Unohtuneita latauskaapeleita ja kuvottavaa tirkistelyä



Kuva: Helga


Taas sitä taistellaan vasempaan reunaan. Mutta voitin jälleen, hyvä minä!


Tässä kävi semmoinen juttu, että läksin vähän kauemmas etätöitä tehdäkseni, mutta voi helevaatan helevaatta: jäi tietokoneen latauskaapeli kotiin ja masiinassa on bensaa enää kolmasosa. Että mitäs nyt tehdään!? Pitäisi värkkäillä muutama esitys PowerPoint-pohjiin. Pää raksuttaa ankarasti: ajellako lähimmälle kirkolle kyselemään kaapelia vai ajellako huomenna kiroillen kotiin tekemään mitä tehtävä on. Helekutti, suksetkin on pakattu peräkonttiin, eikä yhdet riitäkään. On myös laskettelusukset ja kypärä. Jos ajan huomenna kirkolle, menee siihen koko päivä.


Elämä opettaa luopumaan.
Taidan sonnustautua aamusta suksille ja ajella sitten illalla kotiin sopivasti pienessä raittiin ilman myrkytyksessä ratin takana torkkuen. Tiedättehän fiiliksen: päivällä omenaposkineen heiluu ulkoilemassa, syö siihen päälle ja lähtee lämpimällä, hyrisevällä autolla sitten keinahtelemaan maantielle. Silmä lupsahtelee ja havahtuu, kun oikea kylki viistää tienaravissa tai vasemman puoleiset renkaat jyrisevät keskiviivalle tehdyllä urasovelluksella: rata-tata-tatatata. JOskus on käynyt niinkin, kun ollaan oltu vähän kaveriporukalla hiihtokeskuksessa ja ilta on mennyt viihteelle siinä määrin, että vaikka promillet on kadonneet, on torke jäänyt jäljelle.


@@@




Kuva: Helga
Koo-oorpikuusen kannon alla on Mörri-Möykyn pesä

Kuulkaas, kun kerron tapauksen. (Ja HH, vaikka ehkä yhdistäisit tämän johonkin, niin ei eipä tiedä yhdistyykö oikein vaiko väärin. Ehkä kyseessä on sama ilmiö, ehkä ei. Ehkä vain kuvittelet?)


Olipa kerran henkilö, joka avasi itsestään kaiken, ihan kaiken, nettiin. Tiesimme, minkälaista hänen kotonaan on (kuvia, kuvia). Tiesimme jokaisen patsaan, taulun, kylpyhuoneen maton, takanreunuksen tuikut, seinätaulujen maisemat, ruokailutilan trendikkäästi verhoillut tuolit, tyylikkäät puulattiat ja ulko-oven kyltin: "Tervetuloa!"

Kaikki sivustonsa seuraajat saattavat päivä päivän perään nähdä komeita kuvia sarjan päähenkilöstä: minä lierihatussa, minä ilman hattua, minä uniformussa, minä hassuna, minä vakavana tärkeässä työssä, minä esiintymässä, minä harrastuksessa, minä ulkoilemassa, minä hassuttelen, minä innostun, minä veikeänä pää kallellaan, minä ja sukulaiset, minä ja lemmikkieläimet, minä nojaamassa autoon / taloon / kaveriin / ravintolapöytään / tennismailaan / muistomerkkiin / Eiffel-torniin / Iguassun putousten teräskaiteeseen / minä loputtomiin, minä, minä.

Alkuun tunsin itseni tirkistelijäksi. Nolotti ja hävetti kurkistaa kammarin puolelle, piipahtaa perhe-elämän äänettömänä kolmantena osapuolena, nousta vintille kuuntelemaan tyttären säveltämää drum ´n bassia, katsoa sivusta iltakekkereiden viinivalikoimaa ja kiiruhtaa työhuoneeseen tutkailemaan tärkeitä työtehtäviä, joita siellä tarmokkaasti väsättiin. Arkielämän paperiasiat virtasivat tajuntaani: tuliko lisälaina aiemmasta paisuneeseen keittiöremonttiin, ehtivätkö Etelä-Amerikan lentoliput ajoissa, hyväksyikö rakennusvalvontavirasto sisäjärven rannan ykköshuudeille suunnitellun huvilan piirustukset vai palautuivatko arkkitehdille viilattavaksi ja...ja...ja.


Pikkuhiljaa huomasin ryhtyneeni odottamaan, mitä jännittävää tänään tapahtuisikaan elämässämme. Siis hänen ja minun yhteisessä elämässä, joka tulvii pysähtymättömänä virtana, tiheään toistuvina twiitteinä ja yllytyslinkkeinä blogiteksteihin, joissa perataan viimeisetkin lihat luista, joita muualla ei ole loppuun kaluttu.

Pitääkö mun seurata tätä kaikkea? Ei. Ehdottomasti ei. Voin aina jäädyttää kaiken, napata valikosta "älä seuraa" tai "lykkää vähemmälle"- vaihtoehdon.
Mutta kuinka sitten saisin tietää kuinka sarjan tämänpäiväinen jakso päättyi? Löytyikö koira? Menikö lapsi kiltisti nukkumaan? Mitä illallisella loppujen lopuksi tarjottiin? Pääsikö tärkeä työprojekti päätökseensä?
Eihän kukaan jatkokertomusta kykene noin vain keskeyttämään?

Huoh. Minkä ihmeen takia ajauduin seuraamaan elämänkulkuaan?
Saako apteekista vieroitusainetta, jolla "Avaan kaiken elämästäni teille kaikille"- tahman saa irrotetuksi sormistaan ja päästään?

@@@

Non niin. 22% virtaa jäljellä. Lienee siirtyminen tabletista lukemaan alan kirjallisuutta mainitsemiani esityksiä varten ja edettävä yllä esitetyn suunnitelman mukaisesti. Hitto vieköön. Majoitustakin olisi vielä toinen yö jäljellä.
Jokaisella murheensa.


Voikaa hyvin,
Helga

Ps. tarkkasilmäinen lukijani havaitsi, että tätä oli editoitu. Tunnustan auliisti.