kun koko ajan pitää vahtia, ettei vaaaaaan jää jotenkin vähemmälle.
t. Helga
Lähetä kommentti