Metsän tyttö tahdon olla

Kuva: Helga

No, minä nyt lätkin näitä kuvia tänne ihan omaksi huvikseni. Tämän kaunokaisen lajintunnistusta en ryhdy tekemään, kas sen verran jäi jotain joskus mieleen, etten häpäise itseäni sanomalla sitä uuttulutukaksi (nimi muutettu).

Ajelin sitten yön myötä kotiini, jossa olin aamuyöstä. Poronhoitoalueella oli vähän ongelmia, kun puolivillit kotieläimet asettautuivat porukalla tielle, räkkäaika kun on. Yksi porukka ei sitten millään suostunut väistymään, vaan kopisteli takajalat porona harallaan keulan edessä kun meikäläinen hiipi peltilehmällään perässä. Siinä käytiin sarvipäiden kesken neuvottelua väistetäänkö vasemmalle vai oikealle, mutta melkoista sotehommaa näytti olevan, kun valmista ei tullut ei sitten millään. Mutta mihinkäpäs meikäläisellä oli siinä kiire radiota kuunnellessa. Ja niin me edettiin koko tokka satoja metrejä, peltilehmä jonon jatkeena.

Hyttyset eli itikat on nyt heränneet oikein porukalla ja hyttyshattu oli metsässä todella tarpeen samoin kuin pitkähihaiset ja -lahkeiset vermeet. Mulla oli muistikuva runsaan kymmenen vuoden takaa yhdestä hienosta maisemapaikasta, jonka sain pienellä vaivannäöllä nyt palautettua kartalle koordinaateiksi asti. Joten numerot gps:ään ja menoksi. Meno olikin sitten vähän haastavaa maaston takia ja kun ei kinttukaan ihan formulakunnossa vielä ole. Mutta löytyipä tuo metsien sisällä piilossa oleva upea paikka. En uskalla sitä paljastaa. Paikallinen asukki minut sinne kerran johdatti toisesta lähestymissuunnasta.

Kuva: Helga (tämä on sitten upea kasvi)

Vielä mainostaisin muutamaa seikkaa varusteissa, nimittäin kuorihousut, joista saa sivut auki vetoketjulla ja kuoritakki, josta niin ikään kainaloissa vetoketjut. Nämä kamppeet olen vuosia, vuosia sitten ostanut ja kovassa käytössä ovat olleet. Lompsaa kaivellessa kirveli sydäntä, mutta satsasin silti. Nyt voin sanoa, että kun housut on 10 v vanhat ja takkikin liki saman, ovat ne hintansa vähintäänkin haukkuneet - ja haukkuvat edelleen. Housuissa nyt ei vedenpitävyys enää ole ihan 100%, mutta sou what. Kuulemma niihin saisi jonkun "pinnoitteen" uusituksikin, mutta sellainen varustehuolto ei koskaan ole ollut vahvin puoleni. Vaelluskengät ostin Helsingin Partioaitasta (tmv) vuonna 2009. Suutarilla kertaalleen on yhtä saumaa tikattu ja täydestä menevät edelleen. Pojalta opin ottamaan pohjallisen ylös kun kengät riisuu jalasta. Kuivuvat sitten sisäpuolelta paremmin, mutta tämä nyt lukijalleni toki on ihan perussettiä.

Helgan vinkki

Lopuksi vielä kuljetusvinkki. Nuo hyödykkeet piti saada pois mökiltä ja kun kananmunat joviaalisti antoivat tilaa ystävilleen, saatiin kaikki ehjinä perille.

Nauttikaamme kesäsäästä niin kauan kuin sitä kestää eli käytännössä kai pari päivää. Lämmintä oli hevostenkin laitumellaan ja helikopterin kokoisia paarmoja niin vietävästi, että sai niitä ruohonsyönnin yhteydessä hännällä huiskia ja harjaa heilutella taukoamatta.

Terveisin Helga