Joulun aikaa, työnkiertoa ja homo sovieticus

Valoa pimeyteen.

"Kirjakauppojen myyntimenestykset ovat keittokirjoja ja diettikirjoja. Keittokirja neuvoo, kuinka ruokalajit laitetaan ja dieettikirja kuinka niitä ollaan syömättä." Andy Rooney

Lukijani on varmaan popsinut jo aimo osan joulua varten varaamistaan atrioista ja saanut suolistonsa turpoamaan ruokasulasta ja ulostuvasta massasta. Maksa kellertää rasvoissaan, haima ruutaa insuliinia kuin henkensä edestä. Maha jauhaa lanttulaatikon, kinkunriekaleet ja mukana muljahtelevat mätitahnapalleroiset ruskeanharmaaksi massaksi, johon luumuräämin päällä uiva kermavaahto tekee opaalinvärisen sävähdyksen. Sappihappoja valutetaan, suolisto kouristelee tuskissaan, mutta suu vain napsaa: lisää, lisää.

Emäntä? Hän riehuu naama uuninluukun punakoittamana pöydän ja hellan väliä esiliina viuhuen. Isä löysää vyötä ja röyhtäisee. Pennut repivät toisiaan hiuksista tai mikäli ovat aikuisiälle ehtineet, suorittavat alustavat miekanpistot perintökuppien jaosta. Tai ehkä kentien oman jälkikasvunsa herruudesta joulutodistuskisassa. Saikos Lauri tänäkin vuonna stipendin? Soittiko Kerttu tänäkin vuonna ensiviulua "Kauneimmissa Joululauluissa"? Painiko Manu molskilta itsensä podiumille? Kuka hurjapää hiihti voittoon Marrashiihdoissa?

@@@

Sukulaisen tämänvuotinen atria jossain Välimeren turistihelvetissä.

Onpa jouluherkuista saanut pienet maistiaiset meikäläinenkin. Työpaikalla saimme maistella jossain määrin riisutun mallin jouluateriasta, mutta olipa kumminkin jotain! Mieltä lämmitti sekin, että ruokasalissa havaitsin syömäkunnassa hämmästyttävän monta pomotason ihmistä sekä omasta kollegiostani että hoitajapuolelta. Yksi tohtorikunnan pääpomoista näytti olevan sorvin ääressä, vaikkei arkisin enää niin paljon teekään potilastyötä. Hattua nostan, että jouluaatoksi tulee! "Joukkoja johdetaan edestäpäin", muistaa vanha sydänlääkäriystävä aina muistuttaa sotapäällikön sanoista.

Vanhan Ystävän kanssa on jo vuosia ollut välimatkaa nelisensataa kilometriä, mutta taajaa yhteyttä on pidetty siitä huolimatta. Pelikaverinakin oli vuosia, kun samalla paikkakunnalla asuttiin ja muistelen ilolla yhteistä pelireissua. Hänellä on mainio, sarkastinen huumorintaju ja terävä silmä. Yksi ikuisiksi viisauksiksi sarkasmin kirjoihin painuneista huomioistaan on kommentti lääkärin työnkuvan muutoksista:

"Pitää uudistua! Pitää olla valmis muokkaamaan työnkuvaansa ja osallistumaan työnkiertoon! Työnkierto on sitä, että hoitaja tekee lääkärin työt ja lääkäri tekee sihteerin työt."

Nappiosuma!

@@@

Vapaa on vain umpihanki.

Työhuki? It`s over, man - it´s over! Kävin aamutuimaan vielä autolla viemässä päivystäjän kännykän seuraavalle uhrille. Hän on kurssitoverini, miespuolinen. Päivystää niin paljon, että olen hieman huolissani jaksamisestaan.

Viestikapulan vaihto tämän päivän teknologialla? Etteikö ole soitonsiirtomahdollisuutta, jotta voisi kääntää omaan kännykkäänsä päivystäjän puhelimeen tulevat yöpuhelut? Eipä ole. Tai se oli, mutta lakkasi toimimasta sairaalan telepalveluiden päivityksen yhteydessä. Jotta kädestä-käteen- tyyppisiltä kapulanvaihdoilta vältyttäisi pitäisi jonkun päivystäjän muistaa arkipäivänä soitella telepuolelle ja järjestellä asiaa. Viittaan edellä esitettyyn ystäväni viisauteen.

@@@

Potilaat jouluaattona, keitäkö ovat? Vastaan lyhyesti: oikeasti kunnolla sairaita. Kukaan (muu kuin perin yksinäinen) ei hakeudu jouluaattona sairaalapotilaaksi.

Aion ensi vuonna lopettaa ikääni vedoten päivystystyön, kuten minua 25 vuotta nuoremmat, jotka ovat hakeneet lääkärintodistuksia päivystysväsymyksen vuoksi (pieni osa onneksi). Entäs me vanhat kurpat?! Jollekin nuorelle vinkujalle olen tokaissut -ei ehkä niin reilua- että sulla ei ole edessä enää kuin 25 vuotta meikäläisen ikään tullaksesi. On se toki heille tullut rankemmaksikin, sillä päivystysten keskittäminen kasaa yhä suuremman väestön yhä harvempien harteille. Huono suuntaus.

@@@


Ai "...ja ihmisillä hyvä tahto" vai? Meikäläinen on tinkimätön tyyppi, eikä noudata mitään kiltin tytön ja äidin pälätysten oppilapsen roolia. No way. Pitää kyetä ajattelemaan omilla, ei perinnekaavojen aivoilla, jos multa kysytään. Tässäkin ajassa on aivan liikaa tapakristittyjä ja kaiken maailman "Älä tallaa nurmikoita"- kylttien uskojia. Eläköön terve kritiikki ja kriittisyys!

Jotta lukijani ei jäisi aivan lohduttomaan tilaan, tarjoilen vinkin mielenkiintoiseen lukukokemukseen. Lisävinkki: sen saa eKirjana, jos ei sattunut nousemaan pukinkontista tai tarttumaan mukaan kirjastosta. Loistavia huomioita!

Rattoista joulupäivää ja kiliseviä Tapaninajeluita!

Helga