Voi turkanen tuota työviikon alkua - ja vanhustenhuollosta sananen

Jokohan tämä kuva tuli tänne?

Se on työviikko edessä, ei voi mitään. Plääh.

@@@

"Aurinko ei oikein jaksa paistaa, eikä lokakuun pilvet oikein jaksa sataa. (...) Auton radiosta sattuu Dequila Sunrise ja kurkkuni karhea on yön valvomisesta, lasin reunoista jäi huuliini suolaa. (...)
Kilometrit mittarissa juoksee. Ja tuulettimet pyyhkivät tuoksusi pois. Mitä kauemmaksi ruumistani viedään, sitä varmemmaksi tiedän, että sielussani jokin osa sun elämääsi seuraa."

Sananpätkät Mikko Alatalon laulusta "Hyvästi Mona". Ne sopivat kuin nakutettu viisuksi metsäpirtilleni ja tunnelmaksi sieltä poistuttuani.

https://www.youtube.com/watch?v=q7qEW226aJc

@@@

Realiteetteihin on täytynyt reissun jälkeen muutoinkin tärähtää. Kyse on ikääntyneestä vanhemmastani, joka ei enää taida kauaa selvitä kerrostaloasunnossaan. Tämä aiheuttaa meille sisaruksille uudelleenjärjestäytymistä ja huolta. Vanhus itse ei tilaansa havaitse vaan on käsityksensä mukaan selviää "ihan niin kuin tähänkin asti, mitä te siinä mäkätätte!"
Hänet tuntien ennustan taistelua, jotta saadaan hänet asumaan olosuhteisiin, joissa ei joudu kiipeliin ittensä tai muiden kanssa, eikä kruisaile kadulla autojen alle.

Alitajunnasta hiipii mieleen lukuisat yöt ensiapupäivystäjänä eri puolella Suomea. Aamuyön tunteja on yhdistänyt sama seikka paikkakunnasta ja päivystyspisteestä (tk, aluesairaala, keskusairaala, yliopistosairaala) riippumatta. Nimittäin ulkoa hortoilemasta löytyneet tai kotoa pissoistaan ja kakoistaan makaamasta haetut vanhukset. Kuulen pääni sisällä läheisen sukulaisen (poliisi) kertomuksen siitä, mitä aamuyöstä pyöräteitä rollaattorin kanssa hortoilleen vanhuksen kypsässä keski-iässä ollut lapsi oli vastannut poliisin soittoon:
"No viekää se nyt jonnekin, minä haluan nukkua!" 

Samanlaista olen nähnyt. On suuri joukko vanhuksistaan jopa ylihysteerisesti ja joskus aggressiivisestikin huolehtivia keski-ikäisiä lapsia, mutta vastapainona on "yhteiskunta hoitakoon"- tyyppisiä lapsia. (Toki suurin osa on ihan tavallisia lapsia vanhuksineen. He odottavat mukisematta 10 tuntia päivystyksissä isänsä tai äitinsä kanssa, kun vaikeammin sairaat henkipatot menevät jonossa ohi. Tai jos ovat hiljaisia ja vähemmän vaativia, niin saattavat jäädä kiukkuisten vaatijoiden jalkoihinkin. Aina on nimittäin niitä päivystyksen potilaita tai omaisia, jotka iskevät nyrkkiä pöytään: Kaikki Mulle Heti Tänne Nyt ja aivan sama, onko täällä sairaampia, ei kiinnosta, kunhan itse saan palvelua.)
No, joku lapsi on joskus tokaissut, että kun isä/äiti oli ihan paska vanhempi hänelle, niin miksi hänen pitäisi ottaa nyt vanhempansa huolehdittavakseen, eihän isä/äitikään hänestä aikanaan huolehtinut, kun hän oli lapsi. Vaikea kysymys!

@@@

Rantahiekkaa ja kiviä eräällä rannalla.

Tässäpä nyt omakohtaista mietittävää, kun vanhukseni on kauempana. Aiomme sisarusten kanssa kokoontua köhiaikoina ja mennä yhdessä hänelle puhumaan palvelutaloasumisesta. Aivan toinen kysymys on se, kuinka pitkä jono sinne on ja miten sinne pääsee.
Aikanaan kun anoppi kaatuili päätään kotona sisälle lukittuna 4 kotisairaanhoidon käynnin turvin, soitin sen paikkakunnan kotisairaanhoidosta vastaavalle lääkärille ja kerroin, ettei anoppi nyt kerta kaikkiaan enää pärjää kotona, vaan on kuin pieni lapsi, että tarvii hoivapaikan. Kollegani tiesi ammattini ja tokaisi:
"Täällä ei kuule lääkärin omaiset pääse yhtään sen nopeammin jonon ohi hoitoon."
En anna sitä hänelle ikinä anteeksi. Törkimys. Eikö lääkäri saa ja voi omaisestaan olla huolissaan ihan kuten muutkin, kun tietää, että anoppi on oman onnensa nojalla kotisairaanhoidon käyntien välisinä aikoina? Ehkä olen kirjoittanut tästä aiemmin, anteeksi toisto.

Ydinviesti: 

kaavailut ja suunnitelmat siitä, että vanhuksia hoidettaisi yhä pitempään omissa kodeissaan on ihan täyttä bullshittiä! 
Ei lapsiakaan lukita ovien taakse odottamaan, että joku käy 6 tunnin välein katsomassa, kuinka he kierivät ulosteissaan! Sikatörkeää on nipistää vanhushuollon rahoista yhtään euroa: kuuletteko siellä Arkadianmäellä! 

(Olen muutoinkin menettänyt uskoni koko poliittiseen järjestelmään. Yliopiston ja tutkimuksen rahoitusta leikattiin ja pääministeri kehtasi heittää ilmaan "kaikenmaailman dosentit"-ilmaisun insinöörin öykkäriydellä - ja entäs nyt, kun saatiin Nobelisti maahan! Yritetään muka äkkijarrutusta ja höylinä pääomasijoituksia kosmeettisena temppuna lykätään yliopistolle. Kuvottavaa tempoilua.)
(Lisäksi sanon, että pääministerin rouvan viimesyksyiset majoituspuheet tulivat takuulla tälle maalle erittäin kalliiksi! Mökkikin sitten kaikessa hiljaisuudessa päätettiin yllättäen myydä. Poliitikon ratkaisu. Olisi nyt majoittanut sinne pakolaisperheen ja pysynyt sanojensa takana!)

...kuten huomaatte, olen oikein hyvässä vireessä palaamaan työmaalle 
ja saanut virtaa metsien huminassa :D
Pois alta risut ja männynkävyt!

Hyvää alkavaa työviikkoa tai viikkoa ylipäätään kaikille tasapuolisesti toivoo
Helga

Ps. sain gps:ääni koko tämän päivän uurastettuani lopultakin ne kartat ladatuksi. Se edellytti koko Garminin resetointia alusvaatteisilleen, aiemmin ladattujen Maanmittauslaitoksen karttojen poistamista gps:stä, sen muistikortilta ja tietokoneesta ja uudelleen lataamista alusta lähtien. En tiedä, missä oli rytty matossa, että se niin monta kertaa kompastui.

Ps2. Amos Ozin "Meri on sama" ei sopinut makuuni. Siirryn hänen kirjaansa "Musta laatikko".