 |
| Kuva: Helga. Marjajauhoa |
Meikäläinen on jäänyt koukkuun marjajauheisiin. Kuvassa olevan firman tuotetta kokeilin nyt ensikerran, kun kauppalopo toi sitä Biokian jauheitten sijasta. Mielijauheita on olleet mustikka, puolukka ja karpalo. Tyrniä on kokeiltu. Sen suhteen pidättäydyn ikivanhassa kannassani. Nimittäin se on niin kamalaa, ettei sitä söisi kukaan, ellei se olisi jotenkin extremeä. Ja kaikki mikä on kamalaa, mielletään terveelliseksi. Kuten vaikka avantouinti tai aiemmin mainitsemani osterit. Mutta nämähän on nyt vain tälläisiä maatiaiseukon horinoita ja niin muodoin jätetään omaan arvoonsa.
Palatakseni marjajauhepuolelle, niin tämä pussukka vaikutti kokonsa ja hintansa suhteen lupaavalta kilpailijalta. Tosin olisin toivonut puolukkaa ja karpaloa erillisinä valmisteina, koska en oikeastaan ymmärrä, miksi ne on yhdistetty samaan pussiin.
Berryfectin marjajauheen koostumus vaikutti sahanpurumaisemmalta kuin kilpailevan valmisteen. Maku jäi vähän epäselväksi. Olisiko karpalo vetänyt tuossa pitemmän korren? Joka tapauksessa pulverin suutuntuma vastaa visuaalista havaintoa eli sahanpurumainen sekin.
Lopputulos: ei hyvä. Palaan kilpailevan tuotteen ostajaksi kun sahanpuru on jauhettu loppuun.
@@@
 |
| Olisiko tästä mennyt supikoira? |
Pitkällisen miettimisen ja useiden koeratsastusten jälkeen ymmärsin, ettei minusta vielä kuukausiin ole hevosen selkään.
Lisäksi havaitsin ryhtyneeni pelkäämään loukkaantumista. Hevonen on ihan jees, eikä varsinaista eläinpelkoa ole, mutta viimeisimmästä rytäkästä (ei ollut ensimmäinen) jäi korvien väliin vaurioitumisen pelko. Nyt oli kyseessä nk. läheltä piti-tilanne siinä, että olisin jäänyt hevosen jalkoihin.
Tätä on pitänyt työstää oikeastaan koko kevät ja etenkin nyt hevosen kanssa puuhaillessa. On tullut pelko sen äkillisestä liikahtamisesta, säikähtämisestä tai kavahtamisesta. Sekin raukka aistii, ettei muija ole nyt ihan kuosissaan.
Pitää nyt tosissaan miettiä tätä juttua. Kesäleirille olen ilmoittautunut toiselle puolelle Suomea. Mieli tekee mennä vaikka soppatykin hoitajaksi, jos vaurioitumisen pelko estää selkäännousun. Antaapa asian työstyä. Tätä tarkoitin aiemmin mainitsemallani isolla päätöksellä. Heh - eikö ollutkin maailmankaikkeudessa melko mullistava asia. Mutta ihmiselle, jolle hevostelusta on jo muodostunut vähän elämäntapakin, tämä on iso juttu. Sielua riipoo. On tullut asiaa vähän itkeskeltyä.
@@@
Noidannuoli iski eilen ihan puskista naamaa pestessä ja olin muun rampautumiseni ohella myös melko tavalla selkävikainen. Vahvat kipulääkkeet (joita kinttuoperaatiosta jäi tähteeksi) eivät meinanneet auttaa.
