Maanomistusta, hyväkäytöksisiä nuoria ja Syntyjä Syviä

Viikon takainen auringonlasku

Metsänomistusasioita tuli vielä mietityksi kansallispuistoasian yhteydessä. Onni, että maassa on (ja on ollut) viisaita päättäjiä, jotka näkevät vuosisatojen päähän, eivätkä pelkästään tämän hetken hyötyyn!

 Kansallispuistojen rannat takuulla kelpaisivat lomakeskuksen perustajille, ulkomaisille sijoittajille ja onnenonkijoille suureenkin hintaan. Niillä voitaisi houkutella maahan suurta valuuttaa tiuhaankansoitetuilta alueilta Euroopasta, Jenkkilästä ja Aasiasta, naapurimaastamme nyt puhumattakaan. Koli kävisi helposti kaupaksi karvoineen päivineen. Suuren lompakon omistajia maailmasta löytyy, eikä yksityiskoneella Pohjolaan viuhahtaminen ole ongelma niille, jotka eivät pytylle taivu pörsinsä kanssa. Ja ei kun vesijetit huutamaan ja kerrostalon kokoiset moottoriveneet lyömään laineita luodoille.

Maan myymisellä rikastuneita on näköpiiriin sattunut aivan viimeaikoinakin (ei lähipiiriin, relax). Aprikoin itsekseni, mikä olisi tuntemus, jos kituuttelisin huonoilla tienesteillä ja alla olisi roppakaupalla ikivanhaa perintömaata, jota grynderit himoitsisivat. Myisinkö vuosisataisen sukutilan kerrostaloneliöiksi vai kärvistelisinkö elämäni köyhänä, jotta seuraavat sukupolvet saisivat jatkaa maanomistajina? Entä jos naapurimaan oligarkki tulisi ja tarjoaisi rekka-autokuormallista rahaa - kykenisinkö kieltäytymään kaupoista? Voisinko luottaa siihen, ettei maita myytäisi heti, kun itsestä aika jättää? Jos päättäisin myydä, olisi myynnin ajankohtakin olisi hankala päättää:  entäpä, jos huomenna maan arvo nousee?

Loppupäätelmä: maanomistus voisi olla melkoinen monimutkainen päänvaiva edelläesitetyistä syistä, eikä siten olisi meikäläisen laji.

***

Turun saaristoa

Nuorissa on toivoa! 

Vietin eilisillan eli liki 5 tuntia tuntemattoman nuorenmiehen seurassa peliharrastuksessa. Lähetän raikuvat aplodit parinsadan kilometrin päähän nuorukaisen vanhemmille, sillä niin loistavan hienosti ovat poikansa kasvattaneet. Kiittelin poikaa pelin jälkeen: ootpa hieno poika! Ja vähän aikaa kun siinä tuumittiin, niin havaittiin, että -kas sattumaa!- ollaan kyllä pelattu yhdessä aiemminkin toisella kentällä ja silloin oli pojan isäkin mukana. 

Media saisi enemmän tuoda esiin näitä fiksuja ja hyväkäytöksiä nuoria positiivisena signaalina ja vastapainona ylenpalttiseen voivotteluun ja kauhisteluun. Usein viitataan "Suomen nykynuorisoon" isona massana, vaikka tämä nuorison joukko on kovin heterogeeninen ja -näin tiedän ja uskon- pääasiassa kunnon porukkaa, kuten vanhempansakin. Eihän me vanhempiakaan leimata joukkona luusereiksi. 

Poika on aloittanut opiskelunsa ammattikoulussa ja kertoi ylpeänä valmistuvansa muutaman vuoden kuluttua erääseen käytännön ammattiin. Hieno homma!

***

Näinpä alkoi lomanjälkeinen elämä, jolloin:

- töiden jälkeen ei jaksa heti ryhtyä millekään

- syötyään ja levättyään tuleekin kiire tehdä edes jotakin virkistävää, ennen kuin...

- ...on kiire nukkumaan, että ehtii aamulla kiireellä nousta ja kiireellä kaasuttaa sorvilleen

Himputti, että päivä käy lyhyeksi kun siitä viettää suurimman osan työpaikalla. Eikä riitä edes arkiviikko: viikonloppunakin on töitä.

Elämä on kyllä loppuviimetteeks aika pitkälle ammatinvalintakysymys, sillä niin paljon työ sanelee itse kunkin liikennöintiä tässä ajassa. Toivottavasti joskus pääsisi terveenä eläkkeelle, että ehtisi kunnolla nauttia vapaa-ajasta ennen kuin hauta vinkkailee sormi koukussa houkuttelevasti puoleensa: tänne vaan ja se siitä!

Mutta eipä mennä asioiden edelle: olen ilmoittautunut ratsastusryhmään. Tulevan talven virkistykseksi vanha (vaatimattomalle tasolle jäänyt) harrastus kaivetaan naftaliinistä. Kypärä, hanskat ja chapsit on jo hankittuna.

Iloa ja eloa,

Helga

Oulun maisemaa