 |
| Kuva: mie itte |
miksi kansa ei oikein innostu politiikasta? Askarteleeko joku politiikantutkija par´aikaa sen selvittämättömän arvoituksen parissa, ettei politiikkaa arvosteta?
Minäpä sanon miten se on. Se on näin, että
sitä saa mitä tilaa.
Eikö ollutkin yksinkertaista. "Kaikenmaailman törpötkin ne luulee olevansa vaikka mitä. Muttei ne oo kun hemmetinmoisia sössöjä vaan." Anteeksi toisto, sillä tätä oivallista laulua lienen siteerannut aiemmin. Kyseessä on siis Simo Salmisen esittämä legendaarinen Rotestilaulu. Löytyy juutuupista.
@@@
Voi estä ja varjele, jos meille olisi realisoitunut hallitus, jossa kansan takuumiehenä olisi ollut eräs Brysselissä kruisaileva tuore puolueen puheenjohtaja ja samaan aikaan toisaalla eräs sirkkelimies olisi lipunut valtion virka-autolla kravatti viturallaan ministereiden kokoukseen. Kuinka joku saattoi edes ajatella sellaista?
...enkä mä btw oikein ymmärrä sitäkään, että entisen kempeleläisen pitää lennellä omalla koneellaan Suomen ilmatilassa. Ostaisi vielä hevosenkin lyhyemmille matkoille, niin ei menisi ruuhkiin eikä liikennevaloihin aikaa kun pääsisi metsiä pitkin.
Hevonen olisi tyylikäs menopeli lentokoneen viereen! Tiedän yhden myynnissä olevan nohevan ratsunkin. Ja siihen kauraporcheen mahtuu ministerinsalkkukin selän päälle ja erityisavustaja mukaan kyytiin.
@@@
 |
| Kuva: Uusi Suomi |
Toista soli ennen!
Siis silloin kun elettiin vielä Kekkoslandiassa, eikä kaikenmaailman sössöt päässeet torveilemaan. Valtakunnassa vallitsi kunnon järjestys. Miehet oli miehiä ja ämmät pysyi kotona pois jaloista sähläämästä. Meikäläiselläkin oli tiukka rusetti päässä ja vekkihameen laskokset prässissä. Nyt ei ole kuin postmenopausaaliset harvat haituvat ja virttyneet vleesehousut. Noihin aikoihin sai politiikan isäntämiehet juopotella rauhassa, hoidella kansan etua ja kalastaa. Mutta eihän näistä kunnon ajoista nuoret mitään tiedä, pullasmössöllä syötetyt. (Huom. sarkasmia)
Katsokaapa, mikä presidentti Kekkosella näissä kuvissa on kupletin juoni! "Vii-u vii-u vih-hi (vii-u vii-u vih-hi), erämaasta tuuli tuo huudon vaienneen!"
Urkki risteili aluksillaan Suomenlahdella leppeässä kesäillassa. Mukana oli viehättävää seuraa ja mielenkiintoisia juttukavereita, joiden kanssa käydä älyllisiä debatteja.
 |
| Kuva: Uusi Suomi |
Matkailipa oiva päämiehemme maailmallakin mainostamassa Suomen puoluettomuutta. Sen takuuna oli puolueettomuuden paras vakuutusasiakirja, nimittäin yksi vaan semmonen kuin YYA-sopimus. Nuoremmathan ei tästä tiedä mitään, joten voi googlettaa. Enhän minä vanha ihminen nyt ihan kaikkea perusasiaa lähde kertailemaan minäkään.
Kerrattain Urkilla kyllä heitti vähän överiksi ja hovivalokuvaaja Kalle Kultalakin Lehtikuva Oy:stä sattui olemaan huudeilla kameroineen. Saatiin päivitys koko kansalle ihan kuvain muodossa siitä mitä jäbä duunaa. Tuohon aikaan ei vielä ollut geokätköilyä eikä puukätköjä, joten kyse oli muunlaisesta harrastuneisuudesta. Urkilla oli vauhtia töppösissä ja hänhän oli tunnetusti urheilumiehiä. En kyllä ole satavarma olinko itse tuolloin vielä syntynytkään, mutta niin on tuttu juttu, että aivan kuin olisin ollut paikalla.
Pojat oli tässä kuvassa varmaan heittäneet vähän vapaalle, kun on oikein leit kaulassa. Tuohon samaan tuoksinaan liittyy tuo kiipeilyinnostus. Sattuuhan sitä. Muistan ittekin aikanaan eli kakskymmentä kiloa taaksepäin pikku vihneessä kiipeillleeni tikapuita pitkin kotini parvekkeelle, muttei siitä sen enempää tässä.
Tuossa kuavssa pojilla kyllä meni mehu varmaan vähän väärään kurkkuun, kun saivat some-viestin, jota tuossa porukalla tavaavat. Mutta sen tapauksenhan kaikki jo tietävätkin ainakin koulun historiantunneilta. Wikipedia kertoo loput hakusanalla noottikriisi. Se oli vähän, että "O-ou".
