 |
| Kuva: Suomen Luonto / Seppo1/Ikkuna Suomen Luontoon |
Hauskaa! Se on niin veikeä peltojen yllä lepattelija. Tekee äkillisiä kaarroksia ja kurveja kuin paraskin hävittäjälentäjä. Siipien lepatus on yhtä aikaa raskas ja keveä. Linkki sen kirpeään ääneen tässä:
Aprikoin, josko huomenna menisi lintuja kiikaroimaan. Joutseniakin näyttää olevan pellot pullollaan, lokki on kirkunut jo aikapäiviä. Mustarastaan laulun vangitsin päivänä muutamana. Laulurastaan, mustarastaan, punakylkirastaan ja kulorastaan ääni on ihanan kuuluva, kun se hiljaisessa metsässä kaikuu. Luulin tuota ensin kulorastaaksi, mutta mustarastas se on. Tässä pätkä, jonka sen laulusta varastin. Mahtaakohan toimia blogialustalla, toivotaan. Ellei, niin alla on linkki mustarastaan lauluun.
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/mustarastas
Räkättirastaista tulee edesmennyt mummo mieleen. Mummon mansikkamaa oli aina täynnä rastaita, kun papan kuoltua hän ei pulleana, rimplenekolttuisena ihmisenä saanut linnunpelätintä aikaiseksi. Mummo katsoi köökin akkunasta ja huokasi: "Taas siellä rastaat raataa."
@@@
Kuntosalissa on yksi hyvä puoli. Se on hiki ja pyyhe. Pyyhkeellä voi kuivata paitsi hikeä, myös kyyneliä.
Istuessani adductor-laitteessa vääntämässä tahkoa tulin vilkaisseeksi puhelimeen, jossa Spotify soitteli Beatlesin Sgt. Pepper´s lonely Hearts Club Bandin hienoja riffejä. Minulle oli tullut Messenger-viesti hevoskaupan tiimoilta. Nyt on ostajaehdokas kuvioissa. Lähetin hänelle taannoin videoita hevosesta ja hän on tänään käynyt hevosta koeratsastamassa. Koska sielu ei kestä läsnäoloa, olen ulkoistanut myynnin ratsastusammattilaiselle. Ostaja oli kuulemma ollut reipas ja "hyvänoloinen" ihminen. Hyvä, sillä huonoon kotiin en hevosta myy. Menköön vaikka siemenperunat sen syöttämiseen.
Hikihän tuossa nousi silmiin ja adductorin kuva alkoi sumentua. Alitajunnassa vielä jyllää joku pieni toivonkipinä, että tämä olisi sittenkin vain ollut ohimenevä juttu ja voisin palata entiseen.
Ehkä vielä joskus laitan sen pienikokoisen ponin, kuten viisas tallinomistaja lohdutteli.
Nyt tämä tästä hevosesta. Aamen, plottis.
@@@
...mutta palaan vielä aiheeseen "Ikä ja luopuminen". Päivänä muutamana jututin itseäni muutaman vuoden vanhempaa ystävää, jonka olen tuntenut 70-luvulta. Hän on sairastunut ja sitä myöten kunto romahtanut. Jouduttiin miettimään sellaista aihekokonaisuutta, joka nyt alkaa konkretisoitua itse kullekin. Meinaan: on asioita, joita ei enää koskaan tule tekemään, kun ei enää pysty tai elinvuodet ei riitä. Toinen ikivanha ystäväni on havainnut, ettei enää kykene vetämään hiihtolenkkejään sellaisella syketasolla kuin aina aiemmin ties kuinka monet vuodet. Tai pystyy kyllä, mutta sen jälkeen on puolikuollut ja huonovointinen. (Oirekuva ei sovi sepelvaltimotautiin.)
Elämä on laiffii - elämä on realiteettejä ja rajallisuuksia.
@@@
Lehdistötiedote.
Lähde: Svensk Damtidning, nummer femton, 2017. (Viittaan aiempaan osteripäivälliseen ja Noppen tapaukseen).
Noppe on haudattu. R.I.P.
Kun vilkaisee mitä ruotsalaisilla on hautajaisasunaan, niin jonkun verran kulmakarvat nousee. Yhdellä tiikerikuosinen huivi, toisella violetti kukkanen hiuksissaan violetin turkin kera ja kolmas sonnustautuneena röyhelökauluksiin. Kyllä suomalainen hämmentyy kun hautajaiskamppeista on kyse. Me ollaan niin paljon konservatiivisempia. Joillakin naisilla on hatutkin kuin olisivat laukkakilpailuihin menossa.
Mutta maassa maan tavalla. Ja antaa kaikkien hattujen kukkia kukkia vaan ja kukin taaplaa ja jokainen omalla tavallaan ja pälä pälä.
Katsotaanpa. Carola Häggkvist lauloi siellä "The final countdown", Noppen suosikkilaulu. Se sai Silvian kyynelehtimään. Paikalla oli monenlaista julkimoa, muun muassa HenkkaMaukan pomo, kroonunprinsessan bestis ja ohjelmapäällikkö Agneta Sjödin, kuka ikinä sitten onkaan.
