 |
| Soihdut sammuu. |
Sitten vain piti löytää pohjaan liimatun mikroskooppisen tarran ohjeella C (LR14) härveliin patterit. Heleppo nakki. Olin siinä sivumennen lastannut perässä vedettävän muovikorin kukkuroilleen tarpeellisia jouluhankintoja, esim. 5 kpl laudeliinoja, läjä kynttilöitä, läjä punaisia servettejä kahdessa koossa, tiukupaketin, huopasydämiä, 2 ikkunatähteä lisävarusteineen, paketin Löfbergs kahvia, jouluteetä, 2 pussia suklaakuorrutteisia manteleita (samoja, mitä Lidlin kuvassa, hinta korkeampi), 35 joulukorttia, loota valmissalaattia, valkosipulipatongin... ainakin nämä. Toisella kämmenellä kuljetin lämmintä grillibroileria. (Valkoisia sukkahousuja 0 kpl.)
Lähestyin broilerin kanssa patteriosastoa. Mutta hyllyä tarkkaan tiiratessa ei patterikokoa löytynyt. Seilailin grillibroilerivetoisesti takaisin kynttilähyllylle ja palauduin patteristolle: 0 kpl C(LR14):aa edelleenkään missään. Patterihyllyn eteen oli eläkeläispariskunta ehtinyt naulata jalkansa, eikä heitä innostanut siirtyä tuumaakaan paikaltaan, vaikka niskaan puhalteli tuore grillibroileri. Jaappastelua jaappastelua. Joten painelin broilereineni maksulinjaston tukkeeksi.
@@@
Kotona ryhdyin tutkailemaan tyylikästä kynttilääni. Pohjassa oli luukkusysteemi, jonka takana arvatenkin olisi patteripesä. Löimme puolison kanssa monta kertaa viisaat päämme yhteen, mutta rakkine ei suostunut avautumaan. Avaamisen kannalta keskeinen ruuvi vain pyöri paikoillaan. Puolison kyllästyttyä ja hiippailtua yläkertaan arvelin hetkeni tulleen: rouhin ruuvimeisselin reunalla luukun väkivalloin auki. Kas näin: lähti se siitä!
Siippa hommasi patterit ja nyt on kynttiläkomistus valmis! Mikä musta alaosa? Se on erkkariteippiä, jonka alla on ilmastointiteipin pätkä. Sillä kynttilään myyvä S-kauppa on tarkoittanut, että koko roska rouhitaan ensin mäsäksi, jotta sen pääsee koristelemaan toivomallaan tavalla.
Loppulauseeksi sopii äitini lempisanonta, kun olimme lapsia:
"Ei päivää, ettei vahinkoa!"
 |
| Muistatteko tätä vuodenaikaa? Aatelkaa mikä valo ja lämpö! Ja pilvet ihanat! Se vuodenaika on semmonen kun ke...kes...mikäs se nyt olikaan? Tunnistaako jompi kumpi lukijoistani pelikentän paikkakunnan? (Ps. tuo pallonlyöjä oli joku aiemmasta tuntematon, joka sattui samaan ryhmään.) |
@@@
Pankkilaitos on pitkään saanut olla meikäläiseltä rauhassa keskityttyäni Verottajaan ja Aluehallintovalvontavirkamiestoimistolaitosorganisaatioon. Nyt on pankin vuoro. Syy on hevosissa, vaikkei äkkinäinen heti uskoisi.
Nääs, viikottainen ratsuopen tapaaminen oli eilen. Hän kehui edistymistäni niin, että posket alkoivat punottaa. Vinkkasin siitä lämmenneenä, että viime viikon reissulla minulle tarjottiin hevosta ostettavaksi. Ratsuope, joka tähän saakka on torpannut ajatuksen omasta kavioeläimestä ryhtyi aprikoimaan:
"...tjaahh...jos sua oma hevonen kiinnostaa, niin kyllä me sua autetaan sen hankinnassa ja hoidossa..."
Ai mtäh! Hiki nousi tukkaan pelkästä ajatuksesta: hepo torkkuu ja kypsyy karsinassaan kun meikäläinen ei tarpeeksi ehdi sitä liikuttaa. Lisäksi se pitää työntää traileriin (kuka sitä ajoneuvoyhdistelmää osaa ajaa!), pitää ostaa maasturi (ja hepo kellahtaa kurvissa kyljelleen). Se alkaa pukittaa ja hyökkäillä hampaineen takapuoleen...Se nousee maastossa pystyyn ja loikkaa alas kalliolta.
Noooo, kun pääsin kotiin makselin vähän laskuja ja kas vain.... luikautin pienen rahasumman nettipankin saajaluettelon muistissa olleelle, nimelläni varustetulle tilille. Kas noin: pesämuna hevosrahastoon, josko 5 vuoden päästä olisi taitoa sen verran, että karvaiseen urheiluvälineeseen tohtisi satsata.
