 |
| Mitäh! Tarkemmin katsottuna: tämähän on pesuhuone! |
Verhoitten eli verhojen maailma on aina jaksanut hämmästyttää ja hämmentää meikäläistä. Käsitykseni mukaan ikkunaverhot on yksi naisen ajatusmaailman monimutkaisimmista ilmenemismuodoista. Tilanne näyttää netin perusteella olevan maailmanlaajuinen. Kaikkialla maailmassa nainen on ripustanut verhoja akkunaan. Hän on rientänyt akkunain ääreen verhoja rypyttämään ja suu supussa pöyhimään välittömästi sen jälkeen kun kangas keksittiin. (Keksikö nainen kankaankin? No verhokankaan takuulla ainakin.)
Tähän verhojen salattuun maailmaan havaitsin jo nuorena olevani jollain tapaa lahjaton. Tilautin lukioikäisenä vanhemmillani kirkuvanpunaiset säleverhot akkunaani ja sillä sipuli. Lienevätkö vieläkin paikoillaan, en tiedä. Talo myytiin jo vuoskymmenet sitten.
 |
| Verhoraasut laattialla. |
Edellämainitusta on helposti pääteltävissä, jotta meikäläinen on aina hiippaillut suljettujen sälekaihtimen takana. Sälekaihtimet ne on tässäkin kämpässä jo valmiiksi, taivahan kiitos, mutta kämpässä kaikuu niin vallan mahdottomasti, että pakko oli ryhtyä tätäkin asiaa miettimään. Käännyin siten paikallisen halpamyymälän puoleen ja palasin kotiin neljän verhopaketin kanssa, 29 € kipale. Luulin paketissa nyt tuohon hintaan olevan sentään kaksikin rääsyä, vaan ei: 1 kpl / 29€. Kaksikymmentäyhdeksän euroa moisesta räsykankaasta!
 |
| Tämä eurooppalaisnainen on halunnut kuosia elämäänsä. |
Lahjattomuuteeni tuskastuneena palkkasin kerran verhoja varten oikein verhoihmisen paikan päälle. Esitteli minulle kankaita ja kuoseja, joista en älynnyt tuon taivaallistakaan - en edes tiedustella hintaa noista minun silmälleni tavallisista kankaista. Sanoin, että olkoon menneeksi (jotta tästäkin päästään, kiire kun on ainainen kuokkavieras itse kullakin).
Olin kyllä varautunut, ettei se aivan ilmaiseksi irtoa, kun ompelu ja asennuskin sisältyi hintaan. Mutta jalat oli mennä alta lopullisen laskun kilahtaessa postilootaan! Hinnat on kohdillaan verhomestareillakin! (Tyhmyydestä sakotetaan - joskus tosi rankasti.) Ikinä kuuna päivänä en enää sorru verhoputiikin asiakkaaksi, en ainakaan avaimet käteen- periaatteella, enkä näillä tuloilla. Enkä suosittele sitä kenellekään muullekaan. Melko tovin sain paiskia puoskarinhommiani ennen kuin tuon pennosen sain kasaan. Toki jos on rahaa kuin roskaa vaikka verhoiksi ommella, niin siittä vaan sanoi Sibelius. (Mahtoiko verhomestari maksaa edes verojaan, mene tiedä.)
Aivan ihmeenä pidän naisia, jotka vaihtelevat verhoja tyyliin "jouluverhot", "talviverhot", "kesäverhot", "påskgardiner". Miten ihmeessä tähän tilaan pääsee, en keksi. Hyvä kun yhdet verhot saa puristetuksi itsestään ja sekin on tullut kalliiksi.
 |
| Kuninkaallista meininkiä verhojen salattuun maailmaan! |
Laittelen tässä vähän verhomalleja kuvien kanssa, josko joku verhonero saa sytykkeen isänpäivä- tahi laskiaisverhoiksi. Näistä voi samalla tutkailla myös ripustussysteemejä. Osa rääsyistä näyttää siinä määrin painavilta ylöskiskottavaksi, että tuossa täytyy kyllä olla betoniseinään valetut kiinnityspultit ja asfalttipora, että nuo saa ammutuksi paikoilleen.
Niitä verhotangoiksi loihdittuja Kärchnereitä - vai mitä Kirchnereitä ne onkaan - näyttää olevan kaupat pullollaan. Semmoisia rempuloita, että kun kerran aivastaa, niin kartiinit on tipotiessään tankoineen päivineen.
