 |
| Kuva: netistä |
Huh huh,
joulureseptiä ja askarteluohjetta pukkaa Facebookin täyteen. Kurkistinpa Marttalaankin nähdäkseni, mitä marttasiskot näin joulun kynnyksellä - etten sanoisi jo tuulikaapissa - puuhastelevat.
Ja onpa tosiaan semmoisia jouluvalmistelja meneillään, että heikompia hirvittää ja hiki nousee tukkaan.
http://www.martat.fi/marttailu/marttailunurkka/
@@@
 |
| www.bum-blu-ray.com |
Joulumieli ei taida tulla ilman massiivisia valmisteluja. Joulu täytyy (ainakin jonkun) aina tehdä huusholliin. Jouluhype? Toinen kysymys on se, mikä on minimivaade meistä itse kullakin joulumielen saamiseksi. Lapset ja lapsenlapset toki joulun tuovat ja heidän vuokseen varmaan enimmät etukäteisvalmistelut tehdäänkin. "Joulu on lasten juhla". Mutta jos oikein tarkkaan mietitään, niin en usko monenkaan pienokaisen asettavan tarkkoja ehtoja jouluvalmisteluille. Vai oletteko kuulleet? Lapset on aika joustavia mieleltään. Mutta ovatko aikuiset, joulunsakaan suhteen?
@@@
Sain kerran ystävältäni ruotsinkielisen joulupakinan. Nimi taisi olla "Se suuri joulukatastrofi" tai sinnepäin. Siinä kuvattiin tunnelmaa perheessä, jossa liian suuret jouluodotukset sytyttivät tulen pitkään painetta keränneen höyrykattilan alle ja tilanne räjähti käsiin aattoillan juhlallisimmalla hetkellä. Arvelen olevan paljon koteja, joissa joulu ei ole harmonista yhteiseloa, vaan monenlaiset murheet ja ristiriidat kilpistyvät joulupöytään. Ajattelen myös sydän karrella niitä lukuisia lähimmäisiä, jotka istuvat jouluaattonakin yksinäisinä kodeissaan, kun naapuritalon olohuoneessa tähtisädetikut välkähtelevät ja joululaulu raikaa.
@@@
 |
| www.lorithayer.com |
Omalla kohdalla muistan jouluja, jolloin tiettyjen sukulaisten välillä oli jännitteitä, oli miniä-anoppi- asetelmaa, oli porukkaa juovuspäissään ja jonkunlaista rähinää ja hermostuneisuutta ilma sakeanaan. Muistan myös jännittyneitä jouluja, jolloin tunnelmaa ei kiristänyt juopottelu vaan ahdistavat ja jäykät normit ja perinteet, joita tietyt paikallaolijat vaativat noudatettavan, koska se oli heidän joulutunnelmalleen tärkeää. Aika harvoin näitä ikäviä joulumuistoja oikeastaan kuitenkaan tuodaan esille, vaikka jouluaattokaan ei taida olla elämäilmiöiden kirjon ulottumattomissa. Joulu on hurskas tabu, joka nousee kritiikin ja realistisen tarkastelun yläpuolella.
@@@
Ilonpilaajako? Voin ollakin ja sallin sen itselleni :D Mutta toisella aivopuoliskolla aattelen myös, että joulu tulee vähemmälläkin ja hiljaisessa mielessä kai joulun sanoma parhaiten muistuu mieleen. Mikä se nyt itse kullekin sitten on: hyvinonnistuneet pullapojat vai seimen lapsi, rauhansanoma vai tarkkaansilitetty pellavaliina?
Joulunalusrauhaa toivoo
Helga,
joka odottelee lapsiaan ja lapsenlastaan saapuvaksi.
Ja valmistautuu olemaan joulunpyhinä työtehtävissä ties monettako joulua peräkkäin (kuten lisäkseni moni, moni muu, joille lähetän tässä tsemppiä ja sydämelliset jouluntoivotukset)
Ps. Kas vain, näytän tehneen aivan vastaavan moraalisaarnan myös viime vuonna :) Tosin pakinaan leivottuna. (Ensi vuonna katoan erämaihin joulunalusajoiksi ja ilmestyn vasta aattoiltana maalikylille lapsenlapsen luo.)
Ps. Kas vain, näytän tehneen aivan vastaavan moraalisaarnan myös viime vuonna :) Tosin pakinaan leivottuna. (Ensi vuonna katoan erämaihin joulunalusajoiksi ja ilmestyn vasta aattoiltana maalikylille lapsenlapsen luo.)
2 kommenttia:
Heippa Helga!
Kyllä monella todella on karannut käsistä koko joulu. Kun minun kumpikaan aivopuoliskani, jos niitä edes on jäljellä yhtäkään, sanovat isoilla kirjaimilla, että hössötys seis nyt heti ja rauha sieluun ja maailmaan.
En ole yhtäkään kakun tapaistakaan leiponut enkä paljon muutakaan. Toki ruokaa on, sitä en voi kieltää, mutta en aio niitä enää pääsiäisenä samoja sörsseleitä pöytään kantaa. Kauniisti meinasin myös pöydän kattaa. Kukkia on paljon, kynttilöitä vielä enemmän ja lukemista varattuna riittävä määrä. Toivottavasti ilmasto on ulkoilulle kelvollinen...sekin on tietysti tekosyy, jos ei viitsi lähteä sohvasta mihinkään.
