Riemua rintoihin syksyn kunniaksi!

"Syksy jo saa, harmaa on maa. Koivusta lehtiset pois putoaa.
Lintusen tie etelään vie, siellähän kesäkin ikuinen lie."

Että noissa suomalaisissa syyslauluissa onkin sitten ratkiriemukasta ilon tunnelmaa :D ! Syksyn ankeimpina kuukausina ei tulisi mistään toosasta soittaa minkäänlaista surkeaa ruikutusmusiikkia. Se mitä Suomi kaipaa on reipas marssimusiikki ("Erika!") tai iloinen "Vielä on viitonen kahviin ja pullaan"-tyyppinen ralli. Isoäitini, sotaleski, oli yksi iloisimmista tuntemistani ihmisistä. Hänestä saa ottaa oppia iloitsemisesta. Hän saattoi kaikkien riemuksi yhtäkkiä pistää polkaksi tai kajauttaa ilmoille pätkän operettisävelmää:

        "Ollaan niin kuin pääskyset, pesä laaditaan!"

Lähettäisin Suomen Radiolle myös sellaiset toivomukset, ettei tavallisimpien työmatkaliikenneaikojen seuduissa lähetettäisi eetteriin torventäydeltä huutavaa musiikkia, rämisevää rokkia, nopeita pianojuoksutuksia, kirkuvaa sopraanoa, oopperaujellusta tai free jazzia. Sama koskee Clerasil-voiteistaan juuri päässeitä post-murkkuja radiotoimittajia, siis kikattavia ja räkättäviä pentuja, jotka eri kanavilla ylläpitävät jonkinlaista keskinäistä muka-vitsikästä puheohjelmaa. "Mä kun lapsena sain joulupukilta...päläpälä...", johon toinen kertoo jotain skeidaa vastineeksi. Sitten joutavanpäiväisistä jorinoista keksitään Teema Ja Muunnelmia, joita höpötetään varttitunti. Varmaankin heillä keskenään on hauskaa, mutta radionkuuntelija siinä unohtuu sivuraiteelle kyllästyneenä seisomaan. Kukkahattutätikin näyttää autonradiolle keskaria, huudahtaa "HeiKetäKiinnostaa!" ja jysäyttää toosan kiinni. 

Että tämmöisiä terveisiä radiokanavien tuottajille ja ohjelmavastaaville.

"...ja minä olen viljaa."

@@@

Radiosta siirtykäämme numerotiedusteluun (118). Kerron lukijalleni toisen kahdesta viimeaikaisesta oudosta numerotiedustelukontaktista. Ne muistuttavat kovin takavuosien kontaktia Elisan Nettineron puhelinpalveluun, jossa pitkitetystä puhelusta kertyi äkkiä sievoinen maksu ja bonus Nerolle. Ehkä nykyisin 118-numerotiedustelunhoitajakin saa palkkansa puhelun keston perusteella?

@@@

"Montako kilometriä tankilla vielä ajelee"-mittarinäytön tapaus

Autoni huollettiin. Siinä yhteydessä (?) kojetaulusta katosi mahdollisuus nähdä montako kilometriä bensatankki riittää. Ohjekirja ja uuttera sääteleminen ei auttanut, joten tuli tarve soittaa merkkimyyjän konttoriin. Puhelinnumero puuttui, joten näppäilin 118.

118: "118 Sofia täällä hei (nimi muutettu), kuinka voin auttaa?"
Helga: "Helga täällä hei. Tarvitsisin Maseraatti Oy:n numeron."
118: "Maseraatti Oy...mjaah... myynti vai huoltopuolelle?"
Helga: "Huoltopuolelle kiitos."
118: "Njaah, minkäslainen ongelma autossa on?"
Helga (aattelee, että siinä on useita numeroita vikatyypistä riippuen): "Kun en näe, montako kilometriä bensatankilla vielä ajaa."
118: "Ja sulla oli Maseraatti?"
Helga: "Juu...no löytyykös numeroa?"
118: "Ootko katsonut auton ohjekirjasta?"
Helga: "Kyllä olen. Ei auttanut. No se numero?"
118: "Ja kokeilit niitä viiksiä siinä ratin vieressä?"
Helga: "Juu, löytyykös numeroa sulla sieltä?"
118: "Kuule, siinä oikeanpuoleisen viiksen päässä on sellainen pieni nappi, jota painamalla saa sen valikon esiin, josta se löytyy."
Helga: "Laitapa nyt sinne Maseraatti Oy:n huoltoon tämä puhelu jo!"
118: "Selvä. Kiitos, hei!"
Helga: "Kiitos."

Pirrrrrr.
Maseraatti Oy: "MaseraattiSuperHuolto, Anssi. Kuinka voin auttaa?"
Helga: (selittää asian)
Anssi: "Ai säkö aattelet, että mä tostanoinvaan pystyn sulle heti sen sanomaan!?"
Helga: "No kuulepa (poju) niinpä mä aattelin. En muuten olis soittanutkaan."
Anssi (menee vähän jauhot kurkkuun, ehkä luuli ensin Tätiä tyttöseksi): "Joo, mä vastaan oikeastaan Triuffin huolloista, enkä näistä Maseraateista osaa niin sanoa, mutta mä yhdistä Jukalle, joka huoltaa Maseraattia."
Helga: "No yhdistäpä, kiitos."

Pirrrrr.
Maseraatti Oy: "Maseraatti, Jukka."
Helga: (selittää asian)
Jukka: "Öhhh...no voi...Katsoitko ohjekirjasta?"
Helga: "Kyllä ja kokeilin säätää kaikki mahdolliset vipstaakit. Osaatko auttaa?"
Jukka: "Kuule, en nyt osaa sanoa mistä se löytyisi. Mun pitäis kyllä...Kuule, sopiiko, että ajelet käymään täällä niin katsotaan."
Helga: "Juu, kyllä sopii. Tulen huomenna. Kiitos paljon, kuulemiin."
Jukka: "Kuulemiin."

Istun edelleen autossa ja katson kojetaulua. Käynnistän auton ja painan ratin oikealla puolella olevan viiksen päässä olevaa nappia. Kojetauluun ilmestyy kilometrimäärä, jonka auto kulkee tankissa olevalla bensamäärällä.

Pienen etäisen kosken kohinaa.

@@@

Ruunapoika se siellä tarhassa kuleksii, joten taidanpa piipahtaa sitä tervehtimässä. Illalla oli Tätiratsastajalle oikein valmennustason treeni Isomman Oppimestarin silmän alla. Ulkokentällä kun oltiin ja kentän ympärillä säkkipimeää, niin ruuna vähän pälyili pimeydessä läikähteleviä valoja ja hyppäsi syrjään, kun pikkukoira kahisi ojassa. Ei kuitenkaan lähtenyt käsistä, eikä tehnyt muutakaan vaarallista. En ole ollut sen kanssa vielä pimeällä ulkokentällä kertaakaan, joten saattoi aistia meikäläisestäkin epävarmaa oloa. Pelko pois siis! 

(Ja suunnaton osanotto Lohjalla viime viikolla tapahtuneen ratsastusonnettomuuden uhrin omaisille. Oman kolahteluni vuoksi olen sairasvuoteella suoritetun rankan ja ahdistuneen ajatusprosessin jälkeen siirtynyt sille levelille, että tiedostan riskin - ja sillä mennään. Ehkä yksi lukijoistani jakaa saman kokemuksen...? Nähdään huomenna :D)

Helga