 |
| Kuva: mie - kuvalla huomiota...ja eilisiä keskusteluita |
Olen joskus, sattuneesta syystä, perehtynyt aiheeseen ja sittemmin vielä lisääkin. Laura Kolben kirjaa Yläluokka lienen mainostanut täälläkin. Siitä, sosiaalipsykologian perusoppikirjoista ja elämän seuraamisesta voi aloittaa ken mielii kurkistaa ihmisen laumakäyttäytymisen saloihin.
Lääkäriopiskelijat olivat 1960-70- luvulle saakka yläluokan piiristä.
(Tässä kohtaa kukkapurkissa kasvanut kollegani parahtaa: "Mikä yläluokka! Ei Ei Ei, ei Suomessa ole mitään luokkia!"
Mutta onpas. Yhteiskuntatieteitä harjoitetaan edelleen, jos kohta medisiinan maailmassa voi aina muurautua piiloon kaikelta näkemältään ja olla onnellisen tietämätön siitä, että erikseen on oikein tieteenaloja, jotka näitä asioita tutkivatkin. Ihmisilmäkin on realistinen, mikäli se hieman näkee vaivaa ja katselee ympärilleen. Voi vilkuilla marketissa lähimmäisiään, piipahtaa lähiöpubissa, kurkistaa ensiapupäivystyksiin, pälyillä nurkkien taakse, bussipysäkeille, rautatieaseman asemakäytäviin ja wc-huoneisiin, pyöräillä kunnan vuokra-asuntojen nurkkia ja kuunnella junan ravintolavaunussa kaljatuopposen äärellä istujien puheita. Joitakin konsteja mainitakseni.)
 |
| Virkistävä ateria anno dazumal. |
Anteeksi syrjähdin. Palaan lääkärikuntaan, johon 70-luvulta lähtien alkoi tulla opiskelijoita yläluokan sekaan myös maaseutuväestöstä ja työläiskortteleista. Hyvä niin!
Kahdesta viime mainitusta yhteiskuntaluokasta tulleet eivät aina tohtineet olla ylpeitä taustastaan, vaan pyrkivät plagioimaan yläluokkaisia tapoja, käytänteitä ja jopa puhetapaa*. Eikä tarvi kummoinen sosiologi olla, kun hoksii, jotta tuossa on herkästi riskiä Lihapullat avec hajuvesi- kombinaatiolle. (Toki on ihmisiä, jotka auervaaramaisesti solahtavat rooliin kuin rooliin tosta-noin-vaan ja heittämällä.)
*Tunnen kyllä maaseututaustaansa häpeileviä tai puheissaan vähätteleviä muunkin ammattikunnan edustajia. (Miksi, oi miksi näin! Miten hieno ja kaupunkilaistytölle arvokkaaksi näyttäytyvä tausta, kun itse on asfalttipeltoja kyntänyt.)
@@@
Mitä sitten? Sitä sitten, että kaverin kanssa eilen urheillessa vaihdettiin yksi ja toinenkin ajatus näistä pikkurilli-ojossa-simpukansyöjistä. Että mikä siinä mättää, että suomalainen raavas ja juureva, rehellinen ja arvostettava kansa koittaa plagioida ruokalajeja ja tapoja, jotka eivät ole meidän ominta arvo- tai kulttuurimaisemaamme? Että pitää yrittää olla fiinimpi kuin ranskalainen, vaikka ranskalaisissakin on köyhiä, rahvaanomaisia, typeriä ja sivistymättömiä. Tai esiintyä kuin taskussa olisi tukko suomenruotsalaista Wanhaa Rahaa. (Kaikki kunnia suomenruotsalaisille, joita heitäkin on moneen lähtöön, eikä kaikki heistä suinkaan elele vanhan rahan äärellä.)
Päästiin konkluusioon, että koitetaan ymmärtää niitä ihmisiä, joiden käsitys omasta arvosta ja sitä myöten itsetunto ei ole vahvimmasta päästä. Mistä seikasta taasen seuraa se, ettei voi olla oma ittensä taustoineen ja karvoineen päivineen. Siis se, mikä oikeasti, rehellisesti, syvimmiltään ja kotioloissaan on. Ihan arvokas ihminen siis, kuten me kaikki syntyperään katsomatta, mikäli kunnioituksen omilla teoillamme ja eettisyydellämme olemme ansainneet.
@@@
 |
| Rauhoittava luontokuva. |
Se on kärsitty läpi, sillä inhoan noita simpukanvötkäleitä. On kuin söisi kokoonpuristettua hiusgeeliä. Atria on pakkonautittu tilaisuudessa, johon olin positioni vuoksi pakotettu osallistumaan. Vastapäätä istui miehenpuoli, jolla oli päällään saksalaisen retkeilyjärjestön logolla kirjailtu, flanellipaitatyyppinen kauluspaita ja jonka vieressä istuva mies mässytti ruokaansa kuin joulun odotetuin nelijalkainen. Toisella puolellani istui onneksi herrasmies asiallisessa pukutakissaan kunnollisine käytöstapoineen (maalta lähtöisin muutes).
Lisätietona minittakoon, ettei mainituista herroista kukaan ollut kollega. Tämä lisähuomautuksena, jotta oma pesä ei nyt ihan kerrassaan pääse ryvettymähän.
...ja antaapa kaikkien simpukoiden lötköttää, lötköttää vaan ja sitä rataa.
@@@
Onnea kaikille syntymäpäiväsankareille ja Pret-a-Porterille,
joka kohtsiltään taistelee tiensä läpi kiirastulen - ja saa korkeimman kruunun itselleen!
Iloa ja puhtia joulunalusaikoihin! Meikäläinen kaartaa metsämökilleen, jahka alkuviikon velvollisuudet saadaan täytetyksi.
teidän Helga
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti