 |
| Gerry Weber; perimenopausaaliorkesterin soittokunta-asu |
Nythän siinä kävi niin, että naulakossa ei näkynyt kuin toppatakkeja ja komeron hyllyllä pelkkää villapaitaa, retkeilyjumpperia ja paksua fleeseä. What a heck! Kelit sen kun lämpenemässä, eikä yhtään kepeämpää kampetta missään.
No, eipä auttanut kuin ottaa ja lähteä tutkailemaan lähikaupunkiin, josko joku rättikauppa löytyisi. Ja löytyihän sieltä, useampikin. Kruisailin niissä sokkopaarmana ja tepastelin asiantuntevannäköisen naisjoukon jatkeena.
Pakkohan siinä oli kaupasta toiseen edetessä napsia kevään tarjonnasta vähän kuviakin.
Gerry Weber, kalliihko saksalaismerkki.
Hyviä puolia: kestävä laatu, kunnon työnjälki, eikä suomalaismaatiaisnaisenkaan tarvi kärsiä itsetunnon alentumasta kun koko 38 on kokoa 38 ja 44 on 44.
Huonoja puolia: ei sovi uniikkia vaikutelmaa kaipaaville. Kuosithan on herkästi tunnistettavissa. Useampikin Gerry Weber-huivi saattaa sattua samoille huudeille teatterinpenkkeihin ikään kuin uniformussa olisi päädytty paikalle preussilaisessa marssimuodostelmassa huivit tuulessa lepattaen. (Mutta samahan se on Marimekonkin kanssa.)
 |
| Marimekko-koltun kuosia |
Mutta missä olivat valkoisin reunuksin kantatut raitapaidat? Siivoustakin näköisiä telttamekkoja vain oli tangot pullollaan. Ne ei sovi meikäläiselle mitenkään. Mutta tällä tuotemerkillä on toki vankka kannattajakuntansa.
Hyviä puolia: kotimainen (kai?). Tunnettu brändi - joka sitä kaipaa. Tutut kuosit (useimmat). Nostattava kansallishenkivaate!
Huonoja puolia: liian tuttu. Muuttumaton? Teltta-look. Ja: sikakallistahan se on! Monet pienipalkkaisetkin satsaavat tähän tuotteeseen, tiedän työelämästä (kun tiedän esim. osastosihteereiden palkkatason heidän oman kertomansa perusteella). Meikäläinen kyllä katsoo Marimekon hintalappua ja pihiys hiipii takaraivoon. Mutten vannoutunut ihailijansa en koskaan kyllä ole ollutkaan. Mikä mahtaa olla tuotteen pitkäikäisyys nykyisellään? Jossain vaiheessa kai oli vähän laadun epätasaisuutta, ellen väärin muista.
 |
| Ruåtsalaista high society-lookia: Gant! Gant! Gant! |
Trendivaatteen ihailijalle, naiselle/miehelle joka haluaa viestiä, että statusta löytyy. Toisaalta nämä vaatteet on kyllä aika sofistikoituneen oloisia ja bändeillä on aina himoitsijansa. Tuotemerkkejähän on tutkittukin ja kyllä ne on sosiaalinen viesti, ei siitä mihinkään pääse. (Marimekko myös!)
Hinnat Gantilla ei kyllä ole yhtään Marimekkoa kovemmat, jotta joka kalliiksi haukkuu, niin vilkaiskoon jokapoikapaitaansa ja marikassiaan.
Hyviä puolia: siistin vaikutelman antava. Ruotsahtava :D (Nykytilanteessa ei varmaan ole huono asia tukea ruotsalaistakaan yritystä. Eläköön pohjoismainen yhteistyö!) Tyyli pitää pintansa ajan saatossa, joten satsaus voi rahallisesti olla sen väärti.
Huonoja puolia: kallis. Koot on pieniä ja itsetunto koetteilla kun sovittaa monta numeroa Gerry Weberiä isompaa kokoa ja ajatuskin jo ahdistaa, että on norsukokoluokkaa.
 |
| Englantilaista stailia! Kuningatar Elisabethin ratsastustakin merkki: Barbour! |
Hyvää: en heti keksi. Huomiota herättävä väri ainakin voisi olla kuvassa olevan vaateparren plussapuoli liikenteessä. Meinaan, jos ratsu sitten säikähtää ratisevaa muovipussia ja syöksyy moottoritien yli, niin ensiapuryhmä ainakin löytää uhrin takin perusteella.
Huonoa: kallis kun pirulainen. Tyyli vanhaa englantilaista tupakkatakki-lookia. Vanhahtava siis. Eikä sovi pihatöihin. Eikä kyllä oikein hevoshommiinkaan.
@@@
Tässä päivän muotikatselmus.
Ja mitä tuli muovikassissa kotiin: yksi neule (ohut, edullinen), yksi paitapusero ja yhdet juoksuhousut.
...Ja mitä sitten tuli mieleen?
Mieleen tuli se iso matkalaukku, jonne kaikki kevät- ja kesävaatteeni survoin muuttoa pakatessa.
Isäntä on vienyt sen vintille. Siellähän ne kevätvaatteet totta tosiaan ja tarkemmin aateltuna onkin!
Terveisin,
Helga
