Pääsiäisturinaa: tarinanpätkiä purkulangasta

Kuva: Helga(n lempikarkkeja)

Fasaanin tapaus

Se tepasteli pellonreunamilla akkansa kanssa, kurotteli leuhkana kaulaansa pitkäksi ja pyrähdytteli pieniä lentokierroksia itseään esitelläkseen.
Mutta ylpeys kävi lankeemuksen edellä.
Poks. Helga kaasutti autollaan ohi, eikä fasaanikukkoa enää ollut.

Opetus: tyhmyydestä sakotetaan. Fasaaniakin.


@@@

Pääsiäinen on pannujen aikaa. (Jonkun muun kuva.)

Kuparipannun tapaus

Muuttokuormaa pakatessa tulee takaumia aiemmasta. Kuten nyt esimerkiksi tämä varastetun kuparipannun tapaus.

Kuparipannu nähkääs asui huonosti pidetyssä omakotitalossa. Olimme talossa vuokralaisina oman kodin valmistumista odotellessa. Talon omistajan sukulaismies hoiteli vuokra-asioita. Omistajasta emme nähneet vilaustakaan.

Talossa oli kaikki iloisesti rempallaan ja kämppä huonossa kunnossa: takka halki, seinät kosteudesta kuprulla, astianpesukone rikki. Sadevesi sentään tuli niskaan vain eteisessä. 
Ennen talosta poismuuttoa saimme ristiksemme kuormallisen perintötavaraa. Sanalla sanoen: kaikenlaista sälää. Kirjoja, kuparipannuja, astioita, kynttilänjalkoja...Ne muljahtivat siihen sekametelisoppaan, joka huushollissamme jo entuudestaan vallitsi. Soppaa hämmensivät vielä lapsoset ketterät ja nuori koiranvöyhkänä.

Lopulta päästiin muuttamaan omaan kotiin.
Yhtenä kauniina päivänä soi ovikello. Oven takana seisoi minulle aiemmasta tuntematon naishenkilö. Hän sanoi tulleensa hakemaan varastamaamme kuparipannua. Ällistyneenä ohjasin tulijan olohuoneeseen pannuarmeijan äärelle, kun ei ollut harmainta aavistustakaan pannujen omistussuhteista puhumattakaan varkaustapauksesta.
Vähäpuheinen vuokranantaja nappasi omansa ja paineli pannuineen tiehensä. 

Kysymys: missä on pannujen taivas? (Omat pannut tyrkättiin kiertoon.)


@@@

Kuva (itte ottama): Munakoiso muuttokuormassa. 

Styroxmunakoison tapaus

Se löytyi Oulun Stockmannin ale-korista kerran. Sen seurueeseen kuuluivat myös appelsiini ja kesäkurpitsa, styroxia kumpainenkin. Kesäkurpitsan kylkeen ilmestyi kakaroiden salaa pitämien kotibileitten jälkeen hampaanjäljet.
Appelsiini on vielä jäljellä. Se kurkistelee muuttolaatikosta. 

Eksistentiaalinen ongelma: minne joutui kesäkurpitsa?

@@@

Kuva: Helga (puupäitä)

Tylypahkapäisen tyypin tapaus

Allaoleva päivitys sattui silmääni ikivanhan ystäväni FB-päivityksestä. Hän kertoi hukanneensa puhelimensa vuorokaudeksi, mutta selviytyneensä tilanteesta traumoitta.
Ystäväni FB-kaveri (minulle täysin tuntematon) reagoi päivitykseen näin:

"Et sitten kuitenkaan paastoa somesta, kun kerran täällä keskustelet. Voisi tehdä hyvää nimittäin."

Ällistyin! Suomalaista somelaista sosiaalisuutta ja sallivuutta! Ystäväni on mitä hienotunteisin ihminen. Hänkö ansaitsee tukistuksen? Tukistajan kommunikaatiokyvyssä lienee hiomista. Työtoverikseni en häntä kyllä ainakaan itselleni toivoisi.

Lisäisin tähän vielä, että jos ihminen juoksee joka päivä tunnin tahi kaksi lenkillä tai revittelee kuntosalilla, ei kukaan ihmettele mitään. Mutta jos hän kirjallisissa harrasteissaan tahi nettiharrasteissa virkistyy, niin sitä ihmetellään: "Miten sulla on tuommoiseen aikaa?" Samaan aikaan joku istuu jääkiekko-ottelussa tai elokuvissa tuntikausia. 

Kysymys: ovatko hyväksyttyjen ajankäyttötapojen rajat liian tiukat ja oman navan ympärille pitäytyvät? ("Vain se ajankäyttötapa on oikea, mistä minä itse olen kiinnostunut.")


Nämä typerät tarinat teille tarjoili

The Helga