Havaintoja metsiköistä, vesistöistä ja kattiloista

Yksinäinen sukeltelija

Kohta on aika kaivautua maan uumeniin ja aloittaa talviunet let´s say pariksi kuukaudeksi. Mutta ei hätiä mitiä, sillä hyvähän on levätäkin välillä  Ne, jotka siihen pystyvät siis.

Kuvan (yllä) yksinäinen kokosukeltaja etsiskeli sapuskaa hiljaisen metsälammen pohjasta. Valkoiset siipipeilit, vaaleanhko vatsapuoli ja musta pää. Melko pieni sorsalintu. Katsotaanpa keneen tuntomerkit sopisivat:

Telkkä: ei käy. Ei valkoisia pilkkuja poskissa.

Alli: no ei sovi alliinkaan.

...joten tuon täytyy sittenkin olla akkatelkkä. Katsotaanpa, onko telkkä kokosukeltaja. Kyllä, kokosukeltaja on ja valkoinen siipilaikku mainitaan. Joten se on siinä.

Metsäretkellä meinasi käydä hassusti, kun loppuvaiheessa alkoi käydä selväksi, että luonnonvalo loppuu ennen kuin auton hahmo alkaa piirtyä näkökentään. Jonkun tilapäisen mielenhäiriön vuoksi oli otsalamppu jäänyt pois repusta, jossa toki oli (aina!) tulitikut ja puukko eli Leatherman. Ihan siinä halon hiipuessa tuli mieleen sekin, että kännykästä loppuu akku tuota pikaa ja sitä myöten mahdollisuus edes kännykänvalossa edetä polkua. Viimeiset parisataa metriä oli kyllä jo ihan käsikopelolla etenemistä. Onneksi polku oli hyvin selkeä. Auton luona vilkaisin puhelinta, joka sammutti silmänsä siihen paikkaan - tarkka homma :D

Viimeisiä metrejä mennään.
Rannassa oli vanha rakennus, kuten kuvasta ehkä näkyy :D.

@@@

Metsässä hortoileminen on meikäläisen perustoimintoa. Nuorena tuli kyllä kaikenlaista sekundahommaakin tehtyä, mutta metiköissä kuljeskeleminen (jota kai pidetään oikeana kunnon ihmisten hommana) oli ihan must. Eiköhän metsä loppujen lopuksi ole kelle tahansa suomalaiselle paikka, jonne sielu vetää? Vaikka otsalampun kanssa.

@@@

Vielä näkyi auringonvaloakin, joskin jo hyvin uupunutta laatua.

Kirjallisuus on siitä hauska laji, että sen kautta voi lennähtää metsämökiltä aina kauas härkätaisteluareenoille saakka (viittaan ed. postauksen Hemingwayhyn). Vietän nyt muutaman päivän voimia keräillen täällä metsämökillä ja annan hevosen lekotella juuri rokotukset saaneena laitumella ynnä nauttia parina päivänä ammattiratsastajan taitavasta käsittelystä. Hevonen oli vastikään lääkärintarkastuksessa ja sai influenssa + tetanus- rokotteen. Tehtiin sille pieni toimenpidekin, jonka laatu jääköön nyt sanomatta. Laskua tuli vajaat 180 euroa. Semmoista se on hevosen pito, eikäpä tuo koiran eläinlääkärireissukaan koskaan ilmainen ole.

Sitä minä vain ihmettelen, että jos koiralle on määrätty vakituinen lääkitys, niin reseptin uusiminen eläinlääkäriasemalla maksaa aina 15€/ kerta ja reseptiin kirjoitetaan mahdollisimman pieni määrä lääkettä. No, julkisella puolella ei ihmislääkereseptien uusiminen kai maksa mitään, mutta jos pyytää maksullista reseptin uusimista privaatin kautta, niin ei siellä kyllä yhtä purkkia kerrallaan uusita. 

@@@

Tässä lähellä oli koskikara, jota en saanut kuvaan.
Sukelteli ahkerasti.

Tässäpä kuva koskikarasta. Kuva on Wikipediasta.

Koskikara. Wikipedia.

@@@

Lopuksi asiasta ananakseen eli ruokavinkkejä.

Muistathan vielä Köyhät Ritarit, joita syötiin lapsena jälkiruoaksi. Pullaa viipaleiksi, kastetaan munamaidossa ja paistetaan voissa. Päälle Piltti-purkista Kuningatarsosetta ja itsepoimittuja puolukoita + sokeria ja se on siinä. Kermavaahtoa ei ollut ja siitähän tulee vain mahavaivoja.

Entä muistatko Kukkakaaligratiinin? Kukkakaalista leikellään ylimääräiset häntäosat ja kaiverretaan vähän sitä paksua kantaa ohuemmaksi. Tällätään kukkakaali kokonaisena kattilaan + vettä puoliväliin ja keitetään semmoiset 7-10 min melko hissukseen kannen alla. Tällä välin tehdään Bechamel-kastike. Ohje täällä: https://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/artikkeli/onnistuvatko-sinulta-nama-kolme-peruskastiketta-jokaisen-tulisi-osata-valmistaa/5156852#gs.P_BRyVY 

Nostetaan kaali kattilasta, laitetaan uunivuokaan. Kaadetaan Bechamel-kastike kukkakaalin päälle. Uuniin 200 astetta, kaali tyrkätään sisään ja pinnan hieman ruskistuttua ei kun pöytään ja ponappetiit vaan.

Virtaa pimeyteen,

Helga