Nämä tämmöiset suihkuverhotyyppiset tankokiinnikkeet tuntuu kanssa olevan kovaa valuuttaa. Verhon ripustus tankoon käynee käden käänteessä, jos tangon kiinnikkeet sitten puolestaan on helposti porattavissa kiinni seinään. Mutta vuokra-asunnon seiniä ei kannattane kovin mennä halkomaan.
Tässä vielä skandinaavista keep-it-simple- tyyppistä laskosverhomeininkiä. Kun laattiat on valkoista ankkua on aivan sama, minkälaiset on verhot - hienolta se näyttää kumminkin.
Huokaus.
Halpakaupan verhot olivat aivan naurettavan näköiset roikkuessaan tangosta kuin tiskirievut. Ihan piti isännän kanssa räkättää vähän aikaa, jotta avot - kyllä lähtee!
Otin sitten tuumaustauon ja kiinnitin verhot kapaksi toisesta laidastaan. Jos hinta on 29€ per rääsy, niin ikkunaan ne lyödään vaikka olis mikä. Jämpti on näin.
terv. Helga,
verhoääliö
9 kommenttia:
Hei vaan Helga,
Tätikuntoisuusluokka A1 paljastaa täten kuuluvansa verhojenomistajaluokkaan: Talosta löytyy vähintäänkin kolminumeroinen metrimäärä valmiita verhoja ja ompelua - no, joskus tulevaisuudessa - odottavia kankaita. Täti tutkikin ensin hieman huolissaan yhtä kuvista (verhoraasut lattialla), josko Helga oli päätynyt kietomaan äitinsä hylkäämän aamupukimen verhotangon peitoksi, mutta ei sentään, kuvassa olikin mitä taitavimmin ommeltu pikkuverho.
Täti ojentaa siis auttavan kätösensä ja varustaa Helgan huushollin aistikkailla verhoilla (ei sentään yhtä aistikkailla, kuin ensimmäisessä kuvassa esiintyvän buduaarin haltijatar...) Helga voi sitten puolestaan kertoa muutaman sukantekoniksin, jotteivat Tädin neulomista sukista lentäisi ainakaan varpusta suuremmat siivekkäät läpi. Kävisikö näin?
T. Tätikuntoisuusluokka A1
Minun olkkarissani on riippunet siskolta perityt verhot varmaan jo 15 vuotta. Verhojen ikä taitaa olla jo yli 30v. Upeat edelleen,pesun jälkeen voi ripustaa suoraan ikkunaan ilman silitystä.Eivät ole ns valoverhot. Alunperin hankittu ulkomailla sikäläisillä mitoilla. Tuntuu, että ovat kilometrin levyiset, mutta ihanan ilmavat, ihailen niitä tätä kirjoittaessanikim. Uusia en hanki ennenkuin nämä hajoavat. Täällä siis vastakohta kausiverhoille!
Ooh, olen aidosti kateellinen anonyymin siskoltasaaduista verhoista! Enjoy!
Mitä tulee tätikuntoisuusluokan sadanmetrin verhoihin, niin saatan kuulua samaan joukkueeseen. Nimittäin: olen ostanut satoja metrejä erilaisia verhoja ja hävittänyt vähintään yhtä monta sataa. Rypytyksellä ja ilman, kuviollista ja yksiväristä, laskeutuvaa ja ryttyyntyväää.
Alkuun oli edulliset ruskeat bambuverhot (tai mistä oksanpätkistä ne liene tehdyt), jotka rullattiin opiskelijakylässä kursailematta ikkunaan. Sitten oli jossain vaiheessa jokamiehen lakanakangasta, jota vähän jokainen eukko veti tankoon. Se oli sellaista tyylikästä köyhäilyä (onko vielä muotia?). Häävimmät nostivat salkoihinsa Marimekkoa ja Vuokkoa naapureiden iloksi ja vähän kiusaksikin: "Katsokaas tätä, hyvin menee mutta menköön!"
Nyt huomaan: verhothan on paljon enemmän kuin kappale kangasta! Verhoilla näytetään, miten talossa on asiat, mikä on status ja mikä asema, onko eukko voimissaan ja kuinka turhamaisia mökissä ollaan vai viitataanko vehoihin kintaalla.
(Uskokaa tai älkää, että naapurin kaksivuotiaalla kuuluu olevan energiaa kuin pienessä kylässä. Tädin pitäisi oikeastaan viedä hänet vähäksi aikaa ulos juoksemaan ja purkamaan enimpiä höyryjä. Tiedän, että vanhemmat ovat nyt vähän uuvuksissa, eivätkä jaksa ulkoiluttaa lasta riittävästi. Voiko tälläisellä asialla soittaa naapurin ovikelloa? Että tuleeko teidän pikku mussukka ulos leikkimään.)