Mutta älä häntä mitään: aamusta kurvasin reteesti kuntosalille. Aattelin, ettei enää pahemmaksikaan voi mennä, joten allons-y vaan ja laitteisiin vatkaamaan. Ja katso: kipu on pois! Siinä sen taas näkee, että entivanhainen selkäkivun hoitomalli makuuttamalla on ollut melkoista myrkkyä selälle. Muistan vuoskymmenet sitten kollegan kiroilleen, kun oli kirjoittanut selkäkivun takia saikkua maalaiskunnan tutulle potilaalle ja kotiin ajellessa oli havainnut tyypin haravoivan takapihaansa. Koki tulleensa huijatuksi. Mutta nykytiedon valossa kun aattelee, niin sehän oli ihan oikeaa hommaa selälle! (Tosin ehkä olisi sillä perusteella voinut olla myös töissä.)
Kuntosalilla oli laite, joka teki selälle niin hyvää, että mielessä käy luirahtaisiko vielä illan pimeinä tunteina salille laitteeseen selkäänsä vetristämään.
@@@
Joko kävit äänestämässä ennakkoon?
Minäpä kävin ukkoni kanssa. Täytyy sanoa, että vaikka kunnallisvaali onkin, niin poliittisten puolueiden suhteen on valtakunnan politiikassa niin sotkuista ja tökeröä mallia, ettei hyvää kuvaa anna oikein mikään puolue minun silmiini. Koskaan aiemmin ei niin heittämällä ole tullut äänestettyä tosta-noin-vaan ja första-bästa kuin nyt. Harmillista todeta, että uskottavuus politiikkaan on saanut kolhua kolhun perään, kun valtakunnan tasolla aattelee. No, joitakin fiksujakin siellä on, mutta niin monta syystä tai toisesta epäuskottavaksi ajautunutta tyyppiä, että ihmetellä täytyy onko Arkadianmäen väki tosiaan otos Suomen kansasta!
Kunnallispolitiikka toki on vähän toisenlaista, siltarumpua ja sen semmoista, mutta kyllä valtuutetuillakin on merkitystä paikkakunnan kehitykselle.
...että käykää nyt edes yrittämässä!
Vaali- ja sahanpuruterveisin,
Helga
Lisäksi havaitsin ryhtyneeni pelkäämään loukkaantumista. Hevonen on ihan jees, eikä varsinaista eläinpelkoa ole, mutta viimeisimmästä rytäkästä (ei ollut ensimmäinen) jäi korvien väliin vaurioitumisen pelko. Nyt oli kyseessä nk. läheltä piti-tilanne siinä, että olisin jäänyt hevosen jalkoihin.
Tätä on pitänyt työstää oikeastaan koko kevät ja etenkin nyt hevosen kanssa puuhaillessa. On tullut pelko sen äkillisestä liikahtamisesta, säikähtämisestä tai kavahtamisesta. Sekin raukka aistii, ettei muija ole nyt ihan kuosissaan.
Pitää nyt tosissaan miettiä tätä juttua. Kesäleirille olen ilmoittautunut toiselle puolelle Suomea. Mieli tekee mennä vaikka soppatykin hoitajaksi, jos vaurioitumisen pelko estää selkäännousun. Antaapa asian työstyä. Tätä tarkoitin aiemmin mainitsemallani isolla päätöksellä. Heh - eikö ollutkin maailmankaikkeudessa melko mullistava asia. Mutta ihmiselle, jolle hevostelusta on jo muodostunut vähän elämäntapakin, tämä on iso juttu. Sielua riipoo. On tullut asiaa vähän itkeskeltyä.
@@@
Noidannuoli iski eilen ihan puskista naamaa pestessä ja olin muun rampautumiseni ohella myös melko tavalla selkävikainen. Vahvat kipulääkkeet (joita kinttuoperaatiosta jäi tähteeksi) eivät meinanneet auttaa.
Mutta älä häntä mitään: aamusta kurvasin reteesti kuntosalille. Aattelin, ettei enää pahemmaksikaan voi mennä, joten allons-y vaan ja laitteisiin vatkaamaan. Ja katso: kipu on pois! Siinä sen taas näkee, että entivanhainen selkäkivun hoitomalli makuuttamalla on ollut melkoista myrkkyä selälle. Muistan vuoskymmenet sitten kollegan kiroilleen, kun oli kirjoittanut selkäkivun takia saikkua maalaiskunnan tutulle potilaalle ja kotiin ajellessa oli havainnut tyypin haravoivan takapihaansa. Koki tulleensa huijatuksi. Mutta nykytiedon valossa kun aattelee, niin sehän oli ihan oikeaa hommaa selälle! (Tosin ehkä olisi sillä perusteella voinut olla myös töissä.)
