Yskä lähtee yskimällä ja mummo taivaaseen riitelemällä

Myskikurpitsa ja käsigranaattiomena

Yskä lähtee yskimällä ja nuha niistämällä. Wanha sanonta.

Vaan nyt on kyllä niin sitkeä yskänärsytys, että samassa työhuoneessa puuhaileva kollega tuumasi:
"Kuulostaa ihan astmaisen yskältä. Määrään sulle nyt inhaloitavaa, avaavaa ja hoitavaa lääkettä."

Nyt on sitten elämäni ensimmäinen inhaloitava eli sisäänhengitettävä lääke käytössä. Se on sitä samaa, mitä kuulemma urheilijat käyttävät. Heillähän on kaikkien muiden terveydellisten vaivojen lisäksi monella astmankaltaisia oireita (hymyilee vinoon). Nyt niitä on sitten mullakin.
Yskä jäi flunssasta ja liittynee poskiontelon tulehdukseen - tai sen jälkitilaan. Nyt tulee tekstiä, joka ei sovi lapsille eikä heikkohermoisille: lima valuu nenänielusta henkitorveen ja se yskittää.

Mun on kumminkin parasta olla viikonloppuna kunnossa, kun on isommat bileet toisella paikkakunnalla. Pitäiskös paukahtaa terveyskeskuksen päivystykseen tästä - kaikki -  mulle -  heti - tänne - nyt ja lyödä vihaisena nyrkkiä pöytään.

"Tämä on saatava pois ja heti! Kuuletteko: heti! Minulla on viikonloppureissu ja minä en aio sairaana mennä niihin juhliin, nih. Onko selvä! Että tänne nyt heti joku kuuri, jolla tämä saadaan pois huomiseksi."

Tämmöisiä tyyppejä muistan kaukaiselta terveyskeskusuralta. Heillä oli alkamassa kesäloma / hiihtoloma / pääsiäisloma / .... ja he halusivat, että parannan heidät heti. Koska loma menee muuten pilalle ja a) mökki on varattu b) on serkkutytön häät ja laulan siellä c) on matka Kreetalle d) on tulossa sukulaisia kylään e)...
Huh huh, että ne oli sitten hankalia tyyppejä, kun palkaksi sai vaan vihat niskoilleen.
"Eihän siellä Arvauskeskuksessa mitään osattu tehdä."
Hemmetti, että ihmiset osaa joskus olla ymmärtämättömiä sen suhteen, miten hyvin niillä on asiat kumminkin loppuviimetteeksi, kun siskontytön häät on niiden suurimpia ongelmia.

@@@

Talonmies osti kukkia hääpäivän kunniaksi. Ties monennenko.

Aion lähteä lähipäivinä myös ulkomaille.
Helppoa, kun ei ole vanhuskoiraa hoteissaan: ei tarvi ajatella sen selviämistä koirahoitolassa. Sen kun matkustelee.
Uusi koirapienokainen ei vaan ota käynnistyäkseen. Äitikoira seisoo jalat ristissä ja ajattelee ydinluita ja vapaan koiranemon elämää. Tassut kyynärpäitä myöten ristiin, että olisi suosiollinen ja heittäytyisi mukisematta pieniin päin. Ei tässä nyt jakseta enää kovin kauaa odotella, kuuletko äitikoira!

@@@

Myskikurpitsasta tuli erinomaista keittoa.
Kattelin vähän ohjetta netistä ja sokeltelin loput omasta päästä. Myskikurpitsa ammutaan ensin kasapanoksella kahtia (pirun kova kuori), sitten kaiverretaan siemenet ja niiden ympärillä olevat rihmat pois. Kuoritaan järkäleen puolikkaat moottorisahalla, pilkotaan. Heitetään kattilaan voita ja kurpitsanpalat, tiristellään. Viskataan pari desiä kiehuvaa vettä ja kanafondi. Annetaan hiljaa muhia niin kauan kuin huvittaa. Vetäistään bamix käyntiin ja soseutetaan. Tuossa vaiheessa voi joutua lisäämään vettäkin. Ja siinäpä se on, oranssi herkku. Vähän ranskankermaa silmäksi ja bon vojaas.

@@@

Sattuipa hassu tapaus tänään. Vieressä istui hieman hajamielinen mieskollega, joka mainitsi viikonloppuna käyvänsä sukulaisissa eräällä hieman erikoisemmalla nimellä paiskatulla paikkakunnalla. Koska sukunimensäkin on erikoinen, kysyin onko semmoinen pitkä, vaalea nainen hänelle sukua, sukunimi stemmaisi. Ihmetteli, olisiko X... mutta X on kyllä lyhyt. Jatkoin kuvailemista: sellainen vähän pullea, nyt jo liki kasikymppinen... Hän miettii, ei...ei nyt ei kyllä kukaan tule mieleen. Siinä vaiheessa aloin tapailla etunimeä: "Oliko joku Sofia-Lillukka (nimi muutettu) tai sinnepäin." Silloin hän hoksasi: "Joo! Se on mun äiti."
No, kukas sitä nyt enshätiin osaa äitiään ajatella.

@@@
Siitä tulikin mieleeni, että hyvin vaikeassa dementian vaiheessa nyt äitimuori vaeltaa. Ihan on kaikki pantu peliin hänen auttamisekseen, muttei suostu mihinkään. Ei mihinkään. Suuttuu vaan, on äkäinen ja syyttää meikäläistä elämänsä pilaamisesta. Olen ihan neuvoton. Kunnallinen puolikin on yrittänyt kaikkensa.

Pitää vissiin ostaa uusi pyörä, ajella sillä ulos enimmät höyryt ja ymmärtää, ettei kaikille vanhuus tule herttaisesti hymyillen. Sinänsä ikävää, että mummon  loppuajoista jää ikävä muisto. Hänen oma äitinsä oli itse lempeys viimeisille metreilleen.

Tasan ei käy onnen lahjat,
aprikoi teidän Helga