Klapeja, plyyshisohvia ja Östermalmin asukkaita

Sieltä se tulee - kevät meinaan!

Kaunis pakkaspäivä takanapäin!
... ja ensimmäinen päivä, jolloin alustavasti saa hieman varata toisellekin koparalleen. Wu-huu!

On tullut luettua ihmiskehon toiminnasta vuosia, mutta kantapään kautta ihminen aina tajuaa paremmin. Siis, ettei normaalisti aamulla noustessaan tarvitse miettiä, kummalle jalalle petistä astahtaa. Olen kummastellut maallikkokommenttia, että "opettelin uudelleen kävelemään". Lääkärinä ajattelee, että kävelykyvyn menettäminen on pysyvä olotila ja liittyy vakavaan hermovaurioon (esim. selkäydinvaurio). Maallikko ehkä tarkoittaakin tilannetta, josta olen kuntoutumassa, kun luottamus toisen jalan pitoon täytyy rakentaa uudelleen.
Mielessä on myös käynyt huippu-urheilijoiden elämä, joka keskittyy omiin lihaksiin, niveliin ja jänteisiin, flunssiin ja sen semmoisiin. Tässä ollaan lujaa vauhtia menossa samanlaiseen minäkeskeisyyteen.

@@@

Eläköön hieno koivuklapi!

Kas, metsämökkini klapivarastoon piti saada täydennystä.

Siispä soitto paikalliselle isännälle, joka tuota pikaa sähhäytti klapikärryineen pihaan ja olotilani huomatessaan nappasi klapit puuvarastoon heittämällä. Kiitos paljon! Molemmat olivat tyytyväisiä: isäntä sai tienestiä ja meikäläinen polttopuuta. Kahden kauppa. Sinivalkoista yhteistyötä!

@@@

Svensk Damtidningen (SD), tuo kansainvälinen tiedejulkaisu, kertoo tärkeitä ja kiireellisiä tietoja Euroopan kuninkaallisista. Raportoin niitä teille, hyvät kruunun alamaiset, jos suotte. Kas näin:

Verbierin rinteillä roikutaan edelleen (vrt. edellinen numero). Sekä Madde perheineen että Tanskan kruununprinssiperhe on halunnut kuvauttaa itsensä Barryn kanssa. Tiesittekö Barryn? Hän on sveitsiläinen pelastajakoira. Bernhardinkoira siis.

https://en.wikipedia.org/wiki/Barry_(dog)

Prinsessa Christinalla on veritauti, johon hän saa hoitoa. Leukemia siis. Hän jaksoi kuitenkin tulla veljensä avuksi jollekin kokkareille yhdessä elostelija-ukkonsa kanssa. Mieshän on aiheuttanut Christinalle hieman päänvaivaa taannoin. Liekö isännän majoittaman nuorenmiehen mukana lähteneet perintökorut jo löytyneet?

Madden ukko, se amerikanpoika, pisti Instagrammiin ripeät kommentit Trumpista suljetulle palstalleen. Taisinko jo mainitakin, että muotikeisari Valentinon poikaystävä Siankarlo laiittoi ne oitis laajaan jakeluun.

Tanskan kruununprinsessa Mary täyttää 45-vuotta. SD sanoo Maryn olevan tyylikäs, kaunis, persoonallinen ja suurisydäminen. Alunperin hän kuulemma oli ujo brunette. Selevä tämä.

Kuistilla on lunta.

Ja sitten näitä ihania tarinoita, joista ei älyä kerrassaan mitään. 

Nimittäin tapaus Grete Qviberg. SD taustoittaa ainoastaan, että hän on "Östermalms lady". Selevä homma. Östermalminhan jo tunnemmekin. Muistan sen myös kaukaiselta maahanmuuttajatyöjaksoltani Tukholmasta, jos kohta asuin hyvin kaukana niistä piireistä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Östermalm

Niin kuulkaas nyt tätä Greten elämää. Hän vetäytyy loskakausiksi Espanjan Marbellaan*, josta skaffasi itselleen lukaalin takavuosina. Grete kärtsää siellä silkoisia kinttujaan yhdessä sambo-Kentin kanssa. Siis avomies. Gretellä on semmoiset plyysisohovat, että alta pois. Grete antaa sisustusvinkiksi tämän:

"Man ska blanda dyrt och billigt."

Epäselväksi jää, mitkä on Greten meriitit ja kuka hän oikeastaan on. Ehkä ruotsalaiset tietävät.

