Kolopallohöpinöitä taas - ja pari hevosta

Netistä imuroitu: Annika Sörenstam

Yleissivistykseen kuuluu (heh) osata jotakin myös muista mailapeleistä kuin jääkiekosta. Jääkiekko on äijäkulttuurin ölinää ja mölinää, kaljalasien läikkymistä katsomoissa, käryäviä grillimakkaroita ja veen päältä huudettuja solvauksia seepralle. Sen verran meinaan meikäläinenkin on nuoruusvuosinaan jääkiekko-ottelussa käynyt. Mulla oli Hifkin punavalkoinen takkikin. Kaverilla oli Kärpät-kuosia, musta-keltainen. (Harmittelen, että jotkut älykkäätkin naiset on sortuneet räyhäämään tv-vastaanottimiensa äärellä kilpaa miesten kanssa kuin pahaiset äijät. Siinä sen näkee, miten degeneroitunutta nykykeski-ikäinen naisväestö on. Toista se oli ennen.)

Niistä ajoista sitä joku ihminen on viisastunut piirun verran (tarkoitan toki ja luonnollisesti fiksua itseäni) ja siirtynyt herraskaiseen eliittilajiin, jossa kaikki ajaa Bemareilla, Porscheilla ja Jaguaareilla ja hampaissa välkkyy kultaiset paikat kuin venäläisillä. Siis niillä keillä ei ole pinnoitettuja emalihymyjä kuin amerikkalaisilla. Se on sakkia, joiden verotulot on sitä luokkaa, ettei mahdu kalenterin sivuille (ellei ole Panamassa). Kartanolla tahi merenrantakesähuvilalla sisäkkö laittelee ruokaa sillä välin, kun herrasväki harrastaa. Isännällä on kiltti (hame siis) ja ruutusukat, prouva keikistelee pienessä hamosessaan. Kärryissä on Swarovskin helmiä koristeina.
Uskotteko? Hyvä. Sillä sehän oli pelkkää sarkasmia. Vanhoilla prutkuilla sitä kolopallonpelaajat ajelee ja ostaa kamppeensa Englannin nettihalpamyynneistä. Isäntäkin läksi tänään pelireissulle lähikaupunkiin 5 euron Donnay-shortseissa ja täydestä meni.

@@@

Nyt kun esipuhe on laadittu, on aika esitellä pelaajia.
Kävin kovan kamppailun itseni kanssa siitä, kenet valtuutan paraatipaikalle ensimmäiseen kuvaan. Sormi hapuili erään (aivan lutuisen) miespelaajan suuntaan. (Sillä on kyllä jotain häikkinää talousasioissa, uhkapeliä ja sen semmoista ja kana verottajansa kanssa kynittävänä, mutta sehän ei meikäläistä verottajaystävää ihmetytä).

Vain suuri ryhdikkyys auttoi minua näpäyttämään ensikuvaan suuren ruotsalaisen! Kaikkien aikojen kovin naispelaaja Annika Sörenstam, 47v! Siinä on nainen paikallaan - eikä jäänyt maila jakajan käteen kun kilpauraansa vietti. Annika asuu nyt USA:ssa ja pitää golfkoulua tms. Pari lastakin hän on synnyttänyt ja miehiä ollut parikin. Hyvä, Annika! Annika on idolini.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Annika_Sörenstam

@@@

Tässä on britti Laura Davies (52v) - naisgolfin elävä legenda ja ammattilaisgolfari. Hän on voittanut melko liudan erilaisia arvokisoja peliuransa aikana.

Kuten huomaatte, Laura on kuin mersu: komea, raamikas nainen. Hän on loistava esimerkki siitä, että tässä lajissa eri tarvi olla pikkusirpukka eikä tiukkapeppu, vaan monenlaisella varrella voi päästä loistaviin tuloksiin. Miten tasapuolinen laji! Monessa lajissa sen edustajat nimittäin on niin tiukkaa settiä, ettei pullerot ja pallerot, lylleröt ja lälleröt tohdi edes ajatella ilmestyvänsä harjoittelupaikan reunamille. Mutta golfissa voi! Tunnen monta lössykkää, jotka on loistavia golfinpelaajia. Iltana muutamana pelailin myös sellaisen henkilön kanssa, joka vaikutti olevan oli hieman heikkolahjainen. Mutta viis siitä, hän oli loistava pelaaja! Tuulettelin mennen tullen ja palatessa upeita lyöntejään! Taitaapa Laurakin olla idolini.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Laura_Davies

@@@

Kuva imuroitu netistä.

Tämä on jenkkiläinen John Daly (50v), legenda hänkin jo eläessään ja ammattilaisgolfari. Johnilla on ollut pahoja alkoholi- ja uhkapeliongelmia, mutta aina hän nousee kuin Fenix-lintu jatkamaan loistokasta uraansa. Lihavuusleikkauskin hänelle on tehty. Eläköön lihavuusleikatut golfarit! (Keksikääpä toinen kilpaurheilulaji, jossa lihavuusleikattu rulettaa.)