Koska Noppe oli leikkisä sielu, olivat hautajaisetkin samaa stailia. Kirkkoherra Hans Rhodin kertoi Noppen olleen hyvinpuettu ja tyylikäs mies, jolla oli yli 200 silkkinenäliinaa karderoobissa. Yksi taksiyrityskin oli nimennyt hänet mukavimmaksi asiakkaakseen. Että kaikkea sitä kirkkoherralle päähän mäljähtikin. Eikä tässä vielä kaikki: lopuksi kirkkoherra kehoitti hautajaisväkeä lausumaan yhteen ääneen - Isä Meidän-rukouksen? Uskontunnustuksen? Noup, väärin. Hän kehoitti sanomaan: "Hejdå, ha det så bra". Vannon, että näin lukee SD:ssä. Pistän tästäsata silkkinenäliinaa pantiksi!
http://www.svenskdam.se/2017/03/noppes-sista-onskan-vannen-framfor-the-final-countdown-i-kyrkan/
Piti ihan tutkia kirkkoherra Hans Rhodinin persoonaa, että mikäs mies tämä kirkkoherra onkaan kirkkoherrojaan. Ja oh-hoh. Röyhelökaulukset ei ehkä sittenkään ole ällistyttävimmästä päästä näissä hautajaisissa. Kirkkoherra Rhodin itse on nähkäätten seilaillut semmoisilla vesillä, että vain ruotsalainen ymmärtäväisyys selittää asiaa. On ne juukelin joustavia ihmisiä, kuninkaallisia myöten!
Kunkun henkipappi ja Prinssin rippipappi Hans on nimittäin kertaalleen saanut potkutkin, kun oli viettipuoli karannut laukalle rippituolityöskentelyssä. Mutta niin vain kelpo kirkonmiehemme nousi tuhkasta ja seremonioi 700 hautajaisvieraan edessä. Eikä penkissä kököttänytkään ihan ketä tahansa kun paikalla olivat självaste kungen frouvansa kanssa ja Carl Philipkin ilmeisesti rouvineen hänkin.
...Että antaa kaikkien kirkkoherrojen kukkia, kukkia vaan. Mutta käsi sydämelle: onnistuisiko Suomessa? Väitän, että ollaan niin tiukkapipoja, ettei tuo kävisi laatuun.
No ei meillä kyllä ole kunkkuakaan. Se saksalainenkaan ei koskaan ilmestynyt paikalle.
Hovets präst bedrev naken själavård - avkragas
http://www.aftonbladet.se/nyheter/article17619382.ab
Aftonbladet, 10 oktober 2013
Hans Rhodin avkragas, tappar tjänsten som kyrkoherde och förlorar sin titel som hovpredikant
Mvh
teidän Helga
Räkättirastaista tulee edesmennyt mummo mieleen. Mummon mansikkamaa oli aina täynnä rastaita, kun papan kuoltua hän ei pulleana, rimplenekolttuisena ihmisenä saanut linnunpelätintä aikaiseksi. Mummo katsoi köökin akkunasta ja huokasi: "Taas siellä rastaat raataa."
@@@
Kuntosalissa on yksi hyvä puoli. Se on hiki ja pyyhe. Pyyhkeellä voi kuivata paitsi hikeä, myös kyyneliä.
Istuessani adductor-laitteessa vääntämässä tahkoa tulin vilkaisseeksi puhelimeen, jossa Spotify soitteli Beatlesin Sgt. Pepper´s lonely Hearts Club Bandin hienoja riffejä. Minulle oli tullut Messenger-viesti hevoskaupan tiimoilta. Nyt on ostajaehdokas kuvioissa. Lähetin hänelle taannoin videoita hevosesta ja hän on tänään käynyt hevosta koeratsastamassa. Koska sielu ei kestä läsnäoloa, olen ulkoistanut myynnin ratsastusammattilaiselle. Ostaja oli kuulemma ollut reipas ja "hyvänoloinen" ihminen. Hyvä, sillä huonoon kotiin en hevosta myy. Menköön vaikka siemenperunat sen syöttämiseen.
Hikihän tuossa nousi silmiin ja adductorin kuva alkoi sumentua. Alitajunnassa vielä jyllää joku pieni toivonkipinä, että tämä olisi sittenkin vain ollut ohimenevä juttu ja voisin palata entiseen.
Ehkä vielä joskus laitan sen pienikokoisen ponin, kuten viisas tallinomistaja lohdutteli.
