 |
| Kua: mie |
Aian sitä jotakin mieleen muistuu.
Pohdittuani tuota tekstin siirtämistä kolmannen blogitekstin kohdalla, äkkäsin mikä viiraa. Katsotaanpa toimikko. Take home message:
Älä ikinä hellitä pohtimasta, mikä mättää!
(Fake Philosophy)
@@@
Tässä huushollissa on niin, että meikäläinen on se vahvempi lenkki, kun joku laite, koje, sarana, muuntaja tai separaattori menee epäkuntoon. Talonmiehen heikko kohta on kärsivällisyys. Käämit tahtoo kärähtää ja sinni loppua jo alkupamauksen jälkeen.
Meikäläinen taasen ottaa nämä tilanteet haasteena. Viittaan matkalaukun kahvan korjaukseen ja tänään korjasin auton vasaralla ja ruuvimeisselillä :D Keskikonsolin pikkutavaralaatikon kansi nimittäin oli kehittänyt omia systeemejä ja heittäytynyt hankalaksi. Turha yrittää - täältä pesee! Vasara ja meisseli kehiin ja vähän forcea, niin kyllä lähtee. Yrittänyttä ei laiteta (mihinkään). Saapa nähdä, onko merkkihuoltamon heppu ilahtunut virityksistäni. Mutta omapahan on auto. Ja meisseli.
Meisseli-täti.
 |
| Kua: mie |
Tuli mieleen yksi hauska junalaulu, jonka linkitän tähän. Lukijalleni varmaan tuttukin ja täällä aiemmin markkinoimani Ellan ja Aleksin laulu, kerrassaan hellyttävä piisi. Lähdetään Rovaniemelle siis!
"Meitä on täällä tonttuja piiri. Pidä meistä huoli konduktööri!"
"Voiskohan yöjunaan muuttua asumaan?" Tuo elämäntyyli sopisi meikäläiselle vallan loistavasti.
@@@
Vanha lenkkikaverini pommittaa minua watsappissa. Hän moralisoi työmäärääni ja heilumista joka puolella maan rajojen sisä- ja ulkopuolella. Hän on eläkkeellä ammatista, jossa työnteko sijoittu arkipäiville ja klo 8-16 välille. Ei juhlapyhiä, ei viikonloppuja työpaikalla.
Hänellä on nyt meneillään massiiviset jouluvalmistelut leipomuksineen, askarteluineen ja "juoksen-kaupungilla-asioita"-toimineen eli etsii joululahjoja omalle ja puolisonsa suvulle, jota molemmilla on yllin kyllin. Moninaiset keittelemiset ja kokkailut kuuluvat heillä jouluun, satoi tai paistoi. Kun aikanaan tein ison tutkinnon, jota edelsi monivuotinen projekti arkityön kuorman ohessa, sain häneltä tutkinnon suorittamiseen liittyvän lahjan. Se oli kirja, jonka perusidean hän oli kiteyttänyt nimiölehdelle yhdessä onnitteluiden kera. Kirjan perusidea oli:
"Suuren ponnistelun jälkeen tulee pimeys, tyhjyys ja pitkään kertynyt uupumus purkautuu."
(Fake Philosophy)
Sitä tyhjyyden tunnetta, pimeyttä ja uupumusta vain ei koskaan tullut. Ehkä hänen suureksi pettym... öh... tarkoitan lohdutuksekseen. (Hyi minua, paha minut periköön!)
Meikäläinen ei nyt vaan ole sitä lakoavaa sorttia. Vinkua ja kitistä osaan ja se riittää mulle. Mutta pimeyteen en hyppää koskaan, enkä lähde tuhkassa kieriskelemään. Jos se olisi ollut elämänmallini, olisin turvautunut siihen jo nuoruudessa, kun pidin pystyssä alkoholisoituneen isäni terrorisoimaan perhe-elämää. Nou wei - meikäläinen osaa kyllä suojata itsensä, väitän. Kukkapurkissa kasvatetut tyypit on sitten asia erikseen. Nehän stressaa kaikesta.
"Suuret sanat ei suuta halkaise."
(Wanha Suomalainen Sananlasku)
@@@
Nytpä taidan ryhtyä katselemaan ympärilleni, kun juna lähtee kohtsiltään. Täytyy nostaa korento olalle ja lähteä kuskaamaan nyssäkkäänsä kohti kiskoja, että pääsee peltihevosen vatsaan.
(Entinen nahkahevoseni voi loistavasti. Koiran sikiämisestä ei tietoa, kovasti odotellaan jotakin informaatiota.)
Päivänjatkoa lukijalleni toivottaa
Helga,
meisselitäti
 |
| Kua: mie. Nämä hommat on meikäläisen pravuureja. Nätit väritkin :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti