Hautajaiskukista on kenties vaikea sanoa, että niistä iloittaisi. Mutta kaipa ne on joka tapauksessa tarkoitettu juhlistamaan, lohduttamaan ja ilmaisemaan myötätuntoa, jos kohta harva sanoo hautajaisissa kukkia ihailleensa. Saatanpa olla ihan väärässäkin.
Hautuumaalta etsin opiskelutoverini hautaa sitä löytämättä. Hautoja oli niin vietävän paljon, että tunnin etsinnöillä ja joltisillakin koordinaateilla ei tehtävästä suoriutunut. Seurakunnalla on toki paikkakartta, pitää kysellä.
"""
Koska henkisiä ja murheellisiakin asioita kohti pitää olla 1 maallinen ja elämän konkretiaan täräyttävä juttu, niin sellaiseksi sopii päivän probleema: kajakkini peräsimen tipahtaminen kiinnityksestään. Kajakkimelonnassa veneen pohjan muoto auttaa paljon suunnan pitämisessä isoilla seljillä. Mitä terävämpi ja pitempi on kölilinja eli se "vekki" veneen pohjassa, sitä suuntavakaammin se puskee eteenpäin. Mulla on kunnon köli, mutta peräsimestä on hyötyä aallokossa. Nyt se on pois pelistä ennen kuin saan korjatuksi. Edellyttää monenmoista työkalua ja värkkäämistä. Mieli tekisi pukata tuo miehen hommaksi (ällöä värkkäilemistä), muttei periaate anna myöten: nainen tekee itse omat työnsä.
Eipä taida valmistua lähipäiviksi, kun ollaan irrottautumassa maalikyliltä kohti asumattomia seutuja. Pärjättävä ilman, mutta kovia tuulia ei ole ennustettukaan.
 |
| Tipahtanut peräsin. Korjausvinkit sain jo melontaseuraltani: kiitos paljon! |
Palattiin tänään mummoretkeltä eli käytiin viemässä pikkukaveri kotiinsa. Reissun päälle sai vielä Brion puisen junanradan, jonka kävin hiippailemassa muovikassissa yllätykseksi takapihalleen ennen kuin automme perävalot lopullisesti katosivat pikitielle. :) Suloinen viikko vietettiin kaverin kanssa! "Haluaa lissää!"
"""
 |
| Oulu |
Entinen kotikaupunki oli paikoillaan. Tavanomaiseen tapaan Kauko Röyhkän "Kotikaupunkini betonisillat" soi päässä, mutten harmikseni nyt löydä siihen linkkiä. Kauko eli Jukka-Pekka Vähämaa (tms., sukunimi saattoi nyt mennä vähän väärin) oli Tuiran poikia, hiljainen poika kunnes löysi itsestään taiteilijan. Ensin vähän aprikoitiin kyllä, että tuleekohan tuosta mitään kun Narttu soitti vähän toisessa virityksessä kuin missä Kauko hoilasi. Mutta tulihan siitä. Hyvä, Kauko!
"""
Ehkä vanha sanonta sittenkin pitää kutinsa. Nimittäin, että lähdet jostakin paikasta, mutta paikka ei lähde sinusta. Näin on sanottu ainakin Oulusta. "Sinä lähdet Oulusta, mutta Oulu ei lähde sinusta." Naamatuttuja ihmisiä, nimituttujakin: ai tuo on tuo! Onpas tuo vanhentunut! Oliko tuo se? Sekö on tuo? Tunsinko tuon? Olisiko pitänyt tervehtiä? Tunsiko se minua?
...ja myös näin: onpas tuo edelleen nousukas, huh huh. Oulussa on paljon nousukasmaisesti kohonneita pullataikinoita, sosiaalisessa asteikossa nopeasti nousseita äkkirikastuneita tai muuten menestyneitä. Nämä henkilöt ovat hyvinkin tarkasti verkostoituneet keskenään. On runsaasti menestystarinoita ja seurapiiritapaamisia - mutta nykyisin myös paljon laskukiitoja.
Nekin ovat hyväksi ihmiselle: ehtii ymmärtää enemmän ennen kuin aika loppuu. Sillä elämähän on kuitenkin jotakin muuta kuin tepastelemista Rotuaarilla kultakellopoikien kanssa verkostuneena. Aikansa toki kutakin, mutta lopuksi ollaan koko porukka samanlaisissa paidoissa ja pidoissa matkalla samalle uunille.
