Ystävän kanssa syväluotaamassa

Kuva: Helga

Kaamosaamut ovat kamalia.

Herätyskellon soidessa on sellainen olo kuin nousisi maan uumenista pimeään maailmaan. Joutuu ponkaisemaan kuin vieteriukko sängystä, ettei takoisi toosaa kiinni ja jäisi peiton uumeniin jatkamaan uniaan. Voi ei, voi ei.

Lohtuna on se, että kun töihin pääsee, on moottori taas käynnistynyt ja suhaa menemään entisellä teholla. 

@@@

Tapasin eilen ikivanhan ystäväni phjoisesta. Hän oli koulutusmatkalla kotini suunnalla ja onnistuttiin sopimaan tapaaminen.

Hän on vanhoillislestadiolainen, valtavan suuren perheen äiti. Erittäin lahjakas, suorastaan multitalentti ihminen, jolla on niin paljon elämänkokemusta ja ihmisymmärrystä, että häntä kuunnellessaan mykistyy. Kuinka hän voikaan nähdä ja analysoida asiat niin laajakatseisesti, älykkäästi ja viisaasti!? 

Tapaamme noin kerran vuodessa. Tuolloin pysäytämme kellot, laitamme puhelimet äänettömälle ja keskitymme keskustelemaan. Tällä kertaa keskustelimme eräässä ruokaravintolassa kolme tuntia. Hän kiteytti ajatuksiaan keskinäisestä kilpailemisesta työelämässä. Oli joutunut sellaisen kohteeksi ja muisteli myös nuoruuttaan. Hänen viisautensa oli tämä:

Kun koet, että jollakin ihmisellä on antaa sinulle jotakin tärkeää ja hän kokee, että sinulla on vastavuoroisesti annettavanasi jotakin sellaista, mitä hän itse ei tavoita, niin suhde on tasapainossa. Kumpikaan ei koe toista kilpailijakseen, vaan lahjaksi itselleen.

Se oli hieno oivallus. Aivan totta: jos kokee, että on vain kilpajuoksua etapista A etappiin B, niin todellista ystävyyssuhdetta ei muodostu.

Kuva: Helgan arkisto

@@@

Keskustelemme paljon myös uskomassa olemisesta (vanhoillislestadiolainen ilmaus uskovaisuudelle). Koska en perusta jeesushöpinöistä ja hän sen vallan hyvin tietää kolmenkymmenen vuoden ajalta, voimme keskustella asiasta kiihkotta ja porautua syvällisesti asian ytimeen. Mikä on minun maailman- ja elämänkatsomukseni ja mikä hänen? Mikä on keskinäinen kunnioitus? Mitä on rasismi, onko se vain muukalaisvihaa? Voiko se olla myös uskovaisuusvihaa ja uskottomien vihaamista? Tultiin siihen tulokseen, että kyllä voi. Puolin ja toisin. Uskovaisissa on ihmisiä, jotka ajattelevat rasismin periaatteiden mukaisesti meistä epäuskovista - mutta sama toisinpäin. Kukaan ei siis ole ensimmäisen kivenheittäjän asemassa suhteessa erilaisuuteen.

@@@

Vanhoillislestadiolaisuuteen liittyen olen ajatellut jo ystävyytemme alussa (jolloin hän oli toistamiseen raskaana), ettei minulle kuulu kenenkään raskauden ehkäisy tai ehkäisemättömyys. Mutta minun ei myöskään tarvi peitellä ajatustani siitä, kuinka rankkaa on olla perheenäiti, jolla on pieni koululuokallinen lapsia ja uutta pukkaa. Eikä hän ole sitä koskaan kieltänytkään, etteikö se olisi rankkaa.

Sanalla sanoen, kunnioitan häntä syvästi ja tunnen suurta yhteisymmärrystä hänen kanssaan ja tiedän, että hän kokee täsmälleen samaa. Olemme aina kovin uppoutuneita syväluotaavaan keskusteluun ja saamme toisistamme niin paljon voimia, ettei sitä oikeastaan voi sanoin kuvata. Näiden keskustelujen kautta jaksan "Tänään on maanantai ja huomenna tiistai ja kaunis on ilmakin"- rupatteluita, koska on ihmisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan osaa muunlaista puhetta tuottaa. Tai sitten ajatukset ovat niin syvällä piilossa, ettei niitä kaiva esiin Inarinjärven meteoriittikaan. Oikeus toki siihenkin on!

Kuva: arkistoni

Toivon itselleni ja pienen pienelle maailmankuvalleni lisää ymmärrystä kaikkia kansanryhmiä kohtaan. Siis niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole toisille pahoja, eivätkä roistoja. (Ymmärtämättömyys ja hairahtuminen annetaan silti aina anteeksi. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.)

Näihin puheisiin

Helga