Muurikka-sähkösavustuspönttö on kuulkaa sitten kaupunkien kasvateille verraton vempele. Rupateltiin päivänä muutamana työkavereiden kanssa, että vaikka kärsimys kirkastaa ja vain hiuksenhienoilla kynsitulilla hitaasti turrutettu, itsepyydetty lohikala on Se Kaikkein Suurin Meriitti, niin joskus sitä joutuu ihminen tinkimään ja tyytymään vähempään.
Kirjasimme heti useamman ihmisryhmän, jolle olosuhteiden vuoksi oikea vaihtoehto on sähkösavustuspönttö. Ryhmät löytyivät ruokapöydästämme.
1. taaperoikäisten perhe, jossa isä tekee vuorokauden työputkia (työpäivä + päälle toimenkuvaansa virkaehtosopimuksen mukaisena kuuluva pakollinen päivystysvelvoite)
2. koululaisten isä, jonka aika kuluu työn lisäksi lasten kuskaamiseen erilaisiin harrastuksiin, koiranulkoilutukseen ja palan painikkeeksi kalastukseen (kuulemma vain, jos vaimo ja lapset ynnä koira suovat)
3. työnsä ohella hyvin runsaasti harrastukseensa aikaa käyttävä naisihminen
4. naisihminen, jonka asunnon yhteydessä ei ole mahdollisuutta nuotiotulien virittämiseen.
Nämä ihmiset kiiruhtavat hakemaan kalansa myymälästä, nappaavat sieltä mukaansa myös leppärouhepussin, maustavat kalan laskien sen viimeiseen lepoonsa savustuspöntön uumeniin ja alle leppärouhe. Sokeria ei kuulemma kannata lisätä, se vain sotkee polttoalustan.
@@@
Sateenkaariasiasta aattelin päivänä muutamana sitä, että en voi ymmärtää, miksi tämä asia on joillekin ihmisille (ja jopa valtioille!) niin ärsyttävä ja vihanpitoa herättävä, että samaa sukupuolta olevat ihmiset rakastavat toisiaan. Olen tuntenut pitkään erään vastaanotollani käyvän henkilön, joka nyt sivulauseessa mainitsi puolisonsa nimen, josta kävi ilmi, että puoliso on samaa sukupuolta. Heillä on myös lapsia. Koska hän(kin) on tavattoman miellyttävä samoin kuin muutkin tuntemani samaa sukupuolta olevan kanssa parisuhteessa olevat, pysähdyin oikein miettimään tätä vihanpitoasiaa. En keksi sille mitään järjellistä selitystä.
@@@
Uimavesi on nyt järvien alueilla parhaimmillaan - ja varmaan meressäkin. Ah, mikä autuus on heittäytyä sen lempeänvirkistäville käsivarsille!
t. Helga
2 kommenttia:
Sateenkaaren tuolla puolen... kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan vilpittömästi, muilla ei ole siihen mitään lisättävää. Kyse on vähemmistöstä, joka ei todellakaan ansaitse sortoa.
Olen usein miettinyt, miksi me heterot saamme pariutua ihan niinkuin haluamme. Tuloksena voi olla onnettomia avioliittoja, pahaa oloa syyttömille lapsille ja kaikkea muuta kurjaa. Mutta se on kaikki OK.
Tunnen muutaman sateenkaariparin. Sympaattisia ihmisiä. Emme koskaan keskustele siitä, mitä itse kukin lakanoiden välissä puuhaa. Se ei heteroiden keskenkään ole hyvien tapojen mukaista.
Täsmälleen.
Joskus ihmisen voi olla vaikea sietää sellaisia ilmiöitä, jotka eivät mahdu hänen kokemuspiirinsä sisäpuolelle. Kokemuspiiri taasen voi olla kovinkin rajoittunut.
Ajattelen niin, että ihmisen laajasydämisyys ja "luonteen hienopiirteisyys" ei ole kiinni sukupuolisesta suuntautumisesta. Niin kuin ei sukupuolestakaan tahi arvosta eli asemasta tässä maailmassa.
t. Helga
Lähetä kommentti