Nyt tämä vasta mielenkiintoiseksi meni.
Olen ruokailemassa vieressäni teini-ikäinen, italiaa puhuva tyttöpari, joka pussaili äsken näkyvästi ja ajutui tuota pikaa ilmiriitaan. Toisella puolella penkillä istuu perheenäiti näpyttämässä kännykkään, kuten ylipäätään kaikki tässä lähellä, sillä paikassa on ilmainen WiFi.
Edessäni on baaritiskityyppinen pöytä, jossa on jokunen ilmainen nettipääte. Yhden äärellä istuu aasialaisperäinen, ehkä filippiiniläislähtöinen nainen, jolla on tiukka lilanvärinen, hyvin syväänuurrettu t-paita, josta naiselliset muodot ovat karata vapauteen. Naisella on botox-ankanhuulet ja räikeää huulipunaa ja hän tutkailee hievahtamatta nettiä. Pöydän toisella puolella puolestaan istuu keski-ikäinen, asialliseen ruutupaitaan pukeutunut hieman keskivartalopullea mies, jolla on kapeat huulet ja jollain tapaa pelottava ilme. Hän näppäilee näennäisesti kännykkäänsä, mutta luo naiseen tiiviisti katseita (ja minä häneen :D). Mies mittailee naisen yläosaa häpeilemättömästi katsellaan. Enpä saata arvata, mitä miehen mielessä pyörii. Ehkä huominen saunaremontti?
Nyt tyttöpari sai tappelusta tarpeekseen, pakkasi kimpsunsa ja häipyi housunpersukkeet lököttäen. Että nuo tyttöparit osaavatkin olla poikien näköisiä!
@@@
Nyt mies vilkuilee meikäläistä. Sus siunatkoon. Tuijotan Marttana julkeasti takaisin. Olen kuin Lucina Hagman: ponteva ja isänmaallinen. (Tuon täytyi olla vahinko. Tutkaili tietokonettani.)
Ehkä mies on etsivä, joka on palkattu vakoilemaan tuota ortodoksijuutalaista, joka istuu naapuriravintolassa? Jonkinlainen turvallisuuspalvelun mies, joka näinä sukellusveneiden kuumina aikoina on palkattu tarkkailemaan tilanteita?
(Naisen sutenööri? Tämä on sellainen paikka, josta varoitetaan turistioppaissa. Metrosta noustessa oviaukon seutuvilla oli useampia ihmislihatarjouksia.)
@@@
Tyttöparin tilalle tuli kaksi rakennekynsityttöä sukkahousumaisissa legginseissä ja australialaisissa lättänätalvisaapikkaissa (kamalat pullajalkasysteemit ja kuulemma kalliitkin, Ugh-kengät?).
Tytöt puhuvat taukoamatta.
@@@
Ei maar, nyt kyllä menee liian pitkälle. Miehelle tuli juttelemaan nainen, jolla on fosforinvioletti siilditukka, Rapala-uistimet pitkin naamaa ja hän toi miehelle kirjan, jonka nimi on "Miesten mies 2000". Mies puhuu fosforitukalle ikävällä, tunkkaisella nenä-äänellä ja hänen huulensa ovat entistäkin tiukemmalla.
Olen täysin pudonnut kärryiltä tilanteen selvittämisessä. Ehkä kysäisen kohteliaasti tilanteen taustoja?
Mutta yksi on selvää kuin pläkki: tässä hieman epämääräisessä miljöössä vetelehtii täysin Helsingin rautatieaseman kaltainen mamu-taustainen nuorimiesporukka hieman huonoissa vaatteissa paremman toimen puutteessa.
Taidan liittyä joukon jatkeeksi :) (olisin kuin huutomerkki tuossa seurassa, jos kohta muutoinkin).
teidän helga
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti