Korvasienikeittoa ja sananen kuljeskelusta metsissä

Tämmöinen paikka löytyi tänään.

Piti tehdä opin vuoksi itseä varten kukkapäivitys (Sag mir wer die Blumen ist), mutta kello se raksuttelee mennyttä aikaa ja vahdin itseäni ajautumasta taas pikkutunneille kukkumaan. Järjellistä vuorokausirytmiä ylläpitävä Saunatonttu nimittäin kaasutti omien aikataulujensa takia baanalle eli kotitorpalle. Jäin metsämökille vielä nauttimaan parhaasta seurasta eli olemaan ittekseni. Silloin kuulee, mitä tarinaa pään sisällä kimmahtelee seinämästä toiseen. Pysyy ikään kuin omassa menossaan mukana.

Rompostelin ittekseni omia reittejäni. Ja pakko myöntää, että aika hienoon paikkaan löysin tieni (kuva yllä). Kyllä Suomi on kaunis maa! Lääniä löytyy jokaiselle kulkea ja hengittää keuhkoihinsa ihanaa metsäilmaa. Metsän kätköistä voi löytyä aarteita.

@@@

Kämpälle palatessa oli edessä korvasienikeiton teko. Luin jostakin, ettei niitä keitettynäkään kannata säilyttää yli kahta päivää ja alkoi määräaika paukkua täyteen. Resetti on Valion ohjeesta jotensakin muotoiltu, mutta voi olla, että vähän tuli oman käden jälkeä. Anteeksi Valio.

Korvasienikeitto yhdelle 

(Saunatonttu ei syö sieniä)

2 dl keitettyjä korvasieniä

2 banaanisalottisipulia

voita

2-3 dl vettä

2 dl ruokakermaa

1 Viola-sulatejuustopurkki (taisi olla ruohosipulilla maustettua)

Teko-ohjetta:

1. huolittele :D korvasienet Eviran ohjeilla.

2. silppua sipulit pikkuruiseksi hakkelukseksi

3. nakkaa n. 1 rkl voita kattilan pohjalle + sienet + sipulit

4. korvenna niitä hyvä tovi

5. lisää vesi (kiehuvana lisäilen tämmöisiin, keitä veden vedenkeittimellä siinä sivussa)

6. ruplattele hyvä tovi

7. lisää sekaan ruokakerma + sulatejuusto

Vaikka itte sanonkin, niin aivan herkullista tuli. Olisin mieluusti imuroinut koko kattilallisen kerralla, mutta pidättäydyin puolikkaaseen, sillä aion katsoa meneekö tuosta munuaiset :D Olen aina suhtautunut korvasieniin vähän varauksella, vaikka tässä sitä edelleen ollaan.

@@@

Tämän päivän kukkasia villissä luonnossa.

Koska olen kukkien ja kasvien tunnistamisessa aikasta kömpelö, vaikka niitä jopa joskus vähän opiskelinkin (noin Antiikin aikoihin), joten koitan paikata tietoaukkoja googlettamalla nappaamiani kuvia. Palaan niihin vaikkasta huomenna, jos Luoja suo. Pitänee ensin lompsia metsiin päiväksi, kun kesäkin on kuulemma tullut.

Yötöntä yötä,

Helga