Joka kuistilta kurkottaa, se keppiin katsahtaa

Päivän otos kuistilta otettuna.

Päivän Sanomat.
Istun pirtissä ja luon katseita metsämökin ikkunasta. Ihana auringonkilo sytyttää valoja kuusten oksille, tutkailee naavatuppoja ja vetää sitten petäjänrungon oranssihohtoiseksi. Ikkunanäkymät ovat niin houkuttelevat, että piti käydä köpöttelemässä mökin ympärystöillä vetelemässä raitista ilmaa keuhkorakkuloihin. Kevät on tulossa! Aplodit keväälle!

@@@

Kullervo Kemppisen kirja "Lumikuru" sattui mukaan. Isän perintöä, painettu syntymäni aikoihin eli melko papyruskäärö jo alkaa olla sekin, heh. Teksti on ihanan vanhahtavaa. Annan näytteen:

"Kun aiotaan tehdä vaellus Saariselälle, on ensimmäisenä pulmana sopivan retkiseurueen valitseminen. Useimmiten se syntyy itsestään samanikäisistä retkeilyä harrastavista miehistä. (...) Tietenkin on mahdollista koota seurue saman perheen jäsenistäkin, ottaa mukaan vaikkapa kuudenkymmenen ikäinen isoisä, neljännelläkymmenellä olevat vanhemmat ja pari toisella kymmenellä olevaa poikaa."

Keppikameranotoksia tänään.

No men fan också! Missäs se isoäiti on, joka nyt istuu täällä mökissään jalka urheiluharrastuksista vammautuneena, häh! Perheen äiti sentään nähtävästi vaivihkaa luirahtaa mukaan nimimerkillä "Vanhemmat". Pitäähän toisella kymmenellä oleville poikalapsille olla vellinkeittäjä. Vai käykö niin, että Pietarinvaarassa huomataan, jotta hetkinen: joukossamme on yksi naisgenitaaleilla varustettu salamatkustaja. Alapa laputtaa takaisin maalikylille siitä.

No, ymmärränhän minä. Se oli sitä aikaa kun isoisän olkihattu vintiltä löydettiin. Eipä äitinikään roikkunut rinkanliepeessä isäni jotostellessa pitkin jänkiä herraporukassa. Äiti hoiteli huushollia ja laski lapsiaan - miten kuten meikäläisen kohdalla tosin.
Mutta yksi asia mua askarruttaa: kuinka hitossa äijät saivat sen kaiken viinamäärän roudattua selkosille? Jos kohta taisi siinä jossain vaiheessa olla vesitasokin mukana poikia roudaamassa. Kas, pojat oli poikia ja herrat narreja.
Mutta haetaanpa positiivinen puoli tästäkin asiasta: jäi kirja jäljelle! Ja lisäksi on vielä saman kirjailijan eräkirja nimeltä "Poropolku kutsuu". Se alkoi niin sankealla hengellisellä virvoituksella, että siirryin suosiolla Lumikuruun, mutta kaipa Poropolkukin tulee könkättyä ennen kuin saikkunakki on lusittu.

Kevätreikä.

Netistä piti tutkia, kuka tämä Kullervo Kemppinen on, kun nimi kalskahti niin tutulta. Wikipedia tietää: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kullervo_Kemppinen

Voitte uskoa, että Kullervo se vasta on ollut toimen mies! Jos joku sanoo, että meikäläinen sohlaa yhtä ja toista, niin olen kalpea aavistus Kullervosta ja pojastaan Jukka Kemppisestä. Jukalla on blogi, eikä näytä Jukkakaan olevan niitä lyhytsanaisimpia bloggaajia kuten en itsekään. Kilometrikaupalla me Jukan kanssa saadaan sanansuolloksta aikaiseksi ihan heittämällä.
http://kemppinen.blogspot.fi

Jopa meikäläinen kaikkien liemien kokkaaja ällistyy näiden miesten toiminnallisuudesta. No, totuuden nimissä sanottakoon, jotta omalla toimialallani on myös ihmisiä, jotka on mukana aivan kaikessa - ja vielä vähän päälle. Hätäisimmät ehtivät vaihtamaan jopa puolisoitaankin ja perustamaan uusia perheitä sinne sun tänne. (Onneksi meikäläisellä ei ole kiveksiä.) (Kai?)

