Matkatovereita, Porsche-esitteitä ja härkätaistelijoita

Kuva: omat arkistot

Tässä sitä istutaan metsämökillä rauhoittumassa odotushallien ja matkasalien aiheuttamasta verenpaineennoususta. Piisissä palaa tuli, ulkona on säkkipimeää ollut jo monta tuntia, eikä metsässä liikahda lehtikään. Kello sanoo seinällä tik-tak, puu rätisee palaessaan. Thäts ool folks.

@@@

Lentokonematkasta sen verran, että vieressäni ulkomaasta Suomeen istui ujonoloinen, hyvin silitettyyn paitaan ja siisteihin housuihin pukeutunut noin kolmivitonen mies. Hän kaivoi koneen noustua läppärinsä esiin ja ryhtyi arvatenkin työhommiin. 

Istuin käytäväpaikalla. Vinottain edessäni istui trimmattuvartaloinen, kaljusänkitukkainen, noin nelikymppinen mies. Hänellä oli melko tiukat, takin väriin natsaavat puuvillahousut ja kalliinnäköiset, ei-standardityyppiset nahkakengät. Hän tutkaili kuumeisesti iPadiaan. Sivusilmäni livahti havainnoimaan, mitä miekkonen iPadistaan niin kuumeisesti syynää. Aivan oikein, hän katseli Porschen mallistoa. (Ei kai sentään netissä kruisannut lentomatkan aikana?) 

Aattelin mielessäni, että tässä tyylikkään ja trimmatun miehen kuorissa asuu pieni poika, joka unelmoi Porschesta. Siis, että pojat kadehtisivat ja naiset huudahtaisivat ihastuksesta. 

- Hyi minua-

- No ei saa ajatella näin.- 

Pitää ajatella nätisti, ettei äiti tai naapurin täti ole vihainen. Kas näin kuuluu ajatella:

Ehkä tirmmimies vain mielii itselleen hyvintoimivan ja käytännöllisen auton, jolla hän kuljettaa lapsiaan harrastuksiin. Tai käy ruokaostoksilla Prismassa ehkä? Tai vie vanhaa äitiään Kultaisen Iän kerh.... No olkoon. 

Päätän, että hän oli poikamies. Ja juppi ja diiva, joka haluaa luu ulkona ja kello näkyvissä risteillä pitkin kaupungin katuja, pyörähtää purjehdusseuran parkkipaikalla ja golfkentällä, antaa hanaa moottoritiellä ja ohitella rupuautoja laajoilla kaarilla sompaillen. Sitten hän pysähtyy merenrantahuvilan eteen. Sieltä nousee kyytiin liikekumppaninsa kaunis vaimo, jonka kanssa hänellä on salasuhde. He ajavat kauemmas saaristoon, jossa viettävät kynttiläillallisen kurmeeravintolaksi muutetussa vanhassa majakassa (tilausravintola). Eikä aviopuoliso saa koskaan tietää. Kummankaan. 

Vaikka Porchen penkille jää naisesta vieno hajuveden tuoksu.

Näissä metsissä sielu lepää.

Mutta heips halloo: mitä tapahtui ujonoloiselle kauluspaitamiehelle?

Hän taisi olla niin uppoutunut työtehtäviinsä läppäreineen, ettei reagoinut pöytien ylösnostokehoitukseen ja elektronisten laitteiden sulkukäskyyn, vaan jatkoi intensiivisesti työskentelyä. Arvasin, ettei tästä hyvä heilu. Eikä heilunutkaan, sillä viereeni koneen käytävälle ilmestyi kärttyisen ja hompsuisen näköinen, tuhtiperäinen ja väsähtänyt lentoemäntärouva, joka esitti narisevalla äänellä ujolle pojalle kysymyksen:

         "Onko teillä tietokoneelle laukkua?"

Ujo poika katsahti ylös kuin synninteosta kiinni jääneenä ja vastasi myöntävästi.

         "No laittakaa tietokone sitten laukkuun ja penkin alle."

Näin lausui Zarahustrukka söhryisine hivuksineen suu tiukkana viivana ja purjehti tiehensä.

Finnairilla menee taas hyvin.

@@@

Tässä vuoden kestävä lukukokemukseni
tällä kertaa.

Ostin tämän pokkarin lentokentältä huhtikuussa. Siitä lähtien se on uskollisena seuralaisena kulkenut mukanani. Kovin paljon en sitä tosin ole lukenut alkuinnostuksen hälvennyttyä. Mutta nyt otin lukutyön asiakseni ja voi veljet, että on ratkiriemukasta tekstiä sellaisesta meille jokaiselle tutusta ja arkipäiväisestä aiheesta kuin härkätaistelu! Ei ole turhaan mainetta niittänyt tämä miehenpuoli, jonka kotitalon portilla Key Westissä olen kerran saanut piipahtaa. Portille pysähdyin, mutten enää jaksa muistaa miksen mennyt sisään. Eikö talo ollut yleisölle auki vai mikä oli syy? Yhtä kaikki, teksti korvaa museokäynnin mennen tullen. 

Kun nyt olen edennyt tekstiä satakunta sivua, niin voidaan olettaa, että saan kirjan luetuksi seuraavaan huhtikuuhun mennessä. Niin pirun paljon on tuota muuta luettavaa, että vuorokauden tunnit loppuvat aina kesken.

Jossakin se tämäkin ikkuna oli, vaan missä?
Who knows - who cares?

Tuli piisissä on hiilloksella. Käyn sohimassa sitä hieman, lyön sitten pellin kiinni ja painun Hemingwayn kanssa pehkuihin.

Voikaa hyvin!

Helga