Päätin vielä tsekata, että aiemmin 21,90€ saldolla elellyt haamutilini on nyt kasvanut siirtämäni summan verran. Eipä ollut. Siis minne raha meni? Maksutietojen printtaamisesta selvisi sen siirtyneen vieraan pankin tilille.
Tänään, kun jostain löysin ylipäätään tämän pankkiiriliikkeen konttorin tässä tapettujen pankkikonttoreiden maassa, selvisi, että minulla tosiaan on muinoin ollut tili heillä ja se on jäänyt muistiin nykypankkini saajaluetteloon. Koko tiliä ei enää ole edes olemassa.
Entäpä rahat? Mikäli niitä ei ole tässä transaktiossa muutettu bitcoineiksi niiden pitäisi palautua takaisin tililleni käytyään koputtelemassa olemattoman pankkitilin ovea. Jää nähtäväksi.
"Ei päivää, ettei vahinkoa."
@@@
Tapasin ratsuopen omistaman suklaaruunan tänäänkin ja kerroin sille säästörahoistani, hevoskaupoista ja sen semmoisesta. Se silmäili minua arvioivasti. Laulaa luikasin sille sen mielilaulun ("Juokse sinä humma") samalla kun suin sen harjaa. Juokse sinä hummasta se alkaa tuhahdella uneliaasti ja lerputtaa alahuultaan. Roikoteltiin sitten tunnin verran maneesissa harjoittelemassa eilen saatuja läksyjä ja hiki tuli molemmille. Tunnin jälkeen se ryysti vähän juoma-automaatistaan, tuli palkituksi parilla porkkanalla, sai loimen selkäänsä ja pääsi kavereittensa luokse tarhaan. Lupasin tulla huomenna uudelleen. Sinne ne jäivät pojat sitten suolapatsaina seisomaan samaan asentoon takapuoli viimaa päin.
...voi yhren kerran näitä meikäläisen juttuja. Toinen lukijoistani näyttää jo ankarasti haukottelevan.
t. Helga
Ps. Kiitos Monnille kommentista! Koira tosiaan on kerjännyt omaa possunkorvakalenteriaan pitkin viikkoa. Ostin enshätiin sille sormihammasharjan, jonka kanssa ryhdyn nyt taistelemaan hammaskiveä vastaan. Sen posliinit hiottiin tällä viikolla hammaskivestä (190 €) ja se itkeskeli vähän iltasella sen jälkeen. Piti silitellä sen silkkistä karvaa ja jutella mukavia. On se possunkorvakalenterinsa ansainnut!
Pankkilaitos on pitkään saanut olla meikäläiseltä rauhassa keskityttyäni Verottajaan ja Aluehallintovalvontavirkamiestoimistolaitosorganisaatioon. Nyt on pankin vuoro. Syy on hevosissa, vaikkei äkkinäinen heti uskoisi.
Nääs, viikottainen ratsuopen tapaaminen oli eilen. Hän kehui edistymistäni niin, että posket alkoivat punottaa. Vinkkasin siitä lämmenneenä, että viime viikon reissulla minulle tarjottiin hevosta ostettavaksi. Ratsuope, joka tähän saakka on torpannut ajatuksen omasta kavioeläimestä ryhtyi aprikoimaan:
"...tjaahh...jos sua oma hevonen kiinnostaa, niin kyllä me sua autetaan sen hankinnassa ja hoidossa..."
Ai mtäh! Hiki nousi tukkaan pelkästä ajatuksesta: hepo torkkuu ja kypsyy karsinassaan kun meikäläinen ei tarpeeksi ehdi sitä liikuttaa. Lisäksi se pitää työntää traileriin (kuka sitä ajoneuvoyhdistelmää osaa ajaa!), pitää ostaa maasturi (ja hepo kellahtaa kurvissa kyljelleen). Se alkaa pukittaa ja hyökkäillä hampaineen takapuoleen...Se nousee maastossa pystyyn ja loikkaa alas kalliolta.
Noooo, kun pääsin kotiin makselin vähän laskuja ja kas vain.... luikautin pienen rahasumman nettipankin saajaluettelon muistissa olleelle, nimelläni varustetulle tilille. Kas noin: pesämuna hevosrahastoon, josko 5 vuoden päästä olisi taitoa sen verran, että karvaiseen urheiluvälineeseen tohtisi satsata.
Päätin vielä tsekata, että aiemmin 21,90€ saldolla elellyt haamutilini on nyt kasvanut siirtämäni summan verran. Eipä ollut. Siis minne raha meni? Maksutietojen printtaamisesta selvisi sen siirtyneen vieraan pankin tilille.
