Säilytysvinkki, yleistä päkätystä ja tiraus ranskaa

Kuva: Helga
(Luonnon asetelma)

Onpa tuossakin kellerrystä kuvassa liikaa. Valaistus ei ollut maksimaalinen, kun ilta oli jo pitkällä ja auringon hymy jo vähän hyytynyt illanpäälle. Kuljeskelin semmoisilla seuduilla tuona iltarupeamana, että alko vähän askarruttaa, liikkuuko samoissa ryteiköissä myös Otso Mesikämmen. Senpä vuoksi ryhdyin lauleskelemaan. Lauloin ensin Ruunan lempilaulut (Juokse sinä humma, mummo kanasensa), jonka jälkeen otin parit maakuntalaulut. Ne opin ollessani oppikoulussa ekalla. Tuolloinhan muuten oppikouluun piti oikein pyrkiä, kuten lukijani muistaa. Tehtii "Oppikouluun pyrkivän opas"- nimisestä kirjasta harjoitustehtäviä ihan kuin konsanaan lääkikseen sitten myöhemmin tuli harjoiteltua. Huh, se oli kova skaba.

Oppikoulussa musiikinopettajana oli hajamielisen oloinen, omituinen nainen. Hän ylläpiti jonkunlaista "Maakuntalaulut"- merkkisuoritus-systeemiä musiikintunneilla. Yksityiskohdat ovat painuneet muistin pohjalle, enkä enää saa niitä harottua cortexille. Mutta merkkisuorituksen vaatimuksena oli osata maakuntalaulut. Eikäpä ole hullumpi ajatus ollut laisinkaan. Melontaseurueeni, johon siis en enää ole liittynyt, nauroi maakuntalaulamiselleni alkuvuosina, että mitä bull shittiä. Mutta kappas vain: alkoivat seuraavina vuosina vienosti pyydellä, että laulaa luikaisisin jonkun maakuntalaulun. Halusivatpa itsekin loppuviimetteeks oppia niitä!

Näin se menee. Muistan myös toverini Z:n, joka aikanaan sataan kertaan vannoi, ettei ikinä laita kännykkää, kun se on ihan höpöhommia. Sitten vannoi, ettei ikinä mene naamakirjaan. Ja missä tilanteessa tänään ollaan! On ahkera fasettaja ja kännykkäviesteilijä. Kas kummaa, kännykkä kasvoi sittenkin kiinni kouraansa ja on nykyisellään varsin mieluisakin kapula.

Vanha sanonta pitää siis paikkansa tässäkin: Never say never!
(Tiedän yhden ruunanomistajan, joka vannoi, ettei nouse enää vaarallisen kavioeläimen selkään. Ja mikä on tilanne nyt: huomisaamuna taas jo istuu ruunansa selässä valmiina lentämään kanveesiin ja rusikoimaan luunsa, jänteensä ja halkaisemaan kallonsa. Varpaat olikin jo päivänä muutamana viittä vaille jäädä alle.)

@@@

Säilytysvinkki on tässä alla.

Kuvaseloste: säilytysvinkki

Käänteentekevä uutuus, eikö totta ;D Hyvinvarustelluissa säilytysmuoviastiakaupoissa on pienenpieniä pakastepullo-tyyppisiä, neliskanttisia, n. 7-8 cm korkuisia, korkillisia pakastuspurtiloita. Sellainen kannattaa ostaa (sanoo niin kuin paraskin Martta-neuvoja). Nimittäin kun on puolikas sipulia tai limeä, sitä aina miettii, mihin sen tunkee ja ajatus pikkuruisesta kupista ja sen päälle nyherrettävästä muovikelmun palasesta (hankala katkoa sopivaa palaa) tuntuu ärsyttävältä. Toisaalta muovipussissa 2 pv köllötellyt kuorittu sipulinpuoliska tuntuu jotenkin jo menetetyltä sielulta. Mutta kun sen pilkkoo tuosta reiästä sisään ja ruuvaa korkin kiinni, niin sieltä se on tuleva rikastamaan kastikkeita ja salaatteja freesinä kuin Suomi-neito.

No emminä tiedä, oliko tämä lukijalle nyt sen sykähdyttävämpi idea. Mutta meikäläisestä kaiken soveltuvan tunkeminen tuohon pikkupulloon on jotenkin tyydyttävää näppäryydessään.

..Öhhh...no on niitä ihmisillä pahempiakin riippuvuuksia, eikö totta?

