Toivotan alkuun oikein hyvää pääsiäistä kaikille, jotka tätä lukevat! Tuo kuva on otettu pienen sveitsiläiskylän majatalon portailta joku vuosi sitten, juuri pääsiäisen jälkeen. Uskonnon tunneilta ei paljoa jäänyt mieleen, mutta joku muistikuva olisi, että Sveitsissä oli joku uskonpuhdistaja, jonka jalanjäljissä maa vieläkin on ainakin pinnallisesti Herran huomassa. Lukija ehkä auttaa: mikä mies se olikaan? K.... No, aivostoni sisäinen neuronaalinen yhteys suhisee ristiin rastiin kuin Sputnik yötaivaalla löytämättä ulospääsyä.
@@@
Ankara vatsatauti toivottavasti alkaa hellittää kurarukkastaan. Jopa ruoanlaitto on käynyt tänään mielessä: kreikkalaisia lammaspullia ja liha jauhettuna uudella lihamyllyllä? Mutta mieheni sanoi: "Parempi kun et nyt sotkeennu keittiöhommiin." Hah! Sotkeennu, hekoteltiin nasakkaa kielikuvaa hetkisen aikaa.
@@@
Tein Helsingin Sanomien Raamattu-visan:
http://www.hs.fi/kulttuuri/Muistatko+vielä+Kaanaan+häät++Testaa+tietämyksesi+HSn+Raamattu-visassa/a1305814295960
Sen ja HS:n eilisen pääsiäistä koskevan jutun innoittaman lueskelin illalla Raamattua kotvan aikaa. Tekstit tuntuivat tutuilta, kuin historian kirjan ja satukirjan hybridi. Mielenkiintoisia yksityiskohtia siinä sen sijaan oli. Raamattupainos näyttää olevan vuodelta 1992, jonkun lapsen jäämistöä ja teksti aika modernia eli ilmeisimmin uusin käännös. Kielellisesti olisi antoisaa tutustua myös vanhempiin painoksiin. Ilmaisut ovat niissä varmaan mehukkaampia nykyihmisen silmiin. Vihkiraamatun käännös näyttäisi olevan vuodelta 1938.
("Siitä ne ei sentään tainneet periä mitään!" huudahti lähimmäinen, joka painii nyt sen ajatuksen kanssa, ettei kirkollisverolle tule mitään vastetta. Mutta kirkonovethan ovat auki sinullekin, että sinne vaan ja kirkkoja ylläpidetään ja lämmitetään, sanoin.)
@@@
Luin Raamatusta, että Jeesus suuttui viikunapuulle, kun viikunapuussa ei ollut kuin lehdet, vaikka nälkä kurni suolissa. Hän totesi siitä hikeentyneenä, ettei viikunoita tule syödä. Puu kuoli vuorokaudessa.
En muista, olenko syönyt viikunoita milloin. Taateleita on mennyt joskus joulukakussa salamatkustajana, mutta se on eri laji.
Ihmettelen, ettei tätä viikunajuttua oteta huomioon samaan aikaan kun naisen tulee vaieta seurakunnassa. Saarnaajakin panettelee naista (taustaksi: Saarnaaja ryhtyy mietiskelemään, oppimaan ja etsimään viisautta):
"Ja minä löysin sen, mikä on kuolemaa katkerampi: naisen, joka on verkko, jonka sydän on paula ja jonka kädet ovat kahleet. Se, joka on otollinen Jumalan edessä, pelastuu hänestä, mutta synnintekijä häneen takertuu." Kaikkinensa - jos oiekin tulkitsen - Saarnaaja toteaa lopuksi, että tutkiskelun tuloksena hän on löytänyt sadasta miehestä yhden (viisaan, näin käsitän), muttei yhtään naista.
(Saarnaaja 7 luku, jakeet 26-30)
Kuolemaakin katkerampi? Että mitä se tämä on? Epäreilua. Paheksun.
Jos Saarnaaja tarkoittaa pauloittavalla naisella huoraa (johonka jokainen mies tuntee ambivalenttia kiinnostusta ja toisaalta pelkoa ja siksi naisia jopa silvotaan), tulisi Saarnaajan viisaudessaan käsittää, että ruumistaan myyvä ja sitä kautta jatkuvassa väkivallan uhkassa elävä nainen myy itseään äärimmäisessä hädässä. Usein jonkun pakottamana tai elättääkseen itseään ja mahdollisesti koko sukuaan, kuten vaikkapa Thaimaassa.
Huorat on varmaan tuohonkin aikaan eläneet samanlaisissa kuvioissa kuin nykyisellään: toisaalta hallitsijoiden korkeaeliittisinä luksusseuralaisina ja toisaalta ojanpohjan tasolla toimiviin.
Harmi, ettei Saarnaaja ole oheistanut email-osoitettaan.
Kuten huomaatte, kirja-arvostelun tekeminen Raamatusta on meikäläiselle varsin haasteellista. Sain aikaan rähinän itseni kanssa jo viiden jakeen perusteella. (En lupaa kokonaisarviota teoksesta.)
Toivon, ettei kukaan loukkaannu näin pääsiäisenäkään. Olen ollut viikon syömättä ja siis hieman samassa tilassa kuin Mooses (oliko se Mooses?) erämaassa, jossa alkoi näkyä pensaspaloja ja muuta levotonta toimintaa.
Ryhdyn selvittämään nyt ota aavikkoasiaa. Lähimmäinen muistelisi, että kyseessä olisi nimenomaisesti juuri Mooses, mutta asia edellyttää tarkastelua. Siirryn vuoden 1938 painokseen.
t. Helga
