Puolukanpoimijoiden kulta-aikaa

Käväisin aamutuimaan koiran kanssa pienellä retkellä lähialueen kauniissa maastoissa. Olin matkalla hieman suunnistamaan ja ajelin pientä kylien välistä kapeaa asfalttitietä havaitakseni, kuinka lähes jokaisessa pienessä tiepistossa ja levennyksessä oli auto parkkeerattuna. Joillakin autoilla vermeitä vielä purettiin ja yksi havainto oli näille marjastajille yhteinen: iäkkäitä ihmisiä, pariskuntia ja naisia kaksissa tuumin.
Ryhdyin tuumailemaan, onko puolukka heille olennainen ravintoaine nykypäivän ruoka-aineympyrässä. Tulin siihen tulokseen, että toki ravinto-opillisesti puolukka on (ilman sokeria käytettynä) terveellistä, mutta että näillä metsähyppysillä saattaa olla kuitenkin toisenlainen merkitys näille ihmisille. Ihan sama kuin minulle: saada olla luonnossa ja nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta! Mikä kullanarvoinen etu meille tässä harvaanasutussa maassa! Osataanmohan sitä riittävästi arvostaa?

@@@

Edelläesitetystä tuli mieleen taannoinen radio-ohjelma, jossa "Kesäteltassa"-sarjassa Anna-Stina Nykästä haastateltiin telttaolosuhteissa. Hän kertoi olevansa täysin kaupungin (Helsingin Maunulan) kasvatti, jolle luonto on täysin vieras paikka, pelottavakin. Anna-Stina kuvasi hyvin sitä, ettei Maunulassa ollut mahdollisuutta käpylehmiin ja sen semmoiseen, mutta aamubussissa tuli tarkkailtua ihmisiä käpylehmien kaltaisena harrastuksena. Hän kertoi, kuinka aprikoi ihmisten taustoja ja kuuntelee puheenpätkiä sieltä täältä mielenkiinnolla. Samat harrastukset! Ai että tunsin sukulaissieluisuutta - ja vähän synninpäästöäkin, kun meitä suomalaisihmisiä on niin hemmetisti aina sanktioitu siitä, ettei toisten asioihin saa puuttua eikä toisten jutuista olla kiinnostunut. Tämä on kyllä nyt vähän ristiriidassa nykypäivän kansainvälisyysvaateisiin, jossa hyveenä on olla kiinnostunut ihmisistä.

@@@

Kun nyt olen tilaisuuden salliessa armoitetussa hyväosaisessa asemassa, että voin kuunnella rakastamaani radiota ja jotostella rakastamassani luonnossa, niin kerron vielä tapauksen, joka havahdutti tämänpäivän Docventures- radio-ohjelmassa (Yle Puhe). Siellä oli haastateltavana sananvapausliiton (? tms.?) puheenjohtaja (tms) ja alku ohjelmasta meni ohi korvien, mutta loppuosassa kerrottiin, kuinka brittiläinen Guardian-lehden toimittaja havaitsi hallituksen toimia koskevaa kirjaa kirjoittaessaan, että tekstiä käy joku deletoimassa. Jollakin oli siis pääsy hänen koneeseensa. Ohjelmassa todettiin juuri kuten meikäläinenkin ajattelee, että pitää olla tietoinen ihan jokaisen, että oman koneen sisältö on tarvittaessa jonkun muun (taitavan nikkarin) vapaasti käytettävissä. Roistot kyllä keinot keksii.

(Onneksi omat salaisen palvelun tiedostoni ovat hyvin salattuina Dropboxissa. No vitsihän tämä oli, lepo vaan! Totta kai muakin vakoillaan. Näin juuri ikkunan takana jonkun heilahtavan. Asettelivat varmaan vakoilukameraa tuohon pihakoivuun. :D)
(Lisätieto: minussa ei ole mitään kiinnostavaa.)

@@@

Mun on ihan pakko jakaa teille nämä kauniit kukkaset, jotka bongasin erään kaupungin eräältä hautuumaalta taannoin. Kyllä nuo hautakukat on sitten upeita ja niistä tulee sellainen musta-vekkihame-ja-valkoinen-villatakki- fiilis. Eli takauma rakkaan papan hautajaisiin, kun hänet 10-vuotissyntymäpäivänäni laskettiin haudan lepoon. Tuommoisia lilja-ruusu-asetelmia tahi neilikkaseppeleitä takuulla oli haudalla, koska tuosta tulee aina se sama fiilis. Sen jälkeen on ollut toisiakin hautajaisia - ei onneksi paljon - joissa kukkia on ollut paljon enemmän kuin papan haudalla ja fiilis on ollut erilainen.
Seisahduin tälle haudalle ja päättelin tietyistä asioista, että tämä henkilö on ollut hyvin iäkäs poisnukkuessaan.
(Kuten huomatte, kuoleman teema askarruttaa minua ikuisesti. Vaikka joudun sen kanssa jatkuvasti silmikkäin. Tai ehkä juuri siksi?)
Syksy on hyvää aikaa miettiä syvällisemmin tätä elämän retkutusta ja menoa.

@@@

Asiasta vielä ananakseen, niin sanoisin, että ihan harmitukseen asti kuuntelen sitä, kuinka ihmisille ei yhtään mikään hallitus kelpaa yhtään ikinä. Aina se on pielessä ja väärässä! Tätä jupinaa oli myös silloin, kun meni hyvin.

Koska en valtiontaloudesta mitään ymmärrä (enkä usko että kovin moni kriitikoistakaan tosiasiassa), niin ajattelen joka tapauksessa luottamuksella nykyhallitusta. Olen jotenkin käsittänyt, etteivät puheet valtiontalouden huonosta jamasta ole pelkkää hämäystä ja huijausta. Mikä siihen olisi motiivinakaan! Eikö ole hyvä, että joku tekee sille jotakin?

Tiedän, että olen hyväosainen työläinen, mutta haluan silti sanoa, että hallituksen julkistamat leikkaukset ja "kuritus" koskettaa kyllä meikäläistäkin ihan kunnolla. Sen lisäksi, että (huom: pakollisista) ylitöistä ja päivystyksistä sunnuntaina, jouluna menee jo nyt roimasti veroa.
Tämä sama tilanne koskettaa niitä monia muitakin,  joilla työaika ei pitäydy virka-ajassa vaan töitä on tehtävä silloin kun joku tarvii vaikkapa apua - tai jotakin pakollista palvelua. Näitä ammattiryhmiä on paljon.

Summaroiden: annan silti tukeni hallitukselle. Luotan, että tekevät sen, mikä on pakko tehdä. En usko, että tahallaan kurittavat kansaa joka heidät on sinne valinnut. Ja tämä ulottuu myös Timo Soiniin. Minusta on kansan yhtenäisyydenkin kannalta hyvä, että tämä kolmikko esiintyy ripirinnan.

Näihin puheisiin,
Helga