Kuntosalilla oli laite, joka teki selälle niin hyvää, että mielessä käy luirahtaisiko vielä illan pimeinä tunteina salille laitteeseen selkäänsä vetristämään.
@@@
Joko kävit äänestämässä ennakkoon?
Minäpä kävin ukkoni kanssa. Täytyy sanoa, että vaikka kunnallisvaali onkin, niin poliittisten puolueiden suhteen on valtakunnan politiikassa niin sotkuista ja tökeröä mallia, ettei hyvää kuvaa anna oikein mikään puolue minun silmiini. Koskaan aiemmin ei niin heittämällä ole tullut äänestettyä tosta-noin-vaan ja första-bästa kuin nyt. Harmillista todeta, että uskottavuus politiikkaan on saanut kolhua kolhun perään, kun valtakunnan tasolla aattelee. No, joitakin fiksujakin siellä on, mutta niin monta syystä tai toisesta epäuskottavaksi ajautunutta tyyppiä, että ihmetellä täytyy onko Arkadianmäen väki tosiaan otos Suomen kansasta!
Kunnallispolitiikka toki on vähän toisenlaista, siltarumpua ja sen semmoista, mutta kyllä valtuutetuillakin on merkitystä paikkakunnan kehitykselle.
...että käykää nyt edes yrittämässä!
Vaali- ja sahanpuruterveisin,
Helga
5 kommenttia:
Voi sinua, Helga, harmittaa niin lukea tuo, mitä kirjoitat ratsastuksesta. Ajattelisin, että kun polvesi puolesta voit, niin kokeile sinnikkäästi vaan ratsaille. Kun itse olin ajanut pyöräkolarin, tuntui alkuun tosi pelottavavalta; olin varma, että törmään taas seuraavassa risteyksessä. Hommasin jotain turvavälineitä, aloin käyttämään kypärää, ja eipä aikaakaan, kun pelko alkoi hälvetä. En kestä ajatusta, ettet palaisi kauniin heppasi selkään. Älä peru sitä kesäleiriä! Halaus, sinun, p-a-p
Etsin tuota edellisen postauksen juttua torstain digi hesarista löytämättä. Oliko se siinä? Kopio tosiaan näkyy pienenä.
Minulle on jäänyt paheneva loukkaantumispelko vuosien takaisesta nilkan murtumisesta. Nilkka on ok, raudoitettu, eikä kipeä. Mutta vamma nousi korvienväliin! Kun tienpinta kiiltää, jalat muuttuvat makaroniksi! Siinä ei auta nastakengät.
Talvi on ollut pitkä ja jäinen. Voi kun voisin nukkua talviunta kuin karhut!
Hei Anonyymi, juttu oli Hesarissa 30.3. (menikö mulla päivät sekaisin ehkä) ja se löytyy HS:n tuon päivän lehden osasta C ja C-osan sivulta C15, "Terveys"-teeman alta.
Kun se näkyy huonosti ei-Hesarin tilaajille (Digi-HS tulee vielä vaikka suutuin vasta Hesarille lääkäreitä koskevasta jutusta), tiivistän tähän ravitsemussuunnittelija Reijo Laatikaisen sanoman:
- "Syövän ehkäisyssä toimivinta on tavallinen ruoka. Purkista otetuilla vitamiineilla, hivenaineilla ja antioksidanteilla ei ole merkitystä. Ne saattavat jopa hiukan lisätä riskiä sairastua syöpään."
Helgan huomautus: ainakin E-vitamiinilisien yhteys syöpään on osoitettu.
