Kinkuntähteitä, kuivahtaneita laatikoita ja eltaantunutta rosollia - ja jouluyllätys!

Helgan kuvavarastoa: ylivalottunut joulukuusi Pariisissa

Lapsenlaps läksi eilen ja sanoinkin heti aamusella isännälle: "Ja tänään ei kyllä tehdä mitään!"

Päädyttiin siitä kukonlaulun aikaan eli klo 10 aamukahvipöytään, jossa päsähti päähän, että:

- pitäisi ostaa kirjahyllyä, kun kirjat makaavat muovilaatikoissa ja koreissa (ne mitä on jäljellä)

- pitäisi hommata eteiseen matto, kun entinen on liian leveä ja nousee kuprulle seinää vasten

- pitäisi ommella yläkertaan verhot, joiden kangas makaa porraskaiteella

- pitäisi keksiä siihen uusi ripustusmekanismi på grund av, että isäntä vetäisi rullaverhon samaan ikkunaan (verho todennäköisesti juoksee huonosti raiteillaan ja rouhii rullaverhon kylkeä)

- pitäisi laittaa kirjoja myyntiin

- pitäisi tyhjentää takakenossa seisovasta vitriinistä astiat, että sen pohjasta saisi ruuvattavat jalat tasapitkiksi

- pitäisi hommata kodinhoitohuoneeseen uusi matto koiran raateleman tilalle

- pitäisi kiivetä rapukon kattoon kiinnittämään lamppu, joka on edelleen paketissa (sen typeryyksissä hommatun sisustussuunnittelijan suosittama ostos, joka ei istu mihinkään kämppään, ei istunut edes siihen suunniteltuun)

- pitäisi saada yhden sukulaisen meille varastoimat tavarat takaisin omistajalleen, mihin ikinä keksii ne sitten laittaakaan (Hal-loooo, sinä siellä! Toimintaa!)

- autotallin lattialla oleva roina pitäisi järjestää varastohyllylle, jos siitä nyt siis ensin saisi em. henkilön kamppeet muuhun osoitteeseen

Että tässäpä tätä on, mitä ei tänään kyllä tehdä.

@@@

Helgan kuvavarastosta: kuusi Pariisissa joskus

Mutta jotain reipastakin: taloon muutti SeSuuriKuntoilulaite valtavassa laatikossa, joka oli vyötetty tiukoilla muovinaruilla ja alla oli puinen lavetti. Raavaat jouluvieraat saattelivat lootan romuiseen autotalliin, jossa suoritin purkutyöt. Siinä tuli styroxit poikineen ennen kuin vempele levitti irtoraajansa ja ruhonsa autotallin lattialle. Ja ei kun kasaamaan! Joitakin tunteja sai ähertää, mutta lopulta osat olivat paikallaan ja jotain jäi vielä ylikin.

Laite on: rostraineri.

Pistin pojille puolileikilläni, jotta se on sitten 15 min per päivä laitteella sahaamista. Hörähtivät silmät viirussa nauramaan: joopa-joo! Mutta eilen, kun oikein pääsin vauhtiin Spotify:n musan ryydittämänä, niin en meinannut malttaa lopettaa millään. Usko tahi älä! Ihan jää koukkuun tuohon vempeleeseen, joka on juoksumattoa parempi siinä mielessä, ettei rasita niveliä. Lisäbonus: 150 syke ei tuntunut lainkaan niin lääpästyttävältä kuin juoksumatolla. Hätätapauksessa crosstrainerissa näyttää voivan myös juosta, pehmeästi kun se myötää alta. 

http://www.tunturi.com/fi/producttype/crosstrainers-fi/

Joku ilonpilaaja jo rallatti FBiin, että rostrainatessa ei kyllä maisemat vaihdu. Vaiko ei! Eilen lensin mielikuvissani autotallissa rostrainerin vieressä makaavan kajakin kyydissä pitkin ulappaa vanhojen muistojen varassa. Sitten istahdin lentokoneeseen kohti Japania Sukiyakin tulviessa korvanapeista. 

Tosin tuo Japanin stoori piti sepittää sitä mukaa kun lentomatka eteni, sillä Japanissa en ole koskaan käynyt. Vielä. Ehdin siinä sahatessa jo senkin matkan suunnitella :D 

https://www.youtube.com/watch?v=_zpOc9n7dlI

Siitä sitten Aki Sirkesalon kanssa ikäviin tunnelmiin, kun Akin kauniin äänen myötä huomasin päiväyksen ikävästi natsaavan kohdilleen (27.12. eli Akin kuolinpäivä Kao Lakissa). Kyllä menetettiin komeaääninen laulaja. R.I.P.
https://www.youtube.com/watch?v=XdGZet8pOFo&list=PL60841AB00943FF7C

Helgan kuvavarasto: Pere Lachaisen hautuumaalta, posliininen kukkalaite, upea.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Père-Lachaise

@@@

Loppukaneetti:

Päivä taitaa kaikista tekemättömistä toimista huolimatta mennä tässä jaapastellessa. Ehkä pieni metsäretki koiran kanssa...ja illalla kun naapuri on vetänyt verhot etehen näkyy pimeydessä varjoni hiippailemassa kohti autotallia - ja rostrainerista saha soimaan!

Hyvää loppuvuotta toivoo teidän

Helga