Mutta jotta historian kertaushetkemme saisi ansiokkaan lopun, on pakko postata kuva, jota sen julkaisseessa lähteessä (kekkonenmannerheim. tumblr. com) väitetään tuunaamattomaksi. Jos näin on -mikä on hieman vaikea uskoa - niin kyllä Mannerheim sentään vetäisi tässäkin asiassa ehdottomasti pisimmän korren! Ja siinäpä onkin semmoinen korsi (joka tässä vähän huonosti näkyy), että jokainen hevosihminen nostaa tälle kypäränsä korkealle. Katsokaapa vaikka itse!
 |
| Kuva yo. nettilähteestä. Sanoudun irti kuvan mahdollisesta aitoudesta. |
Teidän,
Helga
5 kommenttia:
Jag vet inte så riktigt, om det i forna tider så bra var. Men Helga skriver här säkert sarkastisesti. Eller hur?
Jo, jo, utan vidare e´de`bara sarkasm, inte mera.
Paitsi, että Urkki kyllä oli sen ajan olosuhteet huomioiden ihan toppen. Silloinhan tietyt asiat olivat sallitumpia poliittiselle (ja muullekin) eliitille kuin nykyään, kun kaikki on sallittua ja sitä porsaanreikää sitten käytetään sumeilematta hyväksi. Rällätään ja sikaillaan niin, ettei mitään rajaa. Enkä nyt tarkoita nuorisoa, enkä edes nuorta keski-ikäistä porukkaa vaan näitä konkareita, jotka on tottuneet pullamössölusikka suussa elelemään kuin pellossa. Nuorempi väki on hyväkäytöksisempää.
Kaikki kolopallokentän reunalla puskiin virtsailevatkin on 50+ ikäisiä miehiä. Nuoremmat osaa käyttää väylien vessoja.
t. Helga
No, tuossa edellä esitetyssä on pieni ristiriitaisuus. Aukaisen vähän paremmin näkökulmaani:
- nykyään tietty sukupolvi (politiikasta puhun) on tottunut jo nuoresta saamaan kaiken (ne 50+) ja olemaan vastuunoton suhteen teflon-tyyppejä. Periaate on mulle-mulle-ja-mulle, kyynärpäät avuksi tarvittaessa ja lipeän paikalta, jos multa odotetaan jotakin.
- ennen poliittinen eliitti eleli tiettyjen vapauksien ja oikeuksien maailmassa tyyliin autokuskit ja kotipalvelujat. Mutta vastuunkantokykykin oli kohdillaan. Oli kokemusta siitä mitä on kotimaa, jossa kaikki rakennetaan alusta.
Kuulun tuohon 50+ pullamössölusikkaporukkaan. Siksi tiedän, mistä puhun ;)
t. sama H
Eräs rouva Sylvi on surettanut minua aina. Mitä hän mahtoi aikoinaan ajatella näistä erään herran tyttö-suhteista, joista on nyt jopa kirja. Ilakoiva herra tuo yksi taisi olla. Rouva oli pieni ja hiljaisen oloinen. Minä taas olen feministi, en pullamössö. Mössöt tulivat vasta seuraavalta vuosikymmeneltä.
Totta puhut, Risa. Tuohon aikaan - niin muistelen myös lapsuuden perhetuttavien ja omankin perheen kohdalta - miehet elelivät aika machoelämää, myös Urkki. Oli naisia, oli hyviä juomia ja maalla varmaan pontikkaa keiteltiin ja sen semmoista. Kaupunkilaistyttönä ei ole siitä tietoa, mutta luulen isäntämiesten olleen isäntämiehiä sielläkin.
Itte aattelen, että nykysukupolvi (se 50+) on kumminkin jo vähän saanut ranskanleipää maistaa ja appelsiineja ja ollaan suurimmaksi (?ei tilastotietoa ole kyllä mulla esittää?) jo synnytty aikaan, jolloin kansakoulussakin saattoi olla juustoa, eikä soppa ollut pelkkää perunavelliä.
Feminismi toki asia erikseen sitten. Sen puolesta en liputa silloin kun puhutaan akateemisestä, poliittisen liikkeen / hurmiouskonkin tapaisesta feminismistä eli tuosta mitä yliopistopiireissä feministit edustaa pohjatessaan ideologiansa yhteiskunta- ja historiatieteisiin. Äiti kyllä kasvatti meikäläisen pontevaksi tytöksi (näin luulen) ja opin "vihroinkin poika!"-tilanteeseen syntyneen veljeni suhteen kyllä pitämään puoleni.
Kaveripiirissä/tuttavapiirissä on useita feministejä. Mies on heidän ajatusmallissaan aina syntipukki olipa asia mikä vain. Mutta ehkä feministejäkin on sekä telaketjumallia että pehmeämmillä kumeilla varustettuja.
Emansipoitunut kyllä olen :) omasta mielestäni.
Lähetä kommentti