 |
| Tämä oli jossain päin Malesiaa kylpylän aulassa (myivät aromaattisia tuotteita) |
Siis Mäkkärille ja 1 kpl lastenaterioita, s´il vous plait. "Otatteko pehmiksen vai lelun?" kysyi teini-ikäinen myyjätär. "Tuota...1 lastenateria vain", sanoin minä. Käsitin sitten, että lopuksi saa jonkun lahjan (?) ja kun ateria vaikutti riittävältä valitsin "lelu":n. Myyjä kiikutti jonkinlaisen pleksillä päällystetyn näyttötaulua eteeni, josta lelu tuli valita. Siinä oli värityskirjojen tms. kuvia. Osoitin randomilla rivin ensimmäistä ja sain kouraani vihreän vihkosen. Ilmeisesti kuuluu nykykuvioihin?
§§§
Ruokailukuviot hallitsivat tänäänkin päiväohjelmaamme. Vaari kantoi ruokakasseja kädet väärällään ja jääkappi pullistelee tavaraa. Astianpesukonetta on käytetty aivan toisella tiheydellä kuin kahden aikuisen huushollissa ja roskapussi vartioi taukoamatta ovenpielessä. Ihmeteltiin illankähmässä, kuinka pienillä kuvioilla me kaksi käppänää selvitään keskenämme.
Aamupäivällä annoin hätäpäissäni hänelle kylmiä minilihapullia kupposeen välipalan ajatuksella. "Mitä muuta?!" hän kysyi ihmetyksen katse silmissään. "Mitä muuta?" kysyin minä puolestani. "Makaruunaa, salaatia" hän vastasi. Oukki doukki, kylmät lihapullat eivät siis käy välipalasta. Tomaatit, kurkunpalat, mansikat, croissantti ja viili sen sijaan läpäisivät tarkastuksen.
§§§
Itkukalkulaattori tänään:
- soratien alamäessä piti tehdä kuperkeikka systä, että pitää kävellä "ite" ilman kädestä pitämistä (hyvä juttu: itsenäinen poika!)
- tukka piti pestä (kotosalla kuulemma ikuinen taisto tästä)
- salama paukahti lähiseudulle terassilla seisoskeltaessa (ois pitänyt mummon älytä ajoissa mennä sisälle ja jättää puskien tarkastelu vähemmälle)
§§§
Päivän opetus: tavaratalon hissiin ei pääse nopeasti livahtamaan rattaiden kanssa. Lopputulos: jää nuolemaan näppejään kun muut (tässä tapauksessa liukaskinttuiset eläkeläiset) nappaavat hissin nokan edestä. Eihän sinne sitten enää sisään mahdu, kun sinne kirmahti Hilkka, Teuvo, Elsa ja Hannes pusseineen ja kasseineen. Voisihan toki olla rehvakas ja pusertua kylmän viileästi rattaineen sisään rutistaen läsnäolijat pussukoineen litteiksi seinänvierustoille.
§§§
Saunan lauteilla puitiin vaarin kanssa tuota "ei pestä tukkaaaaaa!"- taistelua.
Vaari: -Ennen vanhaan minutkin vaan heitettiin laiturilta veteen uppisukkeluksiin, että siinä on sulle vesipelkoa. Ja otettiin kädestä ja jalasta kiinni ja pyöritettiin hyrränä vedessä, eikä kyselty, meneekö vettä nokkaan.
Minä: - Niin. Ja talutettiin kädestä korkeille paikoille, eikä kyselty, pelottaako.
Vaari: - Niin...ja alttarille.
§§§
Lopuksi verouutiset:
1. Soitettu verottajalle, jolla oli päällä "olette soittaneet verohallinnon vastaajaan. Asiakaspalvelijamme ovat tällä hetkellä varattuja. Olkaa hyvä ja...." ynnä rauhoittavaa musakkia.
2. Lopulta haituvapartainen miesääni vastasi.
3. Kävi ilmi, etten tosiaan ollut maksanut erää numero 6.
4. Puhelun aikana sekä haituvapartaiselle että allekirjoittaneelle selvisi, että verottajan "Maksusuorituserä numero 6" ei tarkoita, että olisin maksanut sitä edeltävät erät 1, 2, 3....jne. ja päätynyt erään numero 6, joka maksamatta.
Verottajalle maksuerä numero 1 tarkoittaa tammikuuta (jolloin toiminta alkoi eli ei veronkantoa vielä), erä 2. helmikuuta (jolloin maksoin veroa), erä 3. maliskuuta (jolloin ei ollut maksun aika), erä 4. huhtikuuta (jolloin maksoin veroa), erä 5. toukokuuta (jolloin ei ollut maksua) ja erä 6. tällä logiikalla siis tarkoitti kesäkuuta. Tuo maksu tosiaan oli rästiytynyt, kun en pysynyt näissä eräluvuissa enää kärryillä.
Missään tiedotteessa tätä logiikkaa ei ole kirjattu, vaan se on verovelvollisella ilmeisesti koodattuna DNA:han. Ylipäätään kun ammatinharjoittamisen veronkantoa koskevat maksulaput tulivat, ei niissä ollut mitään saatekirjettä.
