Järki voitti - huh huijaa, huokaa kajakki

Alkuiltaa,
eilinen oli rankka päivä mikä tekstistäkin on nähtävissä. Kastuttiin tosiaan melko pahasti ja kun kaikilla oli laavun etuosassa istuessa untuvatakit päällä kastui siis "varalämpötakit". Makuupussia ihminen suojelee retkeillessä kuin kalleinta aarrettaan ja saatiin ne ryskätyksi pikavauhtia laavun perälle makuualustat kilpenään. Yksi hyppäsi avaruuslakanan kanssa oven eteen pitämään sitä kun härkätaistelijan vaatetta samalla kun kaksi penkasi raivopäissään varustelaukusta jesariteippiä (ilmastointiteippi, ihan must olla mukana!). Raivokas sade kesti vain tovin, mutta avaruuslakana lämmitti mukavasti oviaukon suojana. Nukuttiin kuin tukit pitkälle aamuun. Kasattii. Leiri ja lähdettiin melomaan eteenpäin. Koskista ei ollut meikäläisen pitkällä paatilla mitään mahdollisuutta pysyä pystyssä, joten hyppäsin suosiolla paatista uimaan sen kanssa. Jälkimmäisessä koskessa tuli sen verran pohjakosketusta raatoon, että mustelmat on muistona tästä reissusta. Tuon kosken alla päätettiin, että nyt saa minun osalta riittää. Kavereilla ei pää kestänyt katsoa meikäläistä uimassa kajakkinsa kanssa koskea alas ja arvelin itsekin, että kun edellisen koskikajakin (nyt sitä olisi tarvittu!) aikana ostamani kypäräkin oli jäänyt kotiin (justiinsa näin kannattaa tehdä), niin henkikultaa ei kannata vaarantaa. Edessä olisi ollut vielä muutama lasku.

Päätös: kaverit jatkaa alavirtaan, meikäläinen etsii sopivan rantautumispaikan ja hommaa kyydin itselleen. Näin tehtiin. Taksilla huristelin takaisin autolleni. Olipa taksimies tuttu sukulaisteni kanssa - eikö Suomi olekin pieni!

Nyt istun eräässä venevalkamassa jossain päin maata. Kiikaroin jo pitempääm huolestuneena horisonttiin, kun kavereita ei vaan näy. Nyt soittivat olevansa yläjuoksulla kamppeet märkinä ja nälissään. Laittavat ruokaa ja koittavat sitten uusin aivoin päättää jatkotoimia. Ei he kyllä enää tälle illalle tähän valkamaan valoisan aikaan pääse, joten enköhän lähde autoilemaan kohti laavupaikkaa, jossa Trangia pöhisee.

Ja mitä tulee kajakointiin, niin tämä on vanha harrastus, jonka aloitin kauan sitten. Suosittelen tätä kaikille, myös anonyymille joka aatteli "kaikesta huolimatta" aloitella melontaa. Voi veikkoste, ilman muuta aloitat! Kaikenlaista on tämän kanssa sattunut ja tapahtunut, enkä mitään antaisi pois! En tätäkään!

Nyt siis autosta vaihdettu kuivat kamppeet, kajakki auton katolla huokailee ja haluaa palata sileille avovesille, isoihin järviin ja mereen, jossa on sen koti. Nämä kivikkokajakit on kuulemma eri sukua, se väittää :)

Lähden pelastamaan kavereita. Auto on lämmin ja majapaikkakin tuli hommatuksi yötä vasten. Tuskin jäävät telttaan.

T. Helga