Haukkoja ja siipikarjaa sekä ripaus sisustusta

Kuva: Helga

Eilen nähdyn petolinnun arvoitus on selvitetty. Kai.

Olen häntä melkoisen varma, että kyseessä oli sinisuohaukka. Siipien väli rapian metrin, painaa puolisen kiloa, elää kymmenisen vuotta ja on kohtalaisen yleinen Suomessa. Munii 1-7 munaa maassa olevaan pesäänsä (sic!), eihän uskoisi! 

Näin kyllä eilen myös pari muuta siivekästä, joita jututinkin, mutta sen lajin tunnistan ilman lintukirjaa. Se on tässä, olkaapatten hyvät:

Kua: mie

Tällä kaverilla oli pari vaimoakin, näkysällä siis. Tiedän, että sillä on ollut niitä enemmänkin, mutta lienevät painelleet naisporukalla ostoksille tai vaihtoehtoisesti tappelivat jossain keskenään tai olivat synnyttämässä. Jostain syystä se lauloi meikäläiselle, kun haastelin sille niitä näitä. Kaverin lauluäänen tiedättekin.

Pakko tunnustaa, että punaheltta asustaa hevoseni luona. Sinnehän aamutuimaan livahdin hakemaan pollen laitumelta ja nousin ratsaillekin. Huh huh ja hoh hoh: ei me päästä eroon toisistamme. Kyllä se näin taitaa olla. Hevonen viittaisi kyllä meikäläiselle kintaalla, mutta meikäläinen on siihen omituisesti kiintynyt. Ihmispsyyke on kumma: keväällä kammoksutti koko hevoshomma, mutta nyt tervehdyttyäni (lähes kokonaan) on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kun en ollut kunnossa, olin havisevana haavanlehtenä sen vieressä ja alitajunnassa pelko, että se heittäytyy oitis päälleni, mikä ei missään nimessä kuulu sen tapoihin. Hepo vilkuili meikäläistä sivusilmällä oudoksuvin katsein. Kuten lukijani kokeneena hevosihmisenä tietää, on hevonen herkkä aistimaan tunnetiloja. Varovaiset hiippailijat niitä etenkin kummeksuttavat, jos kohta myös käsi oikosenaan kohti ryntäilevät "Hei hevonen!"-ihmiset. Siinä ehkä hevosharrastuksen terapiapuoli: hevosen luona on oltava rauhassa ja tasaisella mielellä. (Hevosammattilaiset ovat sitten kokonaan oma rotunsa, mutten mene nyt siihen.)

Kävin joku päivä sitten vieraalla tallillakin voittamassa pelkoani. Tallityöntekijä oli erikoisen oloinen nainen. Sanoi iloisesti, että tuolla on sulle hevonen ja saattaa käyttäytyä oudosti tuntemattomille. 

Mulla tärähti silmät lottopalloiksi ja nousi kylmä hiki pintaan, mutten sanonut mitään. Hepo oli ihan kiltti ja kova menemään.

Yhteenveto: pitää aina yrittää voittaa pelkonsa*, olipa se mikä tahansa. Parhaiten se onnistuu "tulta päin"-asenteella.

(*etenkin jos on mennyt ostamaan itselleen hevosen)

@@@

Taas on huonekalujen tuumaus meneillään, kun koti vaihtui joku aika sitten, kuten vielä hereillä oleva toinen lukijani ehkä muistaa. Voi yhyren kerran. Aiempaan tapaan kiroilen kaikkea sitä meille alun perinkin soveltumatonta roinaa, jota rakas anoppi latasi liiton alkuaikoina huusholliimme (ihminen, joka ei heittänyt mitään pois ja se selvitettiin hänen kuoltuaan, huh huh).
Miksi hitossa en osannut sanoa EI! EI EI EI! Nyt sitten sovitellaan romuja joka nurkkaan ja viereen sitä, millä yritettiin tehdä kotia viihtyisäksi edellisessä kämpässä ja sitä edellisessä jne jne. Luuletteko, että tätäkään tekstiä kirjoitetaan rauhallisissa olosuhteissa! Vieressä nakuttaa remonttireiska, joka koittaa modistaa työhuoneeni huonekalua.
Haluan vanhainkotiin teräksiset konttorikalusteet.

Kuvassa sinisuohaukka. Kiitos Markus Varesvuolle!

Juhannus tulla jollottaa ja lapsoset perheineen tiettävästi ilmestyvät horisonttiin ja kaipa se vanha äiteekin täytyy kyörätä paikalle. Pistetään grilli röyhyämään, muovilautanen jokaiselle nokan alle ja värjötellään untuvatakeissa. Siis tyypillinen suomalainen juhannus tulossa. Parempi kun ei tosiaan kaikkia juhannuksia ala muistelemaan, sen verran värikästä historiaa on muistikuvissa. :D
Mikähän mahtaa olla lukijani juhannussuunnitelma?

Ystävällisin kukkatervehdyksin,
teidän Helga

Ps. ihan täytyy hillitä näppejään, kun en oikeastaan tekisi muuta kuin kirjoittelisin kaikenlaista turinaa ihmisten riesaksi. (Kiitos M siitä isosta säilytyslaatikosta, jossa viisaasti palautit kaikki ne kirjeet, jotka suolsin äitiysloma-aikoinani. Sait omasi paluupostissa kiitokseksi. Kyllä meillä syntyi tekstiä ja sinulla vieläkin, korkeatasoisissa kustantamoissa julkaistavaksi asti. Ei pysty siihen meikäläinen.)