@@@

Suomen Lääkärilehti 5/2017 kirjoittaa mm. seuraavaa:

-Miten paljon lakritsia on liikaa?
Suuri määrä lakritsia ja salmiakkia voi aiheuttaa kaliumin laskua (hypokalemiaa) ja altistaa pahanlaatuiselle rytmihäiriölle (kammiovärinä). Meikäläinenkin säikähti tuosta tiedosta, joka oli aiemmin samassa aviisissa. Olen lakritsin ja salmiakin suursyömäri, jos kohta kun muistiani kavelin, niin palautui mieleen potilaani, jonka taivaita hipova verenpaine selittyi em. valmisteiden runsaalla käytöllä. Ei voi sanoa, kumpi tuotteista olisi vähemmän paineita nostava.

Paha aine on glykyrretiinihappo, jonka pitoisuus eri tuotteissa on vaihtelevainen. Yksilöllinen herkkyys sen verenpainevaikutuksille vaihtelee. 100-200 g pussi kahdesti viikossa voi parissa viikossa nostaa paineet. Näin sanoo tämän alan guru, prof. Timo Sane. Timo tietää nämä jutut. On nähnyt kaikenlaista pitkällä urallaan ja kirjoittaa paljon elektrolyyttiasioista (natrium, kalium).

... että mitäs nyt tehdään, kun kassissa on lakritsipussi?
(Omakohtainen ratkaisu: viittaan kintaalla nyt, mutta yritän muistaa jatkossa. Älkää ottako minusta mallia.)

@@@

Terveellinen ja herkullinen kala-ateria kerran Raippaluodossa.

Mitä muuta Lääkärilehdessä?

- Dialyysipotilaiden määrä kasvaa jatkuvasti. Johtuu paljolti kakkostyypin diabeetikkojen kasvavasta määrästä. Tiedättehän: pulska ihminen, verensokerit koholla eli veri on sokerista. Sokeri on valtimoiden seinämille myrkkyä. Munuaisten pienet valtimokeräset (glomerulukset) vaurioituvat ja siittäpä se sitten lähtee homma tökkimään. Toinen paikka on verkkokalvon (silmässä siis) pienet valtimot.

- Ripulia sanotaan pitkittyneeksi sen kestettyä yli 4 viikkoa. Ripulia aiheuttavia lääkkeitä mm. metformiini, närästyslääkkeet, magnesium, rauta, vitamiinit ja hivenaineet, antibiootit, ummetuslääkkeet, tulehduskipulääkkeet.

- Depression ja normaalin surureaktion erottaminen voi olla vaikeaa. Väsymykseen voi liittyä depression kaltaisia oireita (aloitekyvyttömyys, muisti- ja keskittymisongelmat, energian puute). Mielialan voi myös kohota liikaa (hypomania). Se on yhtä vaikea arvioida.  Ihminen muuttuu "yli-iloiseksi" tai ärtyisäksi, ylienergiseksi, ylipuheliaaksi ja unentarve vähenee (esim. 4 h/yö). Hän touhuilee ja toheloi, on ylivilkas.

-Tupakasta tulisi vierottua ennen leikkauksia. Oman turvallisuutensa vuoksi.

-Lyhytkin antibioottihoito muokkaa suolen hyödyllistä mikrobikantaa kuukausiksi tai vuosiksi. Antibioottikuurien lyhentämisiä mietitään. (Toim.huom: syö kuurisi kuten se on kirjoitettu! Lääkärit noudattavat infektiolääkäreiden suosituksia kuurien määrämisissä. Ne perustuvat kansallisiin ja kansainvälisiin ohjeisiin, ei vedä hatusta kukaan. Paitsi jotkut potilaat.)

-Eutanasia-asiasta on lääkäreille tulossa Lääkäriliiton ja Duodecim-seuran kokous 5 eri paikkakunnalla helmi-maaliskuussa. Näitä asioita siis ammattikunnassa pohditaan koko ajan.

Lehden lopussa oli Riikka Pulkkisen 33v. kolumni, jonka ideasta en oikein saanut selvää.

Hieno päivä!

Voikaa hyvin,

t. Helga