Kuten huomaatte, on kesälomaan mahtunut Tuoksuja ja Tunteita, Kotikatua ja Me Tammeloita, Bold and Beautifulleja ja Pikku Kakkonen. Joitakin tunnelmia mainitakseni :D
Nyt virittelen venhoani, sillä ulapat odottavat lähipäivinä. Päivitän tuulahduksia ja yritän ladata kuviakin.
t. Helga
"""
Ehkä vanha sanonta sittenkin pitää kutinsa. Nimittäin, että lähdet jostakin paikasta, mutta paikka ei lähde sinusta. Näin on sanottu ainakin Oulusta. "Sinä lähdet Oulusta, mutta Oulu ei lähde sinusta." Naamatuttuja ihmisiä, nimituttujakin: ai tuo on tuo! Onpas tuo vanhentunut! Oliko tuo se? Sekö on tuo? Tunsinko tuon? Olisiko pitänyt tervehtiä? Tunsiko se minua?
...ja myös näin: onpas tuo edelleen nousukas, huh huh. Oulussa on paljon nousukasmaisesti kohonneita pullataikinoita, sosiaalisessa asteikossa nopeasti nousseita äkkirikastuneita tai muuten menestyneitä. Nämä henkilöt ovat hyvinkin tarkasti verkostoituneet keskenään. On runsaasti menestystarinoita ja seurapiiritapaamisia - mutta nykyisin myös paljon laskukiitoja.
Nekin ovat hyväksi ihmiselle: ehtii ymmärtää enemmän ennen kuin aika loppuu. Sillä elämähän on kuitenkin jotakin muuta kuin tepastelemista Rotuaarilla kultakellopoikien kanssa verkostuneena. Aikansa toki kutakin, mutta lopuksi ollaan koko porukka samanlaisissa paidoissa ja pidoissa matkalla samalle uunille.
 |
| Oulun krematorio ja krematorion kappeli |
Nyt virittelen venhoani, sillä ulapat odottavat lähipäivinä. Päivitän tuulahduksia ja yritän ladata kuviakin.
t. Helga
2 kommenttia:
Ähkäisin ja kovaa.
Tuo kuvauksesi oululaisista nousukkaista osui kuin nenä päähän erääseen sukulaiseen, joka ammatissaan on komeassa nousukiidossa. Ja tuo sen myös FB-päivityksessään reilusti esille: esitellään samppanjaa ja konjakkia, menestynyttä vaimoaa, joka kokkaa taivaallisesti, "kuuluisia tuttavia" ja kuinka ylellistä on olla ns. vaativa asiakas....
Kirjoitit ajatukseni paremmin kuin olisin konsaan itse pystynyt.
Mutta oululaiseksi ei tulla, vaikka sielläolisi asunut neljännesvuosisadan. Oululaiseksi synnytään. Tervaleijonalla tai ilman.
Terv. Maarikka
Hei Maarikka!
Juu, tuon oululaisen rikastuneen ja hieman pomböösin (bömpöösin, bömböösin, pompöösin) tyypin "taudinkuva" on ihan omanlaisensa. Tietyt oululaistyypit ovat persoja hakeutumaan snobijoukkueisiin. Koska tätä oululaista inside-rinkiä on sattumankaupan ja vähän muunkin kautta (esim. koulukavereita) ajautunut myös omaan tuttavapiiriin ja FB-kavereihin, voin suoralta kädeltä sanoa keitä löytyy hyvinpärjänneiden fasetuskavereista :). Puheet on sitä myöten...:D - Oulu on pohjoisen keskus, jolle ei löydy verrokkia Tamperetta lähempää. Ehkä tästä johtuen sisäpiiri on piiri-pieni-pyörii- tyyppinen, hyvässä ja pahassa. Auttelevat ja tukevat myös toisiaan, mikä positiivisena puolena mainittakoon. Lestadiolaisilla on puolestaan omat bisnespiirinsä, sekin aivan uniikki kuvio.
Tuo "kuuluisien tuttavien" esittely on yksi yllämainitun seurapelin ominaisuuksista :) Niitä puheita kuunnellessa tunnen aina voimakasta myötähäpeää. Että kaikki konstit ne tuleekin mieleen, kun hätä on suurin.
Nämä lempeät, mutta kriittisen fileeraavat huomiot teki Helga, joka on seurannut puolipakosta oululaista koketeerausporukkaa (en voi sanoa miksi, mutta vannon, etten vapaaehtoisesti...toki huomioiden tekeminen on vapaaehtoista, eikä sitä voi eikö tule keneltäkään kieltää)
Lähetä kommentti