Mandariini ja hohtimet - ja muutama sana kirjasta

Mandariinimies tuli ja meni

Kyllä hiljeni tienoo kerralla, kun pikkumies nousi autonkuljettajansa kyytiin reppuineen ja rensseleineen ja lähti kohti kotikontujaan. Jäljelle jäivät vain mandariini ja hohtimet. Monenlaista remonttia tuli tehneeksi. Onneksi paljon jäi vielä tehtävää! 

Voin vain kuvitella viikonloppuvanhemman osaa, kun antaa jäähyväissuukon sametinpehmeälle lapsenposkelle ja huiskuttaa perään ääni sortuen, että "Nähdään taas!" (Himskatin kaukana tuo pienokainen asustaa, eikä tuleva muuttomme välimatkaa lyhennä.)

@@@

Näin mummon roolissa sitä miettii, miten tiukkapipo sitä äitinä aikanaan olikaan. Mitä se haittaa, jos hyp ... (noo tarkemmin ajatellen: tyttäreni saattaa lukea tätä, joten vedän jarrua ja pidättäydyn tarkemmista kuvauksista. Tulee tukistuksi nimittäin :) Tästä on kokemusta. Hei vaan sinä huonostikasvatetun mummon hyvinkasvatettu -kröhöm- tyttäreni, mummon alkuperäinen pienokainen!)

@@@

Nykypienokaisen kanssa neuvoteltiin kehysriihessä ja kahdenvälisissä keskusteluissa. Päästiin neuvotteluratkaisuun mm. nukutusrituaaleista. Sopimuksen sisältö: kumpikin markkinaosapuoli tutkailee siskonpetillä omaa opustaan kunnes torkahtaa. Kaikenlainen kaupanteko tahi keskinäinen neuvonpito on kielletty mummo-sharian lain nimissä.

Vaati jonkun verran itsehillintää olla katsomatta, mihin kaapinkulmaan on singahtamassa, sillä ennen lopullista asettumistaan veti kovat sessiot pomppimalla "rampoliinilla". Koska keskustelu oli kielletty, niin supatteli toimenkuvaansa hiljaa itsekseen. :D 

Nukutusten ansiosta sain luettua loppuun Peter von Baghin "Muisteja". Pääsin kunnolla vauhtiin myös "Yläluokkaan" eli Laura Kolben kirjaan. Palaan viimemainittuun sen luettuani.

@@@

Haarukoin tähän ylösmerkkaamiani pätkiä Peter von Baghin kirjasta. Kirja muistuttaa Seppo Heikinheimon "Mätämunan muistelmia", joihin hän viittaakin. Molemmille edesmenneille oli jäänyt aika paljon hampaankoloon, eikä vähiten Helsingin Sanomia kohtaan. Aika pahoja luonnehdintoja hän antaa myös aivan nimeltä mainiten mm. opetusministeriön virkamiehistä. Molemmilla oli myös kantavana teemana se, että ennen oli sentään asiat kunnossa, nykyisin kaikki on pilalla. Peter v.B lainaa kirjoitustaan Kalevassa, jolloin oli 16-vuotias ja jo siinä vaiheessa sitä mieltä, että entisajat olivat sentään jotain. :)

Peter v.B on myös täysin tietoinen siitä, että elokuvaesittelynsä ja yleensäkin puhetapansa ovat aika ajoin pitkästyttäneet ihmisiä. Itsekriittisyys ja itseanalyysi on osoitus älykkyydestä, joka P.v.Baghilla oli ilmeinen. Lahjakas ihminen kykenee omien toimien arvioivaan tarkasteluun ja reflektointiin. (Oma suomennos "reflektoinnille": kuin tarkastelisi toimiaan ulkopuolisen silmin ja ulkopuolisen kriittisyydellä. - Sanalle on varmaan tarkempi kuvaus olemassa.)

"Olen esittänyt melodramaattista marttyyriä pienen ikäni." 

"Vonkuminen näyttää olevan toinen luontoni." 

Vuonna 1986 hän on todennut lehtihaastattelussa elokuvien olevan ainut mikä häntä kiinnostaa. On perustellut asiaa näin: "Pääsee hetkeksi vähän syrjään tästä sikalasta, jota myös elämäksi kutsutaan."

Aika lohduntonta siis - ehkä kuitenkin oli veitikka silmäkulmassa?

"Ihminen hyötyy harvasta asiasta yhtä paljon kuin vihollisistaan ja vastoinkäymisistään." Erinomainen viisaus!

Näyte Peter v.Baghin tiukasta suorasanaisuudesta:

"Huomasin törmänneeni lipevimmin imarteluja latovaan ihmiseen." (mainitsee nimeltä henkilön)

Yhteenveto:

kirjassa on 427 sivua (huh huh) elokuvan ja henkilön historiaa, joka hyppelee sinne tänne ja juoni on sekava. Teksti on paikotellen harsittua ja kielentarkastus jäänyt sivuseikaksi. Kuitenkin loppuarvio jää plussalle: 7 1/2.

Kieli: 6

Yleinen kiinnostavuus: 6 1/2 (en seuraa elokuvia)

Psykologinen kiinnostavuus: 9 (Olen aina miettinyt, mikä tämä herra oikein lopulta on miehiään. Kirjan jälkeen ymmärrän hänen kuvionsa: kuuluu joukkoon "älyköt" /alaluokka: yhden-asian-fanaatikot)

Tarinoista annan 8 1/2

Kirjalla on arvoa kansallisena kuvauksena ja dokumenttina ajasta ja ilmiöistä.

t. Helga