...että hyvä verottaja, älä yliarvioi meikäläisen käsityskykyä. Minulla on vasta muutama korkeakoulututkinto. Ja kuten tiedettyä ja usein toistettua, ei kouluviisaus ole mikään arvo, vaan synnynnäinen sivistys. Veronkantoviisauskin asuu synnyinlahjana toisten päässä - ja toisten ei. Kuulun viimemainittuun ihmishylkiöiden joukkioon.
(Onko veroterapeuttien ammattikuntaa olemassa? Siis ihmisiä, jotka antavat terapiaa verotuksen aikaansaamien ahdistusten ja "minen satara soikoon nyt taaskaan tiedä mitä tämäkin tarkottaa"- kohtausten jälkeen.)
Kysyy vero- ja tällä hetkellä huoltovelvollinen
Helga
2 kommenttia:
Tätikuntoisuusluokka A1 lohduttaa Helgaa:
Jos olet toiminut rehdisti, ei verottajan yhteydenotoista kannata ahdistua. Kiemurat ovat moninaiset, ja välillä verottajakin tuntuu olevan hukassa jatkuvien uudistusten virrassa. Jos jokin asia on unohtunut tai jäänyt muuten hoitamatta (ei tahallisesti) järjestynee asia puhelinkeskustelulla. Tämä on tädin kokemus yrittäjäpuolen verotuksesta.
Yksityispuolella tapahtui sen sijaan kerran seuraavaa: Tädillä oli asunto, joka jäi muuton jälkeen tyhjilleen. Vuokrata ei täti sitä aikonut, ja kun asuntomarkkinat näyttivät tuolloin hiljaisilta, ei täti ryhtynyt suuriin markkinointitoimiin myynnin suhteen.
Seuraavan vuoden puolella verottajalta kopsahti kirje. Sisältönä mainittiin, että täti on jättänyt veroilmoituksessaan ilmoittamatta saamiaan vuokratuloja.
Täti soittamaan osoitettuun numeroon. Keskustelu kulki pääpiirteissään näin:
- Sain kirjeen, etten olisi ilmoittanut saamiani vuokratuloja.
- Aivan, teillähän on se asunto osoitteessa xxx.
- Niin, mutta ei siinä ole ollut vuokralaisia.
- Eihän täällä toki epäillä ketään [väkinäinen naurahdus], mutta kun teillä on tuo asunto, ettekä ole ilmoittanut vuokratuloja.
- Kai minä olisin ilmoittanut, jos niitä olisi ollut...
- Saattavathan ne unohtua ilmoittaa.
- Jaa. Joka tapauksessa asunto ei ole enää minun, olen myynyt sen.
- Mitä? Milloin?
- On siitä jo aikaa... eikö ostaja ole maksanut varainsiirtoveroa...??
No hm, ei tuon kummempi juttu, mutta jurppii edelleen. Liekö tavatonta, että joku pitää myytäväksi aikomaansa asuntoa tyhjillään? Olisiko takana ollut jokin "asiaa tunteva taho", joka havaitsi uudet asukkaat ja kiiruhti juttelemaan tuntemansa verovalmistelijan kanssa...?
Ihmettelee Tätikuntoisuusluokka A1
Tätikuntoisuusluokka A1 joutunut verottajan kanssa negotiation-tilanteeseen. Täällä kohtalotoveri HvK-V. Muistan jo nuoruudesta, että aivostostani puuttui täysin verokäsitystä koodaava geeni. Se ei ole alkanut ekspressoitua eli ilmentyä sitteminkään: sama vika rahikaisella edelleen.
Joku vuosi sitten myin yhden pienen harrastusosakkeen merkittävällä persnetolla. Otti niin vietävästi kupoliin, kun kaupassa haihtui iso summa rahaa savuna ilmaan. Myyntiä viivytin jonkun vuden sillä ajatuksella, että saisin siitä edes omani pois - turha toivo. Myin sitten, kun siitä oli jatkuvaa kulunkia, enkä välimatkan vuoksi voinut sitä enää käyttää ilokseni.
Meni vuosi-pari ja verottaja lähestyi minua seuraavalla asialla: en ollut maksanut em. osakekaupasta myyntivoittoveroa. Ho-hoo! Minä puolestani ajattelin, että jos kaupasta tulee hävikkiä, ei siitä tavallinen pulliainen saa verohelpotusta. Mutta jos kaupasta tulee voittoa, on verokarhulla koura ojossa sakkojen uhalla.
Mutta kuten sanottua: veroja maksavat ne, joilla on varaa osakkeisiin (asunto-osakkeisiin, harrastusosakkeisiin...) ja sen semmoisiin ylellisyyksiin. Että pulinat pois, rahat menevät huonompiosaisille. Ja kun huonompiosiset yllättäen rikastuvat vaikkapa lotossa tai onnistuneessa konepajapisneksessä, on heidän vuoronsa kaivaa kuvetta. Niin se menee (lottovoitto ei taida olla verotettavaa tuloa?).
T. Helga
Lähetä kommentti