-jos antioksidantit saadaan ruoasta, määrät pysyvät yleensä sopivina.
-monissa Suomen kaupoissa olevissa monivitamiinivalmisteissa määrät on maltillisia. "Suuremmassa riskissä saattavatkin olla ne, jotka käyttävät pakurikäävän kaltaisia luontaisantioksidantteja, koska niitä ei ole tutkittu yhtä vakuuttavasti kuin vitamiineja."
-usean samanaikaisen ravintolisän käyttäjät ovat riskiryhmää
-sopiva määrä oksidatiivista stressiä on tarpeellinen tastelussa syöpää vastaan (Helgan suomennos: mitokondrioiden hengityskejun eli oksidaatiosysteemin saamat "hyökkäykset". Reijo selittää sitä, mikä tiedetään, että ihmisellä on yksi geeni nimeltä p53, joka puolustaa meitä syöpäsoluja vastaan. Reijo kertoo, että antioksidantit lamaavat tämän geenin toimintaa. Helga ei ole perehtynyt tähän lamaantumistietoon, mutta p53 on jokaiselle lääkärille opinnoista tuttu juttu.
-maailman syöpätutkimussäätiö (WCRF) ja amerikkalainen syöpätutkimusinstituutti (AICR) suosittelevat pidättäytymistä ravintolisien käytöstä syövän ehkäisytarkoituksessa. Ne suosittelevat terveellistä ruokavaliota. (Huom. joku tohtoritolonen siis taistelee hyttysen äänenä vastoin isoja tutkimusvoimia. Toki joku tohtoritolosentuoteostaja voi nauttia tästäkin, että jippijai-jee, mehän taistellaan isoja vastaan! Ja kaikin mokomin, Suomi on vapaa maa.)
-ruokavalion kokonaisterveellisyys ratkaisee, yskittäisillä ruoka-aineilla ei niin ole merkitystä (huom: jos siis ovat osa terveellistä kokonaisuutta, esim. rasva ja sokeri).
-yksi keskeinen syövälle altistava tekijä on ylipaino. Tämähän me tiedetään, mutta ei haluttaisi tietää...(sanoo Helga). Kun meistä olisi niin kiva, että voisi elää kuin pullataikinassa ja napsaista jonkun napin naamaan ja terveysasiat olisi sillä hoidettu. Ja toinen ääripää on tunnolliset, kuntoilevat naiset, jotka on eniten huolissaan terveydestään vaikka heidän vähiten tarvitsisi sitä olla.
Tässä tiivistelmää.
t. H
Muistaakseni takavuosina todettiin liiallisen A-vitamiinin saannin lisäävän syöpäriskiä. Rajoitettiin jopa maksan syöntiä ainakin joillakin ihmisryhmillä. E-vitamiinin haitallisuudesta en ole kuullut, mutta milläpä sitä kaikkea seuraa. Stressikin edistää kaikenlaisia sairauksia.
Kamalaa Helga jos sun nyt pitää sitten luopua hevostelusta. Ihan oikeasti kamalaa. - Mutta itsesuojeluvaistosi on nyt nostanut nokkansa niin ylös kaikkien näitten kokemustesi jälkeen, että sitä voi olla vaikea saada nujerrettua. En kyllä tiedä, onko sen vaiston kanssa viisasta taistella. Se voi hyvinkin olla oikeassa.
Sisareni loukkaantui melkosen pahasti joku vuosikymmen sitten, kun heppa ykskaks heitti hänet päänsä yli kanveesiin. Hän oli ratsastanut vuosikausia. Tallin omistaja ei ollut osannut lukea hevosta yhtä hyvin kuin sisareni, ja iso vahinko ja murhe siitä sitten seurasi.
Se nyt oli sellainen juttu, säilyi hänen henkensä ja kävelee toki tänä päivänäkin.
Mutta ajattele tosiaan kaikki puolet jutusta, niinkuin varmaan teetkin.
Kevään jatkoa!
Monni
Lähetä kommentti