Sinulle on syksyn mittaan tapahtunut vaikka mitä. Työpaikkajuttukin, onneksi olet niin fiksu tyyppi, että ymmärsit lähteä hyvän sään aikana. ONNITTELUT siitä!!
Vuosien takaisten omakohtaisten kokemusteni jälkeen repesi iso reikä sieluuni. Minulla ei ollut tarpeeksi koulutusta eikä enää vain yhden johtavassa asemassa olevan tyypin takia uskoa itseeni, että olisin voinut tällä kylällä edes kuvitella saavani uutta työtä, joten se siitä työelämästä sitten. Kauan meni että pääsin jaloilleni. Paras terapeuttini oli ammatiltaan labradori. Sen vastaanottotilat olivat metsissä, jossa samoilimme tuntikausia melkein päivittäin ja juttelimme kaikesta.
Nyt sinulla on muuttokin edessä (tai takana, en tiedä), joten ei kun taas terassia juhannustansseja varten petsaamaan. :)
Ja suurkiitos siitä, että kuulut niiden meitä kaikkia hädän hetkellä auttavien joukkoon myös juhlapyhinä. Voisittehan tekin varmaan pistää lapun luukulle: "Firma avataan taas loppiaisen jälkeen. Tervetuloa sitten."
Toivotan sinulle ja läheisillesi, sorvin ääressä olosta huolimatta, oikein iloista ja onnellista joulua!
Monni
Kiitos Monni!
Toivotan sinulle ja perheellesi niin ikään rentouttavaa yhdessäolon, kuuntelemisen ja kuulemisen joulua! Paras lahja lapselle ja aikuiselle ei ole virheetön pullapoika, eikä neilikoin aplikoitu kinkku vaan huomaaminen, keskittyvät kuunteleminen ja aito läsnäolo. Isossakin porukassa se onnistuu kun huolehtii yksikanavaisesta kommunikaatiolinjasta: kun se pienin (tai suurin) haluaa sanoa sanottavansa loppuun, täytyy pitää häiriintymätön kanavan suoraan auki puhujaan ja antaa aika hänelle, vaikka kuusi kaatuisi vieressä. Se jo on lahja itsessään, tässä hölinän, hälinän ja päällepuhumisen maailmassa, jossa narsistisimmat vievät juhlapöydässä kaiken huomion ja puheajan hiljaisempien ja vaatimattomempien tyytyessä olemaan yleisönä. Yksi ruttuinen torttu, yksi epämuotoinen pipari ja kuppi maustekahvia sivuosassa, kuuleminen ja kuunteleminen pääosassa. Yksi pahimmista häiriköistä siinä on omia tarpeitaan toteuttava häsläävä emäntä (miksei myös isäntä).
Tuo reikä sielussa oli hyvin sanottu! Onneksi oli terapeuttilappis! Kyllä tästä mullakin jää iso reikä sieluun, se on selvä. Tiedän sen siitä, että silmä pyrkii kostumaan toisaalta itsesäälistä, toisaalta kiukusta - ja se pyrkii kuivumaan lapsellisesta vahingonilosta ("...sittenpähän näette miten käy..."). Lopputulos on reikä sielussa joka tapauksessa. En olisi tänne tullessa arvannut, että poistun näissä tunnelmissa. Omahyväisesti ajattelen, että esimies oli liian nuori ja liian kokematon ymmärtämään arvoani kliinikkona. Samoin ajatuksin talosta tosin lähti erittäin kokenut työntekijä myös keväällä.
Sain tänään kauniit sanat sisältäneen kortin eräältä henkilöltä, joka on toiminut "sivuraiteilla" toimenkuvaani nähden, mutta säännönmukaisesti olemme olleet kontakteissa. Kortti oli hiipinyt töissä postilokerooni ja siinä luki "Kiitos, että sain tuntea sinut!" Se pysäytti ja nosti kyynelet silmiini. Kiitos, että sai tuntea minut? Jätin siis itsestäni jonkun hiilijalanjäljen hänen sieluunsa, kun koki kiitoksen tarvetta tuntemisestani. Otan liikuttuneena tuon viestin vastaan. Virallisen olemuksensa ja käytöksensä takana hän on tehnyt havaintoja. Hämmennyinkin liikutuksen lisäksi.
Muutto on edessä ja paljon uusia ovia auki. Niistä kurkkii iloisia ihmisiä, jotka vilkuttavat ja viittelöivät: tervetuloa! Hauskaa, että saamme sinut meille tänne! Tässä pätee siis se vanha viisaus, että takana sulkeutuva ovi aukaisee ovia edessäpäin.
Kyllä tämä hyvin lutviutuu, olen siitä varma.
Voimia se kysyy, mutta niitähän ihmisellä on aina enemmän kuin itse tietääkään!
Rämmin vielä joulunpyhät ihmisiä auttamassa palkkani edestä ja sitten lennähdän pelimatkalle etelään.
God jul till alla!
Helga
Lähetä kommentti