Tänään, kun jostain löysin ylipäätään tämän pankkiiriliikkeen konttorin tässä tapettujen pankkikonttoreiden maassa, selvisi, että minulla tosiaan on muinoin ollut tili heillä ja se on jäänyt muistiin nykypankkini saajaluetteloon. Koko tiliä ei enää ole edes olemassa.
Entäpä rahat? Mikäli niitä ei ole tässä transaktiossa muutettu bitcoineiksi niiden pitäisi palautua takaisin tililleni käytyään koputtelemassa olemattoman pankkitilin ovea. Jää nähtäväksi.
"Ei päivää, ettei vahinkoa."
@@@
Tapasin ratsuopen omistaman suklaaruunan tänäänkin ja kerroin sille säästörahoistani, hevoskaupoista ja sen semmoisesta. Se silmäili minua arvioivasti. Laulaa luikasin sille sen mielilaulun ("Juokse sinä humma") samalla kun suin sen harjaa. Juokse sinä hummasta se alkaa tuhahdella uneliaasti ja lerputtaa alahuultaan. Roikoteltiin sitten tunnin verran maneesissa harjoittelemassa eilen saatuja läksyjä ja hiki tuli molemmille. Tunnin jälkeen se ryysti vähän juoma-automaatistaan, tuli palkituksi parilla porkkanalla, sai loimen selkäänsä ja pääsi kavereittensa luokse tarhaan. Lupasin tulla huomenna uudelleen. Sinne ne jäivät pojat sitten suolapatsaina seisomaan samaan asentoon takapuoli viimaa päin.
...voi yhren kerran näitä meikäläisen juttuja. Toinen lukijoistani näyttää jo ankarasti haukottelevan.
t. Helga
Ps. Kiitos Monnille kommentista! Koira tosiaan on kerjännyt omaa possunkorvakalenteriaan pitkin viikkoa. Ostin enshätiin sille sormihammasharjan, jonka kanssa ryhdyn nyt taistelemaan hammaskiveä vastaan. Sen posliinit hiottiin tällä viikolla hammaskivestä (190 €) ja se itkeskeli vähän iltasella sen jälkeen. Piti silitellä sen silkkistä karvaa ja jutella mukavia. On se possunkorvakalenterinsa ansainnut!
3 kommenttia:
Yritin tiirailla pelikenttää. Männyt näyttävät tutuilta, mutta en muista Ruissalon enkä Kultarannan golfkentillä nähneeni moista punaista rakennusta. Ai niin, mutta Helga asutkin pohjoisessa.
Kyllä hepo on varmasti mukava omistaa: joka ilta tallille kakkkakikkareita kokoamaan eikä enää minnekään pääse matkustamaan, kun heppaa ei raaski jättää vieraan hoidettavaksi. Niin ja elämänkatsomus muuttuu sellaiseksi, etteihän mitään elämisen arvoista elämää ole ilman hevosta. Tiedän tämän omasta tyttärestäni. :)
Tuttu kenttä. Mikkelissä Annilan golfkeskus ja seura on Golf Porrassalmi. Ja väylä on 16 jossa avaus lyödään suon yli kallion viereen - jos onni on myötä.
Loistavaa Jukka: aivan oikein tiedetty :) Applause! Vain kovat pelaajat tunnistavat jopa väylän. Totta puhuen, en muista oliko tuo 16 - olipa hyvinkin. Sen jälkeen taisi tulla par3, eikö totta? Jossa avauslyönti lyödään ylhäältä ja väylä tekee doglegin vasemmalle eli avaus kannattaa lyödä siihen vasempaan metsikköön ;)
Annilan kentällä olen ollut tilanteessa, jossa salama löi kenttäänäkkiarvaamatta niin, että paukahti. Olin sähkölinjan alla juuri lyöntivuorossa. Mailan heitin kaaressa ja paineltiin klubirakennukseen.
(Viimeisen 10 vuoden aikana on sattunut 2 salamaniskutilannetta läheltä-piti- tyyppisesti, toinen oli vesillä. Näiden jälkeen on kunnioitus ukkosen suhteen kyllä merkittävästi lisääntynyt.)
Risalle: pohjoisessa olen ainakin asunut :) Nyt asun oikeastaan vähän pohjoisessa ja vähän etelässä ;)
Hepo saisi nykypaikassa täyshoidon. Iltakakkaroiden keruuseen ei meikäläisen duuni anna mahdollisuutta sitoutua, kun väliin on päivystystöitä. Ratsutuksenkin joutuisi ostamaan varmaan oman käytön lisäksi. Että harkintaa on tämän sortin eläinostoksissa tehtävä tosissaan. Mikään kiire ei onneksi ole, kun ei ole ostokohdettakaan. Huh siis helpotusta!
t. Helga
Lähetä kommentti