Jos oikein muistan, on John Dalyllä oma vaatemerkki. Siihen kuuluu huomiotaherättäviä kuoseja. Pahimmilla keikareilla niitä saattaa kentillä nähdä. Viesti on selvä: "Hei ettekste kässää että meikäläinen on niinku vähän enemmän lajista perillä" (Heidät jätämme omaan arvoonsa, kuten tämän tyypin ihmiset aina.)

https://fi.wikipedia.org/wiki/John_Daly

@@@

Sittenpä on aika esitellä mies, jota jähmetyn tv-ruudun ääreen tuijottamaan, jos koska häntä nyt jossain toosassa jonkun hampaattoman Patu Puljukosken tai hammassuojiaan kuvottavasti mukluttelevan Kiprusoffin juomatauon aikana vilaukselta näytetään. 

Phil-söpöläinen on vasenkätinen ja pelaa toiselta puolelta. Tämän vuoksi JuuTuupista tutkailtuja lyöntejään on hieman haasteellista apinoida. Joutuu aivokapasiteetti spiraalille. (Jotkut vasurit pelaavat kyllä samalta puolelta kuin oikeakätiset.) Philli on mestari lähipelissä, ts. lyömään lyhyen nostavan lyönnin viheriölle ("griinille"). Kas tässä tämä söpöläinen:

Netistä imuroitu kuva Phil Mickelsonista.

Mies on siis Jenkkilän Phil Mickelson (mitääääh! sehän on mulle aivan liian nuori: synt. 1970, siinä meni tsäänssit). Ammattimiehiä hänkin. Kuvassa Phil juuri nostaa lyhyen lyönnin griinille. Huokaan. (Phil on naimisissa tietääkseni, että turha yrittää siellä, ei se vastaa emaileihin.)

Kiinnostuiko joku kolopallosta? Hyvä! Voin aina antaa lisäneuvoja, jos kohta sellaisia ei kuitenkaan kukaan kysy.

...eikä tarvinut iltana muutamana minunkaan, kun ryhmässä oli 1 hiljainen mies ja 1 kpl nk. tätigolfareita (joko parjasin häntä jossakin postauksessa?). Täti näytti naamansa perusteella ikäiseltäni.
Pelitasoitus (händikäppi eli HCP) kertoo pelaajan "tason".  Se näkyy ajanvarauksessa väkisinkin. Händikäppini oli puolet parempi kuin tädin (siis puolet matalampi). Täti kertoikin pelanneensa "vasta joitakin vuosia". En kertonut itsestäni, ettei olisi kokenut suorituspaineita (pelaan kolmattakymmentä vuosikymmentäni).
Tätigolfari-tyyppi on kyllä vuosien varrelta tuttu ja osaan mielestäni suhtautua. Mutta aina se vähän harmittaa ja sarkastisesti naurattaa, kun täti sanoo (siis meikäläiselle, kuulkaas nyt täti!!!), että:

  "Dod-diihh, ja tässähän se sitten on se meidän (tyttöjen?) avauslyöntipaikka tässä näin. Haluatkos sinä vaikka aloittaa (herttainen hymy)?" 

Jumalavita, aattelen minä. Pientä respektiä nyt sentään, täti hyvä! Mutta hymyilen tekomaireasti kuin Solsidanin Alexin vaimo ja jysäytän pallon peliin. Mistä näitä toisiin naisiin äidillisen-domionoivasti niskaotteen ottavia päällepäsmäri-naisia sitten riittää?!

Ehkei edelläesitetyn perusteella ole vaikea päätellä, että nautin pelikierroksesta eniten, kun saan pelata ypöyksin neljällä pallolla. Tai kun edellä mainittu Donnay-alemyyntimies on ainoana ryhmässä.

@@@

Hevosiako vielä? Oletteko hereillä? Hevosia tapaan monesti viikossa, tänäänkin ja huomenna. Menossa on muotoonratsastusharjoituksia ja tänään ravin kevennystä ilman jalustimia (aivan kammottavan rankkaa). Hartiat (ja pohkeet) on kovilla kun hevon suitsia koittaa sievästi, mutta napakasti ohjastella, jotta tuo jylhä eläin ymmärtää asettua, taipua ja roikottaa turpaansa luotiviivalla.

 Kun meikäläistä nyt on siunattu jokusella vapaapäivällä, niin mielisi ratsastaa ja patsastella vielä kolopallokentällekin. Mutta kas vaan! Mikäs on tullut kun ei meinaa jaksaa useita lajeja samana päivänä! Ja venekin jo odottelee vesillepääsyä. Tavattoman harmillista, kun on useampi laji, jotka kaikki tuo iloa elämään! Ajattelin tänään, että näinkö on, jotta elämä on valintoja?

Mutta hevonen on niin upea, suuri ja hieno seuralainen, ettei siitä raatsi luopua. BTW, omia hevosia ei ole eikä tule. Silloin loppuisivat kaikki muut harrastukset. Ratsastelen pääasiassa kolmea hauskaa ruunaa: yksi on poni, toinen on valtava puoliverijärkäle ja kolmas on Suomen hevonen ("suokki"). Huomenna on järkäleen vuoro, tänään oli suokki.

Lopuksi, jos joku vielä miettii golfin elitististä leimaa:
Arvatkaapa, kumpiko laji on merkittävästi kalliimpi. Siis golf vai ratsastus?
Vastaus on selvä kuin pläkki: ratsastus on merkittävästi kalliimpaa.

Mitäs siihen sanotte?

kysyy Helga,
joka luulee, että elämässä pittää kaikki ehtiä ja kaikkea harrastaa ennen kun lyyään laatikkoon