 |
| Kuva: miä |
No eniveis. Laki "aktiivimallista" on nyt hyväksytty. Päivän netti-Hesarissa (roskalehti ylipäätään, kuten sanottu) ministeri Mykkänen paheksuu aktiivimallin arvostelua. Pitää sitä suorastaan järkyttävänä. Mykkäsen tekstistä klippi:
"AKTIIVIMALLIN lähtökohta on, että työtön tekee kunkin kolmen kuukauden jakson aikana vähintään 18 tuntia ansiotöitä, osallistuu viikon verran yhteiskunnan aktivointitoimiin tai ansaitsee noin tuhat euroa yrittäjätuloa. Muutoin työttömyysetuutta leikataan vajaat viisi prosenttia.
Idea on, että nykyistä useampi työtön pysyy aktiivisena."
Idea on, että nykyistä useampi työtön pysyy aktiivisena."
Minäpä sanon, mitä minä puolestani pidän suorastaan järkyttävänä. Sitä, että tämmöiset siistiä sisäelämää viettävät tyypit nostetaan ministereiksi. Poliittinen valtakoneisto on oppositio mukaanlukien ajautunut omaan kuplaansa. Ministeri Mykkänen vahvistaa säännön.
Toki joka puolueessa on ihmisiä, joilla järki, äly ja viisaus riittää laajempaan ymmärrykseen. Harmi vain, että poliittinen elämä noudattaa elämän kanssa samoja lainalaisuutta. Ääliöiden tuottama kakofonia nimittäin peittää aina alleen viisaampien äänet.
 |
| Kuva: Internet |
Työttömissä on paljon ihmisiä, jotka ovat laajemman avun tarpeessa. Ei heidän kykynsä, voimavaransa, psyykkinen tilanteensa tai päihdetaustansa riitä työelämään. Se ei riitä edes hakeutumaan eläkejärjestelyistä kyselemään tai ylipäätään sellaisesta, joka meistä siistiä sisäelämää viettävistä ihmisistä tuntuu itsestään selvältä. Viimeksi myöhään eilisiltana tapasin tälläisen ihmisen (-siä) erään sairaalan erään erikoisalan päivystyksessä. Ajattelin, että ministeritason pullaposkipojat pitäisi saada vaikka viikoksi ensiapupäivystyksiä seuraamaan (myös aamuyöstä) ja poimimaan sieltä ne elämän laitapuolelle ajautuneet ihmiset, joille iskeä pakkomääräys kouraan, että hae töitä heti tai ainakin 3 kk sisällä, äläkä velttoile. Mutta ei näillä ihmisillä ole elämässään enää viikonpäiviä, virka-aikoja, kellonaikoja tai ylipäätään edes kuukausia. Ei joulua, eikä hiihtolomaa. Ei edes työhistoriaa koulutuksesta puhumattakaan.
Kansalaisaloite-nettisivu pläjähti tietoisuuteeni 20.12. Hyvä idea lisätä demokratiaa! Kuka tahansa voi tehdä kansalaisaloitteen. Eduskunnan on se käsiteltävä, jos allekirjoittajia on yli 50 000.
Sivustolla on nyt 27 aloitetta. Kannattajamäärät pyörivät joistakin sadoista joihinkin tuhansiin lukuunottamatta kahta, joilla allekirjoittajia on rapiat 10 000. Sitten on aktiivisuusvaateen uudelleenkäsittelyä toivova aloite, jonka allekirjoittajien määrä nousee täysin toisiin lukemiin. Meitä on tällä hetkellä liki 84 000.
@@@
Tapasin entisellä kotipaikkakunnalla vuoskymmenten takaisen naapurin, jonka puoliso oli vastikään äkillisesti menehtynyt hänen käsivarsilleen. Kohtaaminen oli liikuttava. Asia on mietityttänyt siitä lähtien. Tuoko ikä ymmärrystä vai mikä, en tiedä, mutta väläyksen omaisesti tajusin, mitä puolia äkilliseen yksin jäämiseen liittyy. Raastavaa ikävää, yöllistä pelkoa tutussa kodissa, yksinäisen vanhuuden pelkoa, vastavuoroisen rakkauden loppua, taloudellista ahdinkoa, oman roolin kadottamista elämässä, neljän seinän päällekaatuvaa ahdistusta, itkua, masennusta, pakottavaa tarvetta kelata tapahtunutta mielessään... Huokaus, huokaus.
Tunnettiin talonmiehen kanssa poisnukkunut hyvin. Tuntuu käsittämättömältä, että se määrä aktiivisuutta, touhukkuutta, iloa, sporttia, reippautta ja mukaansa tempaavaa virkeyttä voi yks kaks hävitä. Tsup - ja se oli siinä.
 |
| Kuva: Helga. Pupujussi meni pilkille. |
Äkkikuolematilanteista on vuosikymmenien kokemus työelämästä, muttei se ole lainkaan sama kuin tutun poismeno. Vainajaa ei ole koskaan tuntenut, eikä lähipiiriäänkään. Viimeksi eilen törmäsin tilanteeseen, jossa piti kertoa huonot uutiset ja ottaa suru vastaan. Se ei mene ihon alle, vaikka toki empatia ja lohduttamisen tarve herää ja kuuluu asiaan, kun ei ole psykopaatti (kai?), eikä sielunelämäkään (kai?) pystyyn kuollut.