Raotan verhojani ja katson salaa pihalle: näkyykö Puuttinin setää? Ei näy. Näkyykö televisiossa? Siirryn recleineriini, joka purjehtii läpi aution olohuoneen kuin Titanic hyisellä valtamerellä.
Hauskaa illanjatkoa!
t. H
Helga hyvä, pyydä ihmeessä naapurin lapsi ulos leikkimään!
Terveisin hilpi
Voi Helga!
Jokamiehenlakanakangasta ei ole enää, ei KIsa-villalankaa eikä tyynyliinaputkea.
Kaikille niille olisi edelleen käyttöä.
Mutta Marimekon verhoilla on kyllä ihan järkevää jälkikäyttöä meidän huushollissa. Niistä voi ommella pussilakanoita, voit vaikka yhdistää vanhan jokamiehenlakanakankaasta ommellun lakanan vanhaan verhoon.
30 vuotta riittää vallan hyvin haalistamaan verhot. Otin alas äitini vanhat verhot vanhempieni kodista - hyvältä näytti edelleen, mutta pesun jälkeen olivat haalistuneet laikukkaiksi... eli mikään ei ole ikuista!
Verhoilun iloa!
Onneksi sinä pidät vapaan sanan lippua korkealla - joskaan et ikkunaverhoja - kun toisaalla meni pitkästä aikaa taisteluksi.
Olin tulla sairaaksi noista kuvistasi. Meillä verhoille viitataan kintaalla, eikä niitä edes tarvita kun sijoitimme talon puiden keskelle ja "verhot" ovat kolmessakymmenessä vuodessa vain tuuhentuneet. Perustustöitä aloitettaessa rakennusfirma sanoi että nuo puut on sitten ensin kaadettava, hyvä rouva, johon minä että sitten ei rakenneta ollenkaan.
Kummasti herroilta onnistui kuopan kaivaminen jopa niin että parin metrin päässä sijaitseva vanha päärynäpuu säilyi hengissä. Se sinnitteli parikymmentä vuotta sen jälkeen, mutta ikääkin oli varmaan sata vuotta.
Täytyy myöntää että jouluna usein haluan keittiön ikkunaan sesongin mukaista vihreää verhoa ja nyhdän siihen pitkiä muratin oksia puutarhasta. Muratti on ikää myöten pensastunut ympärillä olevissa puissa ja siitä tykkäävät meidän lisäksemme myös linnut.
Vain kuu kiertää kurkistamassa ikkunoista sisään vuorotellen idästä, etelästä ja lännestä.
Eläköön vapaa sana ja oikeus verhoilla sanoilla päänsä sisältöä ja raottaa sitä vähän muillekin!
Hauskaa työpäivää tahi muuten vaan päivää kaikille!
t. Helga,
jolla on haasteellinen päivä edessä mutta iltaisin blogi piristää aina(kin itseä)
Kehtoiskohan tuota kertoo... Muinoin muutin ensimmäiseen omaan asuntoon. Oli talvi-ilta ja valaistusta makuuhuoneesta näkyi naapuritaloon. Koska en verhotonta lihaani halunnut kaikelle kansalla paljastaa, oli jostain kehitettävä ikkunaverho. Hätäpäissäni kiskoin ikkunaan päiväpeiton (poikittain), olikohan se chenille-nimistä kangasta. Ja se päiväpeitto roikkui ikkunasta sen seitsemän vuotta mitä asunnossa asuin. Välilä pesin ja takaisin ikkunaan. OLi muuten tosi tehokas auringonsuoja ja pimeydenpitäjä.
Nykyisessäkin asunnossa samat verhot on ikkunassa kesät talvet, mitä nyt noin kerran vuodessa ne pesen.
Myös minulta puuttuu verho- ynnä muutkin sisustusgeenit.
Terv. Maarikka
Juu, olen nähnyt huusholleja, joissa saippuakin edustaa kodin värimaailmaa :) Siellä ei chenillet roiku akkunoissa (kuten mulla voisi roikkua) ja tulppaanit on aseteltu sävy sävyyn.
No, toiset viihtyy viimosen päälle viritetyissä ympäristöissä. Mutta lohdutukseksi sanottakoon, että semmoinenkin teoria on olemassa, että joillakin on tarve viilata ympäristönsä viimeistä piirtoa myöten ojennukseen, koska pään sisällä on niin kova sekamelska. :) Ja päin vastoin. Tähän teoriaan haluan uskoa, uskotaanhan sitä hullumpiinkin asioihin :)
t. Hlega
Lähetä kommentti