Terveydenhuollon uutisia - lehdistä poimittua

MediUutiset on sanomalehtinen, joka tulee ainakin lääkäreille - mahdollisesti muillekin.
Uusin MediUutiset kertoo:

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtaja Olli-Pekka Lehtonen täytti 60-vuotta ja järjesti suuret syntymäpäiväjuhlat. Niihin käytettiin sairaanhoitopiirin rahoja 19 000 euroa sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtajan Piia Elon (sos.dem.) päätöksellä.
Bileisiin kutsuttiin 129 juhlavierasta seuralaisineen ja lisäksi 65 Lehtosen ja hänen puolisonsa kutsumia vieraita seuralaisineen. Heidän kulunsa maksoi puoliso.

Lisätieto: jokainen ajankohtaisia terveydenhuollon tapahtumia seuraava tässä maassa tietää, että Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri lomautti osan henkilöstöstään viime vuoden lopulla.

Loppupäätelmä:
ihminen ei opi koskaan. Ahneus menee tilannetajun edelle. Ylin johto saattaa kunnallisellakin puolella kevyesti katsoa, ettei tiukka talouslinja kosketa heitä itseään. On myös sairaanhoitopiirejä, joissa johtaja pyytää merkittävää palkankorotusta samalla kun toisaalla henkilöstöä vähennetään. Tätä on hyvin vaikea käsittää.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/625147/Sairaanhoitopiiri+maksoi+19+000+euroa+johtajan+syntymapaivista

***

Kuljeskelen turuilla ja toreilla eri puolella terveydenhuoltoa ja kuulen sivusta ja suorasanaisestikin terveydenhuollossa toimivien ihmisten (laitosapulaisia, sihteereitä, hoitajia, kanslisteja, lääkäreitä) ajatuksia työpaikoistaan. Useimmat ovat ydintekemiseen (=potilaiden hoitoon) erittäin motivoituneita, mutta lähes kaikkialla ihmiset ovat enemmän tai vähemmän ahdistuneita.

Terveydenhuollon piirissä tunnutaan nyt kiivaaseen tahtiin tekevän muutoksia muutosten vuoksi. Myös jatkuva työntekijöiden kiusaaminen erilaisilla "nytpä me keksittiin, että tehdäänkin näin"- ideoilla on päivän sana. Onko pomohierarkiassa nyt liikaa ihmisiä, joiden pitää jollain tapaa osoittaa olevansa tärkeitä tai tarpeellisia? Nk. hyvät ideat näyttävät syntyvän pääsääntöisesti mahdollisimman kaukana sorvin ääreltä. Näin sen kai pitää ollakin, mutta hyvän johtajan tulisi käydä edes kerran sorvin ääreltä kysymässä, onko idea järkevä ja toteuttamiskelpoinen.

Miksi ei toimintojen viilaaja ilmesty tehdassaleihin? 
Esitän pari teoriaa todennäköisyysjärjestyksessä.

1. Ei uskalla tulla. Pelätään kritiikkiä, pelätään palautetta. Otetaan asiallinen ja käytännön kokemukseen perustuva kritiikki henkilökohtaisena moitteena. "Enkö minä muka parastani yritä!"

2. Ei tule taktisista syistä, sillä "idea" on joka tapauksessa tarkoitus toteuttaa, sanoi kuka mitä tahansa. Ja siihen on ehkä jo satsattu rahaakin. "Minähän täällä päätän nämä asiat."

3. Ei älyä tulla. Esimiehen kapasiteetti ei riitä huomaamaan, että idea ei ole toteuttamiskelpoinen. "Kun minä aattelen, että kyllä tämä minusta on ihan hyvä ajatus. Luulisin."

4. Ei välitä. On välinpitämätön palautteen suhteen. Laissez-faire vaan, "Ne vastustaa joka tapauksessa aina kaikkia muutoksia! Mutta meidän yksikön strategian ja agendan kannalta prosessin kehittämisen tulee perustua dynamiikan kannalta suotuisaa tahtotilaa mobilisoiviin edellytyksiin ja....blaa blaa päläpälä ..."  

***

Huokaan.

Tohtorikunnassa on nyt semmoinen henki, että tehdään me vaan omaa työtämme ja antaapa niiden huushollata. Kaatukoon sitten vaikka seinät ympäriltä, niin sou what.
Prosessien ja organisaation kehittämistoimintojen keskellä seisoo joka tapauksessa aina se apua tarvitseva potilas, jolle jonkun joka tapauksessa pitää tehdä jotakin. Ja yleensä aika äkkiä, ilman vilkuiluja prosessikaavioihin.

Projektipäälliköt, organisaatiovastaavat, kehitysjohtajat, muutosmanagerit, yksikkökohtaiset prosessiesimiehet ja monimuotohyvinvointipäälliköt elävät omaa elämäänsä klo 8-16 ja 5 päivää viikossa. Mutta sairaala ei pysähdy tunniksikaan, ei yöllä eikä päivällä. Kun organisaatiopäällikkö kääntää kylkeään lauantaiyönä, kohtaavat lääkäri, hoitaja ja potilas toisensa kaiken maailman hölynpölystä välittämättä.
Näin on ollut ja näin on oleva. 

Kantaaottavin terveisin,
Helga

(...joka nousee lähivuorokausien aikana erään juhlajoukon jäsenenä turistikoneeseen ja antaa sitten matkapäivitystä jostakin päin maailmaa. Varokoon se, joka sattuu koneeseen lähialueilleni ;) ja joutuu vakoilun kohteeksi. Ha haa- hu huu!)