@@@
No, näin lauantaipäivänä nyt syntyi tälläinen vakavampi päivitys.
Mutta joskus on hyvä pysähtyä elämän vakavien kysymysten äärelle Helgankin.
Ja, må ni leva ut i hundrade år!
Helga
6 kommenttia:
Tervehdys Helga😊hyvät aiheet otit esille. Nähtäväksi jää kansalaisaloitteen painoarvo tässä asiassa. Tasa-arvoisen avioliittolain voimaantuloon sillä oli suuri vaikutus,luin juuri jostain hesarista varmaan.
Kuolemasta tuli mieleen juttu Woody Allenista😄eräässä haastattelussa oli kysytty miten hän suhtautuu ajatukseen omasta kuolemastaan ja hän vastasi: "en pelkää omaa kuolemaani mutta en halua olla paikalla kun se tapahtuu". Aikamoinen viisastelija😄häneltä on tullut muuten juuri uusi elokuva Wonder wheel.
Helgalle toivomus: heppakuulumisia ja minkälainen oli joulu tallilla😊
Kävin itse allekirjoittamassa kansalaisaloitteen. Aktivoiminen lain puitteissa kuulostaa irvikuvalta ja, kuten monessa yhteydessä on kuultu, oikeusmurhalta.
OLin työtön kaksi vuotta putkeen ja sen jälkeen roikuin määräaikaisilla sopimuksilla. Hain ja hain ja hain työtä. Nettihauista ei jää "kuittia" todisteeksi työvoimaviranomaisille, että olen aktiivinen. ALoitin iltakoulun (2x vko) ja minulle lupailtiin harjoittelupaikkaa eräästä ins.toimistosta. Mutta, työvoimatoimisto piti iltakoulua esteenä työpaikan hakemiselle ja katkaisi tuet. Viisi viikkoa ilman penninjeesusta ja sen jälkeen vielä asian selvittely. Koulutuksen luonnollisesti katkaisin heti ja ilmoitin insinööritoimistolle, että sori vaan, tämä on tätä.
NÄistä huolimatta minulta oltaisiin varmasti vielä enemmän vähennetty tukia, koska en ole ollut AKTIIVINEN SILLÄ TAVOIN KUIN TYÖVOIMAVIRANOMAISET EDELLYTTÄVÄT. TYövoimatoimiston päätöksistä ei voi valittaa. Se on kasvoton, hahmoton Jumalan ääni, jotan on toteltava viimeistä pilkkua myöten, muuten menetät elinmahdollisuutesi.
JOs jossain Rautavaaralla ei löydy 18 tunniksi töitä tai te-toimisto ei tarjoa virikkeitä (lue: koulutusta), niin miksi helkkarissa rautavaaralainen menettää siksi rahojaan?
Ja miksi kaikki, ne Helgan mainitsemat työkyvyttömät, nuoret koulusta päässeet, yli viisikymppiset saneeratut sihteerit ja tuotantotyöntekijät niputetaan samanlaiseksi harmaaksi massaksi; että kaikkiin pätisivät samat työllistymisperiaatteet.
Meikä ei käsittänyt silloin eikä käsitä nyt.
Mutta silti, toivotan Helgalle mukavaa ja räjähteetöntä vuodenvaihdetta ja kaikkea hyvää uudelle vuosiluvulle.
Terv. Maarikka
Niinpä!
Ensin räiskitään, sitten himmaillaan haavi auki ja paikkaillaan, jos voidaan. Semmoista on päätöksenteko nykyään. Täti A1 ihmettelee, mikä himputin yritys se sellainen on, josta voi ansaita pari sataa kuukaudessa? Kuka sellaista yritystä ryhtyy pyörittämään, ainakaan pidemmäksi aikaa? Työttömiltä on yritystoiminta ollut tähän asti kai suorastaan kiellettyä. Toki moni pienyrittäjä, jonka tulot ovat minimaaliset, iloitsisi epäilemättä, jos saisi leipänsä levennykseksi työttömyyskorvausta.
Aivan öönä,
Täti A1
Heippa vaan Helga!
Mietin tuossa kirjoituksessasi ollutta äkkikuolemaosuutta. Miten ihmeessä osasit sanoa yksin jääneen rakkaimpansa menettäneen ihmisen elämässä tulevat muutokset ja tunteet ihan justiinsa niin kuin ne menevät. Itse en ole osannut niitä noin sanoiksi määritellä, mutta onneksi sinä olet siinä parempi. Olen vain tuntenut - ja tunnen edelleen kaikkia noita juttuja. Nyt ymmärrän, kun puit sen sanoiksi, miten hirveän paljon elämä muuttuu. Eipä siis olekaan ihme, ettei tämmöinen muori kuin minä pääse noista asioista mitenkään eroon. Olen toivonut, että elämä jotenkin asettuisi uusiin uomiinsa, mutta kun ei niin ei. Yritän kuitenkin yhä saada jotain ns. elämääkin itselleni.