Nyt tämä tästä hevosesta. Aamen, plottis.
 |
| Veden solinaa Lentiirassa. |
@@@
...mutta palaan vielä aiheeseen "Ikä ja luopuminen". Päivänä muutamana jututin itseäni muutaman vuoden vanhempaa ystävää, jonka olen tuntenut 70-luvulta. Hän on sairastunut ja sitä myöten kunto romahtanut. Jouduttiin miettimään sellaista aihekokonaisuutta, joka nyt alkaa konkretisoitua itse kullekin. Meinaan: on asioita, joita ei enää koskaan tule tekemään, kun ei enää pysty tai elinvuodet ei riitä. Toinen ikivanha ystäväni on havainnut, ettei enää kykene vetämään hiihtolenkkejään sellaisella syketasolla kuin aina aiemmin ties kuinka monet vuodet. Tai pystyy kyllä, mutta sen jälkeen on puolikuollut ja huonovointinen. (Oirekuva ei sovi sepelvaltimotautiin.)
Elämä on laiffii - elämä on realiteettejä ja rajallisuuksia.
@@@
Lehdistötiedote.
Lähde: Svensk Damtidning, nummer femton, 2017. (Viittaan aiempaan osteripäivälliseen ja Noppen tapaukseen).
Noppe on haudattu. R.I.P.
Kun vilkaisee mitä ruotsalaisilla on hautajaisasunaan, niin jonkun verran kulmakarvat nousee. Yhdellä tiikerikuosinen huivi, toisella violetti kukkanen hiuksissaan violetin turkin kera ja kolmas sonnustautuneena röyhelökauluksiin. Kyllä suomalainen hämmentyy kun hautajaiskamppeista on kyse. Me ollaan niin paljon konservatiivisempia. Joillakin naisilla on hatutkin kuin olisivat laukkakilpailuihin menossa.
Mutta maassa maan tavalla. Ja antaa kaikkien hattujen kukkia kukkia vaan ja kukin taaplaa ja jokainen omalla tavallaan ja pälä pälä.
Katsotaanpa. Carola Häggkvist lauloi siellä "The final countdown", Noppen suosikkilaulu. Se sai Silvian kyynelehtimään. Paikalla oli monenlaista julkimoa, muun muassa HenkkaMaukan pomo, kroonunprinsessan bestis ja ohjelmapäällikkö Agneta Sjödin, kuka ikinä sitten onkaan.
Koska Noppe oli leikkisä sielu, olivat hautajaisetkin samaa stailia. Kirkkoherra Hans Rhodin kertoi Noppen olleen hyvinpuettu ja tyylikäs mies, jolla oli yli 200 silkkinenäliinaa karderoobissa. Yksi taksiyrityskin oli nimennyt hänet mukavimmaksi asiakkaakseen. Että kaikkea sitä kirkkoherralle päähän mäljähtikin. Eikä tässä vielä kaikki: lopuksi kirkkoherra kehoitti hautajaisväkeä lausumaan yhteen ääneen - Isä Meidän-rukouksen? Uskontunnustuksen? Noup, väärin. Hän kehoitti sanomaan: "Hejdå, ha det så bra". Vannon, että näin lukee SD:ssä. Pistän tästäsata silkkinenäliinaa pantiksi!
http://www.svenskdam.se/2017/03/noppes-sista-onskan-vannen-framfor-the-final-countdown-i-kyrkan/
 |
| Kuva: Svensk Damtidning. Kuvassa kirkkoherra Hans Rhodin, 2016, käsittääkseni Carl Philipin pojan kastetilaisuudessa (eikö tuossa ole myös Daniel). |
Piti ihan tutkia kirkkoherra Hans Rhodinin persoonaa, että mikäs mies tämä kirkkoherra onkaan kirkkoherrojaan. Ja oh-hoh. Röyhelökaulukset ei ehkä sittenkään ole ällistyttävimmästä päästä näissä hautajaisissa. Kirkkoherra Rhodin itse on nähkäätten seilaillut semmoisilla vesillä, että vain ruotsalainen ymmärtäväisyys selittää asiaa. On ne juukelin joustavia ihmisiä, kuninkaallisia myöten!
Kunkun henkipappi ja Prinssin rippipappi Hans on nimittäin kertaalleen saanut potkutkin, kun oli viettipuoli karannut laukalle rippituolityöskentelyssä. Mutta niin vain kelpo kirkonmiehemme nousi tuhkasta ja seremonioi 700 hautajaisvieraan edessä. Eikä penkissä kököttänytkään ihan ketä tahansa kun paikalla olivat självaste kungen frouvansa kanssa ja Carl Philipkin ilmeisesti rouvineen hänkin.
...Että antaa kaikkien kirkkoherrojen kukkia, kukkia vaan. Mutta käsi sydämelle: onnistuisiko Suomessa? Väitän, että ollaan niin tiukkapipoja, ettei tuo kävisi laatuun.
No ei meillä kyllä ole kunkkuakaan. Se saksalainenkaan ei koskaan ilmestynyt paikalle.
Hovets präst bedrev naken själavård - avkragas
http://www.aftonbladet.se/nyheter/article17619382.ab
Aftonbladet, 10 oktober 2013
Hans Rhodin avkragas, tappar tjänsten som kyrkoherde och förlorar sin titel som hovpredikant
Mvh
teidän Helga
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti