Hyvän tähden, että sitä ihminen kiusaa itseään asioilla, jotka muka olisi heti hoidettava. Että mistä se tämmöinenkin päällepuskeva aivomato oikein tulee ihmiselle? Menikö kasvatus jotenkin vinksalleen vai hautaanko on kiire, jotta kaikki asiat pitäisi saada kuntoon ja järjestykseen?
Aina mun pitää....laittaa seuraavat asiaintilat kuntoon.
1. Järjestellä koti.
Lamppuja ei ole vielä likikään kaikissa paikoissa, missä niitä tarvittaisi - eihän kaikkia ole edes ostettunakaan.
Ratkaisu: otsalamppu!
Otsalamput ovat nykyään hyviä ja tehokkaita, eivät syö paljoakaan paristovirtaa, ovat kauniita käsitellä ja mukavia katsoa ja mahtuvat pieneenkin tilaan. Helppo myös pakata matkatavaroihin.
Koitapa pakata olohuoneen kattolamppu käsipakaasiin tahi näyttää sillä valoa pimeällä polulla!
Loppupäätelmä: kattolamput ovat tarpeettomia. Pelkkä otsalamppu per nuppi riittää hyvin.
2.
Tehdä lapsenlapsen huominen iltapäiväruoka.
Saamme suureksi iloksemme huomenna tänne pikkuystävän tilapäiskäynnille. Hänen äitinsä antaman ultimaattumin mukaisesti pienokaista tulee ruokkia klo 16 maissa maittavalla aterialla. Pienokainen on onneksi kaikkiruokainen, ainoastaan sipulia ei parane mainita puheessa eikä jättää ruokalajissa havaittavaksi.
Aina mun pitää - tehdä uusi ruoka lapselle huomenna? Vai kävisikö sittenkin, että lämmittäisin aiemmin tehtyä lasagnea? (Onko nykylapsen ravitsemussuositusten mukaista tarjota isoäidin toimesta lasagne-sössöä? Mitä sanoo neuvola? Entä terveyslautakunta? Saako ravitsemussuunnittelija ahdistusoireita? Pistääkö Suomen Lasten Vatsakalvojen Tukiyhdistys hanttiin mausteisen ruokalajin osalta? Entä Valtakunnallinen Lisäaineliitto?)
Ratkaisu:
vedän keittiönverhot (joita ei ole vielä) eteen ja tyrkkään lasagnelautasen piltin eteen.
3.
Tehdä vahinkoilmoitus auton kylkeen parkkipaikalla tulleesta lommosta.
Eihän tämmöisiä kannata edes raportoida: pieni kupru nyt kylkipellissä, kuka niitä laskee. On suorastaan pikkumaista käynnistää moisesta mitättömyydestä suuria prosesseja, joissa vakuutusalan henkilökunta joutuu tekemään paljon paperilappusia ja sähköisiä tiedostoja naurettavan joutoasian eteen.
Konkluusio: ei kuitenkaan korvata. Joten ei korvaakaan lotkauteta, vaan kaasutetaan aamunkoittoon lommot kyljissä. Mitäpä kolo komeassa!
4.
Lukea kasautuneet ammattilehdet.
Höpö-höpö, niissä ole kuitenkaan mitään merkittävää.
Jos kohta sen verran silmäsin, että suomalainen ortopedi, joka teki jutun suureen maailmanluokan lehteen osteoporoosihoidon perusteettomuudesta, on joutunut kritiikin hampaisiin, niin muuta merkittävää ei taida aviiseissa olla. Ja tämäkin ortopedi eteni raketin lailla pääkaupunkiin proffaksi, että yhdellä artikkelilla - olkoonkin että sai julkisuutta maailmalla - ei ole uralleenkaan enää mitään merkitystä suuntaan tahi toiseen.
Niin, että mitä sitä tyhymän tohtorin hyövää lukea kirjoituksia, joissa ensin todistetaan asiaa A ja sitten heti perään se kumotaan asialla B. Että lääketieteestä ei tule kyllä mitään selkoa (paitsin syntymän ja kuoleman osalta). Aina löytyy joku joka on aivan varma, että näin on, että A. Sitten on joku, joka sanoo, että eipäs kun B. Ja kaiken maailman puoskarit ja hyödyntavoittelijat kuorruttavat koko sekavan kakun omilla feikkipursotuksillaan, niin se on siinä.
Lopputulos:
ei kannata rassata koinsyömää päätään. Ei kun hoomoilas-tollotus vaan naaman perusasetuksiksi ja sillä hyvä. "Älä ajattele (murehdi), anna hevosen ajatella (murehtia). Sillä on isompi pää."
Huomenna pääsen taas ratsaille ja kysyn hevosen mielipidettä osteoporoosin hoidosta ja sen semmoisesta. Se varmaan katsoo ovelasti ja hörähtää huvittuneesti.
(Btw: täti-ikäisten heppahöyrähtäneiden hurahtamisesta kannattaa kuunnella eilinen hauska radio-ohjelma, johon sarjaan tulee käsittääkseni jatkoakin muista hurahtamisista. :D Nehän ei hevosiin lopu, mihin keski-ikäiset naiset höyrähtää :) Enkä tarkoita nyt miehiä vaan kaikenlaista hauskaa ja mieltä virittävää innostumista!)
http://areena.yle.fi/1-2902843
5.
"Aina mun pitää palstaviljellä"
Tämä lainaus on niiden palstaviljelijöiden korvien välistä, joilla on palstanhoito sitten alkukesän suuren innostuksen jäänyt vähän vaiheeseen. :D
Kuljeskelin päivänä muutamana tälläisen kunnan palstaviljelyalueen seutuvilla ja siellä oli kuulkaas jos minkälaista unohtunutta perunavakoa, räjähtänyttä sokerihernepehkoa ja huovittunutta kuivakukkakasvustoa ynnä muuta "Ensi talveksi teen..."-tyyppistä juttua. Asiainhoito oli sitten vähän mennyt mielestä syystä tahi toisesta. Nämä kukkakuvat ovat sieltä.
Kiitos näille maansa unohtaneille palstaviljelyintoilijoille! Sain näkymästä nähkäätten toivoa ja lohtua kaikkiin omiin tsydeemeihin, jotka on jääneet vaiheeseen. (Yhdet villasukat on kuitenkin vastikään valmistuneet loppuun ja toisestakin parista jo toinen sukka valmis. Kröhöm!)
...että kyllä tässä nyt vielä ollaan aivan kansalaiskelpoisia, vaikka pyolet huushollista on tilapäisesti siirretty muuttolaatikoista läpinäkyvien muovilaatikoiden vastaaottokeskuksiin odottamaan siirtoa johonkin lopulliseen turvapaikkaan. Lieventävä asianhaara: erään sukulaisen tavarat ovat meillä äkillisen ja toivottavasti aika tilapäisen säilytystarpeen takia. Omat romut ei mahdu kunnolla paikalleen.
(Vinkki: osta isoja läpinäkyviä muovilaatikoita ja lajittele muuttohässäkässä sekavasti pakatut tavarat uudelleen, niin hajaannuksen tila vähenee. Ja katso! Mitä useampi muutto, sitä paremmin muovilaatikoiden avulla tavarat tiivistyvät kukin omaan seurakuntaansa, eikä entropiaa eli hajaannuksen ja sekasotkun tilaa enää ole! Kätevää, eikö totta!)
Näillä sanoilla teitä tervehtii Helga,
joka hyppää nyt pyörän päälle ja lähtee hieman suunnistamaan itsekseen pienestä flunssasta huolimatta (solut huutaa happea!).