KIITOS Helga sanoistasi.
Ja niistä juttutoiveista; kaikkea sitä mitä järjetön mielikuvituksesi erinomaisilla kirjailijan kyvyilläsi höystettynä on saatu lukea. Ihmisten tarkkailu, heppa & ratsastus, luonto, reissut, äiti, lapsenlapsi, valokuvat, siis ihan kaikkea saapi tulla kiitos! Toivon kuitenkin, jos se heppa heittää sut johonkin kannikkoon, että kirjoitat siitäkin, koska jos et kirjoita on käynyt huonosti.
Ehkäpä joudut töihin nyt vuodenvaihteeksi, en tiedä. Siellä sitä taas saa jotkut ihmiset paikkailla toisten torveiluiden aikaansaannoksia joko ittelleen tai jollekin toiselle. Tietysti ylensyömisellä ja -juomisellakin on näinä aikoina osuutensa asioihin.
Kuitenkin oikein hyvää uutta vuotta toivotan porukallesi, terveyttä ja iloa!
Monni
Kiitos Monni kirjoituksestasi!
Tuo vanhan naapurin juttu on sellainen, että jollain kumman mystiikalla me opittiin toisemme tuntemaan ja tulemaan jotenkin yhtä aikaa läheisiksi, vaikka oltiin ja ollaan edelleen niin eri planeetalta. Mitään illanviettoja tms. me ei keskenämme koskaan vietetty, vaan ihan eri piireissä liikuttiin (hän hienommissa) ja eri harrastukset oli. Hän on jonkun verran vanhempi ja oli ehkä vähän äitihahmokin silloin, kun lapset oli taatiaisia ja hänellä jo hieman isompia lapsia. Kun mulla paloi käämit esikoisen kiukutellessa päiväunistaan ja vauvan roikkuessa käsivarrella, niin hän sanoi tyynesti, että annapa vauva tädille, me kyllä pärjätään vähän aikaa ainakin. Ja mene sinä nukuttamaan esikoista. He olivat oikein mukavia naapureita (muunkinlaisista tuli sittemmin kokemusta...).
Tämä on taustaa sille, että:
osan leskeytymisen tuntemuksista hän muotoili itse, osan luin rivien välistä hänen ilmaisutapansa tuntien. Eniten riipaisi se, kuinka hän oli aivan täysin poissa tolaltaan. Kerta kaikkiaan järkyttynyt, kiihtyneessä mielentilassa aivan kuin häkissä panikoivana ryntäilevä kani, joka on niin kauhuissaan, että törmäilee vain häkin seinästä seinään.
To put it shortly: aion tehdä jotakin hänen hyväkseen muutaman kuukauden päästä. Annan hänen ryntäillä häkissä vähän aikaa vielä. Sitten tarkistan, että alkaa edes vähän tasoittua tilanne. Palaan kotikonnuille ja vien hänet jonnekin (ulos?teatteriin? ajelulle?). Kysyn häneltä minne mennään, annan vaihtoehtoja, jos ei jaksa miettiä.
Oikein hyvää uutta vuotta Monnille!
t. Helga
Ps. pollen tilanteesta kerron ehkä n. kuukauden sisällä. Siinä on mulla vähän työstämistä. Mutta tapaturmia ei ole sattunut.
Maarikka, jaan sun ajatuksesi! Näen niin paljon monenlaisia ihmisiä ja inhimillisiä ahdinkoja, toimeentulo-ongelmia ja kaikenlaisia nurkkaan ajautumisia, että Arkadianmäen tyypit näyttäytyy mulle Myrna-kupin kallistelijoina, jotka katsoo jonkun Segerstrålen taulun äärestä lasi-ikkunan takaa kun elämän laitapuolen kulkija lyyhistyy seinänviereen lepäämään.
Unohdin listastani kodittomat, asunnottomat ihmiset. Miten he voi hakea töitä millään koneella tai käydä töissä, kun asuvat jonkun samanlaisen nurkissa paikkaa viikon välein vaihdellen?
Ja tuo mitä Täti A1 sanoo on juur se, mitä aattelen myös: mistä ihmeestä joku työtön kehii itselleen yrityksen, jolla tienaa tonnin 2 kuussa. Millä se ostaa työkalut tai vuokraa parturintuolin tai hommaa hierontapöydän tai markkinakojuh + myytävää tai...
Äsh. Ihan elämästä vieraantuneiden mykkästen ja muiden orpojen ja sipilöiden älynväläyksiä. Olisipa edes presidentti jättänyt lain vahvistamatta!
t. Helga
Lähetä kommentti