maanantai 2. helmikuuta 2015

Stalkkaamista, urbaania sanakirjaa ja jutustelua


Turisen tässä hetkisen ennen siirtymistä kirjaston kautta maantielle noin 4 tunniksi, huh huh. Kirjastosta haen CD-kirjan, sillä autossani oleva mainio Agatha Christien murhamysteeri alkaa olla lopuillaan. Hu-huu, meinasin päivänä muutamana jumiutua autoon kynsiä pureskelemaan. Mutta herkutellaanpa lopputuloksella vielä: auto tietää salaisuuden :D

@@@

Tuli tässä brunssia nauttiessa mieleen tapaamiseni julkisuuden henkilön kanssa joku viikko taapäin. Funtsailin sitä, kuinka hänelle voi itse asiassa olla hankalaa olla roolinsa vanki. Missä hyvänsä liikkuukaan, häntä tarkkaillaan ja sanomisiaan puntaroidaan. Aivan kuten minäkin olen mielessäni tehnyt (ja havainnut pelkästään säälin ja sympatian tunteita, palaan tähän).

@@@

Tästä taasen tuli mieleen, että stalkkaaminen on tavallista.
Stalkkaaminen = selailee kaverilistojen kautta ihmisten Facebook-tilejä, jos ei muuta niin tutkaillakseen kuka kenenkin kaveri on. Toki itsensä voi lähes täysin salata FB:ssa, mutta "nimikyltin" ja kaverien nimet (jos hölmöt ovat antaneet viralliset nimensä FB:iin) näkee, mikä tiedoksi ei-FB-käyttäjille.
Nuori miestyötoverini kertoi veljensä pelkästään stalkkaavan, eikä juuri koskaan kirjoita itse mitään Facebookiin :D Ei ole rikollista - ja useimmat varmaan käyttävät Googlea tai Bingiä samaan eli hakevat ihmisten taustoja netistä, stalkkaamista sekin. Minulla on erään akateemisen yhteisön kautta googlevahti, joka vinkaisee, kun joku on etsimässä nimeäni netistä. Tälläisistä vahdeista lie ollutkin jo puhetta blogissani. (Se ei pelaa, joka pelkää.)



Takaisin stalkkauksen jaloon taitoon ja julkkiksiin sekä heidän raskaaseen rooliinsa. Tästä pääsin nähkäätten ajatukseen, kuinka stalkkaamalla näkee, kuka ihminen on perso hakeutumaan julkkisten FB-ystäväksi. Julkkiksilla tarkoitan nyt sekä valtakunnan julkimoita että myös paikallisia staroja ("kaupunginhallituksen puheenjohtaja", "osuuspankin johtaja", "paikallinen shakkimestari", "Suuren leipomon omistaja" tmv.). Kuulkaas tätä: ihan mahdottoman hassua on, että tälläisiä sulkia hattuihin keräillään - minun mielestäni siis. Ei käy mielessäkään, että pyytäisin nyt tätä julkimoa FB-kaverikseni, kun tekemisissä oltiin vähän enemmänkin (väärinkäsitysten välttämiseksi: ei ollut potilaani). Hän varmaan suostuisikin, mukava ihminen kun tuntui olevan, mutta....

...mutta...ja nyt pääsen villakoiran ytimeen: miksi niin tekisin?! 
Aukaisenko tätä aihetta oman näkemykseni mukaisesti? Oma arvioni on sen suuntainen, että joku/jotkut ihmiset alitajuisesti ajattelevat, että julkimoita hännystelemällä
a) saa lisää arvovaltaa itselleen
b) voittaa jossakin suoriutumiskisassa suhteessa lajitovereihin
c) voi kenties saada jotakin hyötyä tuttavuuksistaan (tämä on minusta kuvottavin ajatus!)
d) voi sillä elähdyttää mitättömäksi kokemaansa omaa elämää.

Kävisikö näistä mikään sinun mielestäsi selitykseksi?

Tässä asiaa käsittelevä blogikirjoitus jo vuodelta 2005 (stalkkaaminenhan on ikivanha ihmisen käyttäytymismuoto jo antiikin ajoilta!):
http://www.city.fi/ilmiot/stalkeri+tietaa+sinusta+kaiken/1422

Tässä hyvä linkki sanakirjaan, josta voi tsekkailla nykytermejä, jos lanttu ei leikkaa - kuten meikäläisen kohdalla omituisen usein sattuu olemaan.

http://urbaanisanakirja.com

@@@

Jaha. Kirjasto lienee jo auennut ja maantie kutsuu. Maantien päässä seisoo -tädää- hevonen. Odottamassa meikäläisen ruhoa kapuavaksi hentoon selkäänsä :D
Mutta sitä ennen selvitän murhamysteerin hampaat kalisten (onneksi ei ole pimeä tie vielä). Ja taidanpa upota syvälle seuraavaankin stooriin, ennen kuin autonkeula pysähtyy tallin eteen.
...ja jos kirjastossa hullusti kävisi, että olisikin vaikka kiinni, niin autossani kulkee aina kaksi vara-CD-kirjaa. N eon kuunneltu jo useampaan kertaan, mutta aina ovat yhtä riemukkaita:
Edgar Allan Poe:n jännitystarinoita (kaaaaameita!)
Pirkko Saision Lokikirja.

Lopuksi näytän sivun alareunassa kuvan, jonka suhteen kehoitan herkkätuntoisimpia sulkemaan silmänsä tahi ainakin katsomaan sormien raoista.  (Varoitettu on!) Tämä oli minusta hauska eniveis!

Päivänjatkoa,
Helga

www.moddb.com


3 kommenttia:

-lea kirjoitti...

Hei, oletpa ollut ahkera bloginpitäjä, hauskoja pohdintoja ja kuvia ;) Leijonansilmässä viittaan aikaisempaan pohdintaasi asiakas ja potilas -nimitysten käytöstä terveydenhoidossa. Tervetuloa kommentoimaan :)

Lea

-lea kirjoitti...

Jatkoa edelliseen, enpä löytänytkään kohtaa, missä asiaa olet pohtinut, ehkä et olekaan...

Helga von Köchel-Verzeichnis kirjoitti...

Olen pohtinut tätä potilas-asiakas- teemaa jossakin kohtaa (blogissa tai muulla foorumilla). Kiitos Leijonansilmä kommentista.

(Kuten huomaat, minulle ei olisi vaikea tuottaa tekstiä. Koen yhteenkuuluvuutta Merete Mazzarellan kanssa. Kirjoitti jossakin kirjassaan kuinka joku kirjetoverinsa oikein tuhahteli pitkille sepostuksilleen. :) )
Nyt töihin sepostamaan.
Helga