Makkaraa tiskipöydältä ja Sohvarötvääjän häätövinkki

Kuva: Pixabay
(Tässä on jotakin samaa kuin siinä Ilja Repinin kuvassa,
jossa Ahti tervehtii palvelusväkeä järven pohjassa.)

Tiedetään, tiedetään.

Pitäisi jo olla nukkumassa. Mutta kun Talonmies ei ole kotona roikun hereillä pikkutunneille, syön makkaraa seisaaltaan tiskipöydän ääressä (sinappia päälle), kylvän tavaroitani ympäri huushollia, paiskon kuivausrummusta lakanat mankelin päälle röykkiöiksi, heitän mainospostin lehtikeräyksen sijasta roskalaatikkoon... ja sitä rataa. 

Hän näyttää nauttivan olostaan aiemmasta tuntemattomien nukkavierujen entisten myyntitykkien seurassa jossain päin maailmaa. Ryypänneen näköisiä kääpiä. Isäntä on kuin lähde Sahara autiomaassa näivettyneen porukan joukossa. (Raskas työpäivä takana vaatii veronsa ja iskee näköjään runosuonta.)

@@@

Ja mitä teen minä sillä välin?

Töitä, töitä ja töitä -huoh ja huoh ja huoh. Mutta niin pahasti ei maailma ole keskeneräinen, etteikö välillä voisi ottaa breikkiä. Tosin kotona tulee tehtyä kirjallisia töitä heittämällä helposti kellon ympäri uppoutuessaan asiantiloihin ja dead line-hetkien puskiessa päälle. Olen vähän muidenkin vartijana kuin itseni ja toisten aikatauluja joudun kunnioittamaan. 

No eniveis, huomiseksi järjestelin itselleni vähän löysää ja aion käydä hevostelemassa. Lainahumma: huoleton hepo.

Asetelma helsinkiläisen, hieman virttyneen hotellin seinällä.
Kun tuota tutkin tarkemmin, havaitsin, että koko rypäs
on leikattu irti samasta pahvilevystä. Kätevää.

@@@

Kerron teille kikan, jonka keksin eilen. Otin mallin tapaamisista oman äitini kanssa. 

Kas, jos on käynyt siten, että teidän on saatava krapulainen lapsenne lähtemään kotiinsa rötväämästä sohvaltanne päästäksenne jatkamaan työhuonnessa kesken jäänyttä työtänne, niin menetelkää tämän ohjeen mukaan:

1. Palauttakaa mieleenne jokin muinainen asuinympäristö, jossa asuitte Sohvarötvääjän ollessa noin 3-vuotias.

2. Ryhtykää muistelemaan noita aikoja, eritoten naapureita ja muut lähiympäristön ihmisiä. Läpikäykää heidän kanssaan sattuneita tapauksia, heidän perheensä jäseniä kaikkine nimien muisteluksineen, perheen lapsia ("Muistatko! Siis no...se Antti! Etkö muista,noh!? Se, jolla oli aina ne henkselihousut? Jonka muovisen traktorin pudotit roskalaatikkoon? Entä sisarensa, pikku-Anna, lettipää! Etkö muista häntäkään, se suloinen jolle annoit..."). Ja nykytila! Älkää unohtako nykytilaa: lapsenlapset, kuolemat, sairastumiset, jne. jne.

3. Ei tehoa? Ottakaa sukulaiset avuksi. Mitä kaukaisempia, sen parempi. Läpikäykää Hilja-tädin hautajaiset (ketä siellä oli? mitä virsiä laulettiin?), Olavi-sedän uutterat toiminnot Lions-veljissä, Kaisa-serkun uusimman kissan edesottamukset...

4. Ja katsokaa: hän nousee sohvaltanne ja käy näin sanoen: 

"Enköhän mää tästä ala...pikkuhiljaa...ajella kotiin...."

5. Kriittinen piste: älkää aikailko! Kiiruhtakaa hakemaan valmiiksi pakattu Alkon pahvikassi, jonne olette asetellut pullollisen hyvää mustikkamehua ja 6 neekerinpusua. Rientäkää ulko-oven seutuville tarjoamaan kassia poislähtijälle mitä maireimmin sanakääntein. Varokaa kuitenkin jarruttelemasta lähtöä.

6. Ja voilá: hän talsii raskain askelin valtava urheilukassi olkapäällään autoonsa kalpean ja huonovointisen näköisenä, starttimoottori ärjäisee koneet käyntiin ja hän kaasuttaa tiehensä.

7. Ja olette va-paaaaa!

@@@

Lienee syytä siirtyä vaaka-asentoon.

Teidän, Helga

Lumisia maisemia joidenkin viikkojen takaa eräältä reissulta.