Mitä mun pitää aatella?

Kuva: Helga
(Ystävän kotimökin kuistilta)

Mitä mun pitää ajatella, kun

- aikuinen mies päivittää itsestään selfien vähintään joka toinen päivä, mieluummin joka päivä. Kuvassa on aina lisäksi joku puolijulkkis, kaunis nainen, tärkeän näköinen mieskaveri, taiteilijakaveri näyttelynsä avajaisissa tai asiantuntevan näköinen soitintaiteilija?

Pitääkö mun ajatella, että henkilö itse ei näe sitä mitä me muut näemme: ihmisen, joka ei pääse omasta selfiestään eroon? Joka seuraa omia toimiaan kuin varjo oman varjonsa perässä?

Pitääkö mun kommentoida: "Älä nyt hyvä ihminen kuvaa itseäsi ainakaan joka päivä! Venytä nyt edes kertaan viikossa, että jaksamme paremmin käydä tykkäämässä!"

(Tiedän ratkaisun tähän ja se tulee teksissäni alimmaiseksi.)

Mitä mun pitää ajatella, kun

- aikuinen nainen* näpsii kuvia edustushuvilansa eri kulmista, huvilan uusista saunatiloista, komeista takkaratkaisuista, korkeasta tilasta ja maisemaikkunoiden näkymästä hienolle järvelle? Laitan siihen kommentin, jolla tarkoitan ihan totta: "Onpa upea huvila! Hienot saunatilat!"  Laiturissa olevasta mottoriveneestä en laita mainintaa, sehän tuli kuvaan ehkä kumminkin vain vahingossa.

Mutta uuvun, enkä jaksa laittaa hänelle ihastelevia kommentteja, kun tulee tuutin täydeltä kuvia kaupunkiasunnon luksustiloista, upeasta puutarhasta, eteishalliin ostetusta parimetrisestä (?) kokovartalopeilistä, valtavankokoisista ruokasalin öljyvärimaalauksista, salimaisista olohuonetiloista ja houte coiture cuicinesta. Kuviin tulee myös puolivahingossa ylimääräistä aihepiiriä: pihan puolelta ruokasalin ikkunan läpi on otettu kuva perheen kauniista tyttärestä. Ikkunalasista heijastuu vahingossa pihalla seisova komea urheiluauto.

*Puolustuksen puheenvuoro: ei ole alani edustaja, on yrittäjä.

(Tiedän ratkaisun tähän ja se tulee teksissäni alimmaiseksi.)

Kuva: Helga
(Härmämalikoita?)

Mitä mun pitää ajatella, kun

- ihminen  pakonomaisesti fasettaa omaa poliittista (tms. maailmankatsomuksellista) näkemystään tukevaa materiaalia ikään kuin yrittäisi väkisin tunkea sitä toisten tajunnanvirtaan? Julistaa moniarvoisuuden, suvaitsevuuden ja "antaa kaikkien kukkien kukkia"-tyyppisen näkemyksen puolesta. Ja heti samassa hengenvedossa tuputtaa omia näkemyksiään ainoina oikeina. Jakaa näkemystään tukevia valtakunnanpoliitikon lausuntoja, lehtikirjoituksia, sarjakuvapiirroksia ja sutkautuksia, joissa kaikissa on sama viesti: "Moniarvoisen yhteiskunnan puolesta näen asian näin. Ja näin sinunkin tulisi se nähdä (senkin ääliö)."   

Että eikö nyt voi antaa muiden tulla uskollaan autuaaksi, pysyä itse omassa näkemyksessään ja heittää edes välillä vähän kevyemmälle vaihteelle? Vaikka joku kissavideo palan painikkeeksi.

(Tiedän ratkaisun tähän ja se tulee teksissäni alimmaiseksi.)

Lukija tuskin malttaa odottaa, mikä tulee tekstissäni alimmaiseksi ;D Se on tämä itselle sanottu viisaus (äläkä pidä muita viisauksia):

"Laita itseäsi rasittavat ihmiset hyllytykseen."

... mutta eihän sitä kannata tehdä! Ei olisi mitään, mistä hieman ärsyyntyä ja saada ajattelunaihetta. Mitä se sellainen henkisesti laiska elämä on, että kaikki on vaan sitä, mikä on helpointa ja mukavinta?

haastaa Helga

Ps. en halua tuota huvilaa missään nimessä, moottoriveneestä puhumattakaan (vihaan huutavia moottoreita ääniyliherkkänä :D ihmisenä). Urheiluauto ei ole käytännöllinen, vaikka niitä Saksasta saattaisi saada halvallakin. Eteishalleissa en viihdy, enkä mammuttimaisissa sisätiloissa muutenkaan. Menen mieluummin lannanhajuiselle tallille eteispeili- ja öljyväritaulurahoilla tai pakenen metsäpoluille (0€). Tehkää tekin niin, sillä se on ainut oikea elämänmalli. Niin vielä. (Tyhmemmille tiedoksi: viimeinen kommentti oli ironiaa. Ironia > ks. selitys jostain edellisestä tekstistä.)