Oikein hegumoitsen, miten noihin voisi pakata sokeria, suolaa, juustonpaloja, klemmareita, talteenotettuja paidannappeja, koiran kakkapusseja, muistitikkuja, pyyhekumeja, krutonkeja, tii-keppejä, pikkurahoja, ruuveja ja muttereita ja... Ja pysyy asiat järjestyksessä. Nimi tussilla purkin kylkeen: "Korvanappeja"

@@@

Kuva: Helga

Päkätysosuus:

- Mitä huonompi ja huterampi rullaluistelutekniikka, sitä todennäköisempää on, ettei tyypillä ole minkään sortin polvi-kyynärpää, ranne/kämmensuojia puhumattakaan kypärästä. Hyvässä lykyssä hän kaahottaa reidet levällään menemään lippalakki sahanpurupäänsä suojana toinen käsi ilmaa haroen ja toinen käsi korvallisella olevaa kännykkää pidellen. On niitä kaikenlaisia taunoja liikenteessä! Kuka näille antaa tapaturmavakuutuksen? Ei kannattais.

- Nykyisin pikkulasten äidit kaahaa autoilla ihan sikana kurvit suoriksi ja kakarat on nenä kiinni autonikkunassa, että pois alta oksat ja männynkävyt. Ennen sentään äiti-immeiset ajeli normaaliin tapaan ja rauhallisesti. Olen päivittäin jäädä yhden kaahaavan lapsiperheen äidin Mersun alle. Olen kuullut tälläisestä ideasta: ottaa ja menee nurkan taakse väijyksiin tyhjät lastenrattaan muassaan ja Mersun ärjyessä 15 m päässä päästää lastenvaunut lipumaan tielle.

- Edelleenkin, varoituksistani (heh, tässä blogissa siis...) piittaamatta jotkut ohutrattaisilla kilpapölkupyörillä ajelevat sukkahousutrikoo-aurinkolasimiehet vetää treeniään ajoradalla, vaikka vieressä kulkee pyörätie. Eivät ehkä voi sitä ajaa, koska ajavat merkittävästi nopeammin kuin tavanomainen pyöräilijä. Johtopäätös: minä saan sitten siirtyä ajamaan autolla pyörätielle, demokratian nimissä!

- No mikäs se ruotsalaismiehille nyt yhtäkkiä on tullut, kun raiskaavat ja kopeloivat naisia festivaaleilla? Mitenkäs tälläistä ei aiemmin ole ongelmaksi asti ollut, vaan nyt yhtäkkiä maan suosituimmat festaritkin joudutaan laittamaan jäihin. Mikä se siis tuli Marcukselle ja Thomasille mitt i allt? ... tjaba tjaba tjaa. Enpä sano mitään. Hesarin tämän päivän asiaa koskenutta uutista moitittiin kesken jätetystä analyysistä. Mutta kukapa sen nyt ääneen tohtii sanoa.
... ja juuri tämän aiheen vaikenemiskulttuurista itsekin syyrialaislähtöinen Pathina Robinsson (etunimi on noin, sukunimi saattaa vähän heittää) käytti puheenvuoron Skavlan-ohjelmassa. Että pitäisi saada sanoa ja puhua, ettei heti tulisi leimatuksi rasistiksi. Hän halusi tästä avautua. Pathina esiintyy muuten useimmissa Svensk Damtidningeissä. Voin palata hänen tarinaansa, jos muistan.

@@@

Raikasta vettä janoisille!
Kuva: Helga

Mutta otetaan me ilo irti, vaikka syän märkänis! Onneksi en festivaaleista tai massatapahtumista kerrassaan vähempää voisi innostua. Menen mielummin metsiin tai ypöyksinäiselle pelikierrokselle joskus illan viimeisinä tunteina, kun muut ovat juosseet venetsialaisiin tai puutarhajuhliinsa.

Onko toinen lukijani kanssani sukulaissielu? Tai kuten mieheni kuvaili: olen kuulemma aina ollut pieni anarkisti. Jah-hah. No...tarkemmin aateltuna, sopii taudin kuvaan.

@@@

Lopuksi: saanko tarjota lukijalleni muutaman ranskalaisen leivonnaisen? Hyvä. Kas tässä, sen kun ottaa ja valitsee mieluisimpansa:

Postikortista kuvannut Helga

Siinä sitä on torttua ja suikulaa jo minkä mallista. Je vous en pris, s.v.p. ! Prendres-vous, s.v.p! (Ranskanopettajani repii ehkä juuri hivuksiaan.)

Jotta ei muutako hölökyn kölökyn!

Teidän Helga