Neulatyynyjä, korviketoimintaa ja jatkuvaa itsesääliä

Kuva: Helga

Korviketoimintaa ihminen on etevä keksimään. Tässä on nyt sellainen menossa. Pitäisi tehdä kirjallisia tehtäviä, mutta keksin parempaa huomatessani anonyymin kommentin viimeistä edelliseen blogitekstiini koskien itsesääliä. (Tiedoksi: blogissa on päällä ennakkokontrolli eli kommentit tulevat ensin nähtäväkseni ennen julkaisemista. Se selitykseksi, jos askarruttaa, ettei teksti heti näy.)

@@@

Arvelin sanoa jonkun sanasen anonyymin postauksesta, josta tässä joitakin leikkeitä. Toivon, ettei kirjoittaja pahastu leikkelystä.

"Olipa lohduttavaa lukea, että on muitakin neulatyyynä olijoita! Lapseni joskus huomauttaa, miksi annat kohdella itseäsi noin, pane vastaan!"

Neulatyynynä oleminen - hienosti sanottu! Lapsen huomautus on tuttu meikäläisellekin. Aikuinen lapseni huomautti taannoin, että minun olisi pitänyt puolustaa itseäni kun sain yllättävän ryöpyn niskaani. Se, etten puolustanut, johtui tässä tapauksessa siitä, että tiesin ryöpyttäjän olevan olosuhteittensa vuoksi uupunut ja voimavarat vähissä. 

@@@

Kuva: Helga

Useita vuosia sitten hyvällä psykologisella silmällä varustettu työtoverini (Terveisiä rakas matkasisar, jos satut lukemaan!) totesi työpaikkaa vaihatessani: 

"Apua! Keneenkä esimiehemme nyt sitten purkaa pahan tuulensa?!" 

Olin omastakin mielestäni jonkinlainen ukkosenjohdatin. Kun pomolla pipo kiristi, sain tuntea sen nahoissani. Melkeinpä ikävintä näissä tilanteissa on huomata, kuinka lajitoverit alkavat katsella kengänkärkiään sen sijaan, että asettuisivat tueksi edes jollakin tapaa. Vaikkapa vain toteamalla: "Stop tykkänään!" Omahyväisesti sanon pitäneeni itseäni tässä asiassa erityisesti silmällä. 

Kysyin viisaalta työtoveriltani mistä syystä arvelee juuri minun joutuneen armoitettuun ukkosenjohdattimen rooliin. Toki hän on kohtelias ihminen, eikä ehkä sanonut kaikkea, mutta sanoi kumminkin näinkin:

"Hän on arvioinut, että sinä kestät sen."

Itse arvioin asian raadollisemmin: olin ainut viransijainen eli "ravintoketjun alimmaisin". Äkillinen poislähtöni ei juuri olisi systeemiä hetkauttanut toisin kuin viranhaltijoiden. Luulen pomon alitajuisesti huomioineen asemani. Läksin kuitenkin ilman dramatiikkaa ja aiemman suunnitelman mukaisesti.

@@@

Miksi ihminen antaa käyttää itseään neulatyynynä?

Ainakin seuraavista syistä:

- ei osaa puolustautua

- ei jaksa puolustautua

- alitajuisesti kokee, että on sen ansainnutkin

- on hämmentyvää sorttia, eikä tajua oikeuksiaan kuin vasta jälkikäteen

- ei halua olla "hankala ihminen" (ja ottaa siis nuolet nahkoihinsa... pieni ristiriita)

...ja haluaisin lisätä vielä tuon seikan, johon yllä viittasin:

- yrittää ymmärtää ryöpyttäjän motiiveja ("Sillä on vaikeaa", "Se on uupunut")

@@@

Kuva: Helga (pieni välikevennys K-kaupan vessapaperihyllyltä)

Anonyymi sanoo:

"Mutta mitäpä se auttaa, olisit vain hankala ihminen, jos huomauttelet. Tottakai ne tympii useinkin, mutta siihen parkkiintuu.. "

Tässäpä se juuri onkin. Joskus tosiaan voi itsensä ja jaksamisensa kannalta kumminkin olla viisaampaa hyväksyä tilanne sellaisena kuin se on. Sitä sanotaan villalla painamiseksi.

@@@

Itsesääli, joka tuli mieleen:

Vuosia sitten parin tuttavan kanssa istuttiin rupattelemassa tapamme mukaan monenlaisista asioista. Ihmisistä, joita tiedotusvälineet tuona kesänä olivat monessakin yhteydessä käsitelleet, kirjoista ja kirjailijoista, poliitikoista ja tietyn alan henkilöistä ja taitajista. 

Yhtäkkiä tilanne kiristyi ja toinen ärähti: "Sinulla kyllä tosiaan jää ihmisten nimet mieleen!" 

Ällistyin ja sopersin: "Ai niinkö?" 

Tähän toinen yhtä äreästi: "Kyl-lä! Kummallista, että voit muistaa ihmisten nimiä niin hyvin, minä en ainakaan muista!", johon toinen komppaamaan: "En minäkään! Hyvä, että oman nimeni muistan!"

Tuli jotenkin äkäinen tunnelma, enkä osannut sanoa enää mitään. Mitenpä puolustelet hyvää nimimuistiasi, kun se yllättäen muuttuu dismeriitiksi? Aattelin: "Tässäpä minua soimaavat hyvästä nimimuististani henkilöt, jotka takuulla on koulussa osanneet kuin vettä valaen historianhahmojen nimet ja taistelusankarit, lääkiksen pääsykirjat kannesta kanteen ja lukuisia pikkuseikkoja biokemian kurssilta." Pieni ristiriita siis. Mutta joku hyvässä nimimuistissani otti heitä tavattomasti koteloon, se on selvä.

(Minulla tosiaan on hyvä nimimuisti, josta on ollut paljon hyötyä ammatissa. )

(Siitä tulikin heti mieleen: heti huomenissa on tarkistettava, että henkilön K.A. asiat on edenneet ja hänelle on varattuna kontaktiaika.)

Ei auta. Sijaistoiminta on toteutettu ja kirjalliset työt on aloitettava.

Kaikkea hyvää lukijalle,

Helga