perjantai 10. huhtikuuta 2015

Lorem Ipsum!


Lorem Ipsum, matkatoverit

Juna kuljettaa levotonta kulkijaa. Tällä kertaa jätin pirssini parkkiin ja siirryin rautateille siirtyäkseni pienen työrupeaman jälkeen paikkakunnalta A paikkakunnalle B, jossa muuttokuorma odottaa starttipistoolin laukaisua. Valtionrautatiet toimivat kuin junan vessa. Hauskasti sanottu, eikö totta!

Laskeskelen tässä, että olen viikon sisällä reissannut kotimaata ristiin rastiin kaikkinensa vajaat 2000 km, pakannut puolensataa muuttolaatikkoa, tehnyt 2 päivää töitä ja riemuinnut ystävien seurasta pari päivää. Ratsastustuni piti kyllä sentään perua. Kun olin lapsi ja nuori, sanoi äitini näissä tilanteissa näin: "Tuolla menolla kyllä saat ittellesi....a,b,c,d,e....". Kirjainten kohdalle voi sovittaa kulloinkin pinnalla olleen, tappavan tahi ainakin vakavasti sairastuttavan tautitilan. Mutta äiti oli väärässä, kuten äidit tavallisesti ovat: tällä mennään vieläkin, eikä oo hikikään.
Äitemuori ei kyllä itse ole sen kummempi, mutta kukapa malkaa omassa silmässään näkisi.

@@@

Poupee de Cire Poupee de Son. Muistanette tämän euroviisuiskelmän vajaan 50 vuoden takaa? Olen imuroinut sen Spotti-faihin. Se virtaa kuulokkeista virkistäen junamatkaa. Konnarin Tapaus pyyhältelee käytävällä ees taas: pulleavatsainen, suomalaismies-muotilla tehty vihreäpukuinen mies. Ruikutin vähän hänelle vaunun lämmityksestä, muttei innostunut asiastani. On se konnarin hommakin kova jopi! Nostan tohtorinhattua näille rautateiden työntekijöille. Ei varmaan aina ole helppo homma kaitsea tätäkään kansaa. Kalusto takkuilee ja aikataulut heittää.



@@@

Ding dinga-dong. Mitäs tästä euroviisusta tuumitte? Ennen ne oli euroviisut sentään jostain kotoisin! Vieläkin tulee juhlava mieli ja vähän fiilareita näistä vanhoista piiseistä.
(Kaksivuotias lapsenlapsi räpläsi vaarin autoradion nappuloita ja tuumasi itsekseen: "Vaari soittaa näillä piisejä.")

@@@

You are everything and everything is you. Tämä se vasta on ihan shaibaa, lällymeininkiä.
Mutta entäs tämä: I can't give you anything but my love! Tässä on menoa ja viilinkiä, vaikkei euroviisu olekaan. "I'm an ordinary guy and my pockets are empty."
Voi herrattu, eikö tämä rakkine nyt pääse millään lujempaa eteenpäin. Kyllästytte hiiteen typeristä jorinoistani ennen kuin raiteet loppuvat.



@@@

Vaan kuulkaa on tämän isänmaan äidinkasvot sitten kauniit näin ilta-auringossa huhtikuussa(kin)! Voi yhden kerran, että saadaan olla iloisia tälläisestä kotimaasta. Kunhan vaan saataisi elellä ja olla rauhassa tämän maan kamaralla.

Tästä tuli mieleen aamuinen keskustelu pukukaapilla. Naapurikaapissa asustaa afrikkalaistaustainen sairaalan työntekijä. Vaihdetaan aina joku sana hänen kanssaan. Kyseli nyt kuinka pääsiäislomani meni. Hän oli ollut töissä. En ole aina aivan varma, ymmärtääkö kaiken mitä sanon, sillä vastailee joskus hieman kuin asian vierestä ja hymyilee aina, aina! Silmät hällä on vähän väsyneen näköiset, onkohan kotona rankkaa? Hänelle ei voi sanoa, että lähden vaikka Hankoon tai Rovaniemelle, sillä Hanko tai Rovaniemi ei sano hänelle mitään. Pitää aina selittää, että niin ja niin monta kilometriä pohjoiseen tai itään tai minne nyt onkaan menossa. Ja onhan näissä omissa menoissa tosiaan selittämistä ja viittoilla saa joka ilmansuuntaan :D
"I am a material girl", vai mitä? Tuo on siis Madonnan piisi, tiedoksi tosikommille.

Nytpä VR alkaa valmistella Helgaa pakkaamaan eväsnyyttinsä, ottamaan suurella lierillä varustetun boutique-hattunsa ja matka-askinsa tavarahyllyltä, pujottamaan antiloopinnahkaiset sirosormiset käsineet pikkukätösiinsä, oikaisemaan saumasukkansa ja varautumaan kuljetusvälineestä poistumiseen.

Siis heilautan teille hansikoitua kättäni sivusuuntaan vilkuttamalla kuin kuningatar parvekkeelta ja toivotan hyvää alkanutta viikonloppua!

Helga










1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Täällä takaisin Helgalle ohuenohueen hansikkaaseen verhottua kättään heiluttaa rennolla, mutta hallitulla ranneliikkeella Tätikuntoisuusluokka A1, hei vaan!

Yksiin ovat aatoksemme tänään käyneet tätä kaunista maailmaamme katsoessamme ja suolaisenkirpeää kevätilmaa haistellessamme. Rauhassa kunpa saisimme elää!

France Gallin nukkeviisu on viehättänyt Tätiä aina pikkutyttöajoista lähtien. Laulajan äänessä on säilynyt erikoinen, kaunis sointi varttuneemmallakin iällä. Helgalle siis vinkkinä "Elle l'a" ellei ole jo entuudestaan tuttu.

Suloista keväänjatkoa,

Tätikuntoisuusluokka A1