| Kupit, jotka ovat olleet kovassa käytössä...viimeksi vuonna 1998 ja kerran sen jälkeen. (Mutta roikkuvat sinnikkäästi kuormassa mukana.) |
Timbaalit valmistettiin parsakaalista. En nyt tästä sekamelskasta löydä reseptiä. Muistaakseni oli Mysi Lahtisen Hesarin palstalta tahi Glorian Ruoka-liitteestä, muttei sen väliä: timbaalit maistuivat joka tapauksessa kamalilta. Sahanpurutyyppinen vivahde.
Kas, nyt pullahti mieleen yksi timbaalijuhlien vierahistamme. Hänellä oli mukanaan omat eväät kun oli salaatti-pihvi-dieetillä. Sen ajan mitä ei puputtanut salaattiaan tai jäystänyt sitkeää pihviään reuhtoi hiki tukassa pitkin pyöräteitä erilaisilla vempeleillä ja sitä menoa pieneni kuin pyy maailmanlopun edellä. Pullistuakseen vuodenkierron jälkeen takaisin entiseen kuosiinsa. Niin on katoavaista kaik´täällä. Vain läski on ikuista, kulunutta sanontaa lainatakseni.
Kun nyt ei sitä timbaalireseptiä nyt mistään muuttolaatikosta ulos pilkistä, niin laitan sentään kuvan lohdukkeeksi. Bon appetit, nämä on juustotimbaaleja. Kuva on jostain vanhasta reseptikortista, jonka heitin juuri menemään.
@@@
Kastikekauhan tapaus
Se ujuttautui huusholliimme sotasaaliina sukulaisen kuolinpesästä.
Ilman sitä emme juurikaan aiemmin tulleet toimeen. Nimittäin: kuka nyt kuvittelee selviytyvänsä ilman hopeista kastikekauhaa? Teräksisen kanssa harva pärjää kovin pitkälle, nähkääs.
Ennen vanhaan hopean keruu oli ihan vallan maanista. Mummokin sai hopeisen kermanekan ja sokkeriastian joksikin lahjaksi ja säästi toisesta päästä rahojaan hopealahjojen ostoa varten. Lopputulos: meillä it-ajan silikoni-ihmisillä on mummojen ja pappojen hopeavermeitä nurkat pullollaan. Mitä me niillä tehdään: heips´halloo!
Vaan minäpä häpeämätön se löin hopeisen kastikekauhan muovikauhojen, perunasurvinten, grillipihtien, spagettikauhojen, puulastojen ja vispilöiden kanssa samaan seurueeseen. Että ei kun sinne vaan köyhempiesi joukkohon ilman ylenkatsetta ja arroganttia käytöstä. Samaa työväkeä olet sinäkin, hyväkäs! Samaa soppakauhojen sukua, et sen enempää! Että ei kun koreasti lapot soppaa muiden kauhojen rinnalla, etkä yhtään koita peilata päivänvaloa kiiltävistä (mutta nykyisellään huonosti hoidetuista) kyljistäsi! Taivu, taivu vaan - niin tässä muutkin on saaneet taipua!
| Ylpeä hopeakauha |
@@@
Ration tapaus
Nyt ei kyllä jaksa kuunnella kyykkyyn vetävää raskasta pääsiäisoratoriota ratiosta, eikä muuta pilviä roikuttavaa paatosta. Kaivoin sen sijaan Spotify:stä ("spotti-fai" sanoi svedu) ruotsalaisia vanhoja viisuja ja Carl Bellmania, joka soitto nyt katkesi seinään, kun puhelimeen tuli viesti.
Viesti oli siipaltani ulkomailta. Siinä luki: "Pelattiin hieno kenttä ja voitettiin joukkuekisa yhdessä Tertun ja Juhan kanssa (samalla matkalla olevia, päättelen). Tuli mieleen: miten laatikoitten kanssa siellä menee?"
Hä hä piruparka - oma osuutensa odottelee häntäkin.
Pääsiäissunnuntain terveisin Helga,
joka keittää nyt mannapuuroa ja kaasuttaa sitten kauas, kauas horisonttiin levätäkseen hotellissa, ulkoillakseen ja tavatakseen tuttuja
| Ehkä pieni Faberge-munaostos ensi pääsiäiseksi? |
3 kommenttia:
Hauskasti kirjoitettu proosaa proosallisista asioista, jotka ovat varmasti tuttuja kaikille, jotka syövät sentään jotain, vaikka olisivat laihdutuskuurilla tai paastolla ja pidättäytyen kaikesta ruuasta. (Tulipa pitkä lause, ihanaa!) Osaat kirjoittaa!
Kiitos Sinulle!
Voi kiitos kiitos taas kerran piristävästä tekstistäsi.
Tuo hopeankeruuvimma (vanhempien ja heidän vanhempiensa) on kohtalona minullakin. Siellä ne piilottelevat laatikoissa ja rasioissa, käyneet läpi ainakin 20 muuttoa, mutta mukana kulkevat.
Minä, lapseton, vain mietin, että mitä minä niille teen ennen kuin lopullisesti kupsahdan. Käyttöön en osaa ottaa.
Mukavaa juhlakauden jälkeistä kautta.
Maarikka
Kiitos kommenteista lukijoille Liisu ja Maarikka! Maarikalle kiitos tietämättään antamasta lohdusta: joku muukin kuin minä on muuttanut useamman kerran :)
t. Helga,
pienellä huilitauolla kaukana laatikoista
Lähetä kommentti