Sanarisottoa ja mummopäivää

Helgan houkutuskuva
(Kateenkorvaa, Thymus...hrrr)

Hyvää mummopäivää, sanoo mummo.
Olen siinä siunatussa asemassa, että on mahdollisuus pitää välillä vapaapäiviä pitkien työrupeamien jälkeen. Eilen meni 11 tuntia putkeen sisältäen varttitunnin ruokatauon. Semmoinen työntekomalli passaa meikäläiselle. Voi sitten pitää vapaata viikolla ja nauttia siitä, että saa vaikkapa kirjastossa olla melko rauhassa päiväsaikaan, kun ei ryntäile samalla aikataululla kuin muut.


Pullataikina on nousemassa ja sitä tehdessä huomasin, että edellisestä taikinasta on vuosia. Hanska käteen ja käsi taikinaan: miten rentouttavaa puristella ja työstää taikinapalloa? Lapsenlapsi on tulossa taloon ja herkkusuu kun on, niin tiedän, että kiljahtaa: "Pullaa! Ihanaa!"


@@@


Päivänä muutamana talonmiehen reissatella muistui mieleen wanhanrouvan - siis äitini - pravuuri ollessani lapsi. Wanharouva ei ole koskaan ollut mikään keittiön ihmelapsi, vaan viettänyt enemmänkin rouvanpäiviä. Muistan ne ahdistavat hetket, kun ryhtyi laatimaan tavoitteellisia tuotteita kuten itsetehtyyn taikinaan väännetyt joulutortut tai jotkut hemmetin pikkuleivät. Siinä sai olla huolellinen, ettei joutunut jalkoihin eikä häirinnyt valmiiden leivonnaisten kappalelaskua pussittamisvaiheessa. Hän laski ne aina, yleensä saksaksi tai ruotsiksi. Voi herraparatkoon, että ihminen voi vetää pulttia älyttömistä aiheista! Niin kova oli pinnan kiristys ja sisäkenkäin kopse, kun torttuja väännettiin. Jäi ikuinen angsti koko pihkuran köökihommiin.


Vaan yks oli ylitse muiden ja sitämyöden anteeksiantoonkin on jossain määrin rahkeita. Nimittäin äidn tekemä kalarisotto! Ruoka, josta en ole luopunut koskaan - oikea lohturuoka. Kas tässä herkillinen, maittava ja houkutteleva kuva kalaristotosta, jonka laadin viikonloppuna itselleni.




Kalarisotto á la Helga

(Tiedättekö, että kuvan jälkeen tänne vasempaan reunaan ei pääse kuin suurentamalla kuvan kokoluokkaan "suuri" ja sitten pienentämällä, kun on salaa päässyt livahtamaan tänne näin.)
Jos kohta en aiemmin ole ylläolevaan kaunista ja houkuttelevannäköistä ruoka-annosta reseptin osalta tähän kirjannut, niin se on tässä:




Wanhanrouvan kalarisotto

1. paistinpannuun öljyä tahi voita esim. 1 pkl
2. siihen riisiä (Risella 10 minuutin pikariisi on hyvä) niin, että parin kerroksen verran peittyy
3. riisiä ruskistetaan viitisen minuuttia
4. sillä välin keitetään, saa sanoa että noin 2 dl vettä vedenkeittimessä > vesi pannulle ja murustetaan sekaan 1-2 kalaliemikuutiota.
5. pikotaan 1 sipuli, pienehkö ja nakataan pannulle sekin
6. otetaan sulatettu sei- tai turskapaketti tai jäätynytkin käy hätätapauksessa hyvin
7. nakataan kalamöntti porisevien riisien päälle, kansi niskaan
8. tsekataan 5-10 min kul. pitääkö lisätä vettä + tarkistetaan, ettei riisi ole jämähtänyt pohjaan (voi tarkistella jo aiemmin, suosittelen suorastaan melkein)
9. sitten odotellaan kalan kypsymistä. Meikäläinen tykkää sellaisesta mallista, että kala suorastaan räjähtää pikkupalasiksi riisin sekaan.
10 . syö-dään! Ketshuppi on ihan must ja kunnon suolaus, sanokoon terveysterroristit mitä haluavat.


Enjoy! Eikä ole vaikea, eikä vie paljon aikaa.


@@@




Helgan pyöräretki

Mikäli blogisiskolla on sisäänrakennettuna 15-vuotias poika, kuten meikäläisellä, hän ymmärtää ylläolevan kuvan merkityksen. Nähkäätten on niin, että ratsuni vaihtui kumikavioon. Ja kas: yllättävän samanlaisia tasapainohallinnan temppuratoja pyörälläkin saa aikaiseksi. Vatsalihakset ei niin paljoa saa treeniä tässä lajissa etenkään, kun mummoikäinen ei ihan kamalimpiin louhikkoihin tohdi ajautua pyörällään keulimaan, mutta jotain sentään. Viittaan kuvaan.

@@@

Ja-has. Nyt kurkkaamaan liinan alle. Ei vainajaa vaan taikinaa katsomaan. Ensivaikutelma oli se, ettei taikina kunnolla nouse. Mutta kivipullakin kelpaa lapsoselle, lyön hatullisen taikinaa vetoa!

Hauskaa päivää blogiystävä,
toivoo Helga