*Uskokaa tai älkää Marbella on paikka, jossa veriryhmäni määriteltiin ensikerran. Syy: paikallisessa sairaalassa oli huutava pula tietystä verityypistä ja retkeilymajasta hälytettiin nuorisoa antamaan verinäyte. Satuin olemaan siellä majoittuneena.

Ja lopuksi:

SDn väite: Carl Philip on kuin Kalle Kustaa. Molemmat nimittäin pitävät metsästyksestä, ratsastuksesta, autoista ja rallyistä, mutteivät golfista tai tenniksestä. Yäk. Heistä on kivempi on skiklailla jahdilla St. Tropezissa toisiaan muistuttavan Silvian ja Sofian kanssa.

SD ihmettelee lisäksi tätä käänteentekevää omituisuutta:

Miksi Prinsessa Katella on jatkuvalla syötöllä laastari jossakin sormessa. 

...rauhoittukaa, hyvät ihmiset ja suhtautukaa ylläolevaan potaskaan mitä suurimmalla tyyneydellä. Tämä teksti on tuotettu metsämökistä ehkä huonon sisäilman tai ympäröivän pimeän metsän vaikutuksesta. Laitan siis loppuun mieltä tasaavan kuvan eräästä Suomen kunnasta. Saa arvata mistä ja mikä luonnonnähtävyys on kyseessä. Vastaus seuraavassa numerossa.

Kuva: Helga

Hyvää illanjatkoa plyyshisohville ja makuupusseihin!

toivoo  Helga,

makuupussista

Metsämökkiin pakeni hän

Söpön sukulaisen tekemät takkasytykkeet.
Kiitos suloinen sinä!

Eilen iltapäivästä nähkääs alkoi elämä tuntua siltä, että ei kun hynttyyt nyssäköihin, nyssäkät autoon ja baanalle. Isäntä halusi koiran kanssa jäädä kotiin. Kun vielä on lomaakin, niin äkkinäiset päähänpälkähdykset kannattaa toteuttaa. Onhan tässä ollut kaikenlaista kuormaakin, josta hevosjuttu on vain pieni osa. Kun kerta pirtti pienoinen kaukana metsässä odottaa silmä pimeänä, niin miksipä en menisi pitämään retriittiä.




Eilen illan pimeydessä ajelin pitkiä selkosia ilman, että ainuttakaan valoa näkyi tiellä tai metsiköissä. Voi ystävät, mikä hermolepo! Piti oikein pysähtyä, sammuttaa moottori, tulla autosta ja vain seisoa tähtitaivaan alla täydellisessä pimeydessä ja hiljaisuudessa. Pieni hetki - suuri voimalataus!




Olin alkumatkasta soitellut muutamille sukulaisille tai tutuille, joille olin soittovelkaa. Sekin on vapauttavaa, kun ei takaraivossa tikitä huono omatunto soittoveloista.




Soittelin siinä ajellessa vanhemmalle sukulaiselle, joka päivänä muutamana tavoitteli meikäläistä pötkötellessäni ensiavun käytävällä hevosjutun jälkeen osastollesiirtoa odottamassa. En tohtinut vastata. Hän soittelee noin joka toinen vuosi silloin, kun on tarve käyttää ammattiani hyväkseen joko omassa tai jonkun tuttavansa asiassa. Olen aina yhtä pidättyväinen, sillä mielestäni ei ole reilua soitella hyötyäkseen. Voishan sitä vaan kysellä, että mitä kuuluu. Tai kysellä vaikka vanhan äitimuorin voinnista.




Vaan kuulkaa oli ihana tunne kurvata mökin pihaan keskiyöllä, nousta autosta, venytellä ja vetää keuhkot täyteen raitista metsäilmaa ja aatella: monta päivää täällä yksin kirjoittelemassa kirjaani (heh), lueskelemassa hevoskirjoja (hevosella on hyvä vararatsastaja tällä välin) ja kutomassa sukkaa. Laitoin saunan lämpiämään yöllä ja ajattelin, ettei kukaan sanele aikataulujani - porskutan niin kuin itse haluan! Suurin ongelma oli se ainut oluttölkki, jonka sain isännältä pihistettyä. Huomenna ajelen maalikylille rappuharjan ja hyvän oluen ostoon.




@@@




Nyt on niin, että tämä työkone sikailee koko ajan sivun päivityksessä ja katkoo yhteyksiä ja kellokin tikittää kohta puoltayötä, joten...




... au revoir!




Helga,

kauniissa pakkassäässä mökin lämmössä