Hevosettoman huolettomuutta ja huojuvia ajatuksia

Kuva: Pixabay

Maantie toi hevoskauppiaan kotiin.

Kotimaa on kaunis. 

Kotimaan kansalaiset on rehellistä, asiallista, huumorintajuista ja samalla aaltopituudella olevaa väkeä. Pysähtyessäni kahvilaan keskellä ei-mitään olevien teiden risteyksessä, minua ymmärretään, autetaan, palvellaan ja huolehditaan, että kaikki on kohdallaan. Minun ei tarvi pelätä saavani ruoka-annoksesta salmonellaa. Voin jättää takkini penkille vessareissun ajaksi tietäen, ettei sitä varasteta.

Kun ohitan liukkaalla tiellä ja pöllyävässä lumessa pitkää rekkaa tiedän, että rekan nupissa istuu ammattikuski, joka hallitsee talvikelit. Tiedän, että rekassa on kunnon talvirenkaat ja lasti painonsa, kiinnityksensä ja sijoittelunsa suhteen asiallinen.

Me suomalaiset pidetään monia asioita itsestään selvinä. Mutta mitä enemmän maailmalla liikkuu, että enemmän suomut putoavat silmiltä. Suosittelen vaikkapa käyntiä Intiassa tai Indonesiassa. (Toki lukijani saattaa jopa asua siellä, mutta merkittävä osa valtavasta lukijakunnastani ehkä ei.)

@@@

Hevonen jäi Back-On-Track-takkinsa alle rouskuttamaan heiniään. Kauppakirja on laukussani, omistussuhde siirtynyt. Olen hevoseton ihminen. Hevoseton on huoleton? Hevosettomalle käy kuin kajakittomalle: ostaa neljän kuukauden kuluttua sittenkin taas uuden? EI. Ei ei ei. En. En en.

Hieman kipeää tämä tekee, jos kohta Järjen Ääni istuukin olkapäälläni puhelemassa rauhoittavia kommentteja. Silti mun sieluani kirveltää, kun reisilihaksissa vielä tuntuu toissapäiväinen ratsastusrupeama. ("Muista, että hevonen ryösti! Muista vaaratekijät!" supattaa Järjen Ääni).

@@@

Kuva: Pixabay

Taisinko aikanani kertoa alakouluikäisenä tuntemastani Pirkosta, Leenasta, Liisasta tai Kaisasta, joka halusi (ja sai) aina kaiken saman kuin mitä minulla oli. Se ahdisti minua. Kun iloitsin uudesta kevättakista oli Leenaliisapirkkokaisalla kohtsiltään samanlainen. Ehkä tuossa yhteydessä kerroin, että näin kypsillä kymmenilläkin minulla on tälläinen Leenaliisakaisapirkko, joka potee Leenaliisakaisapirkon syndroomaa. Syndrooman nimi on: MulleKansKunTollakinOn- oireyhtymä.

Sattuman oikusta Pirkkoleenaliisakaisa soitti erästä järjestöasiaa juuri, kun istuttiin ostajan kanssa kaffella. Asiainhoidon jälkeen Pirkkoleenakaisaliisa kertoi lopultakin ilmoittautuneensa ratsastuskurssille. Lähiviikkoina on lisäksi lomamatkalla tarkoitus käydä lähitallin alkeisopetuksessa. Toivottelin hyviä harjoituksia ja rohkeutta hevosen selkään! Sitten kerroin, missä tilanteessa olen kahvittelemassa. Että myin Ruskearuunan ja lopettelen ratsastusharrastukseni turvallisuussyistäkin. Luurin toisessa päässä tuli hetkeksi hiljaista. Että kuinkas nyt suu pannaan. Mutta mitäpä se minulle kuuluu. Olen kyllä jo pitkään varonut kertomasta suunnitelmistani halaistua sanaa tuon järjestöaktiivin suuntaan.

Juttu voi kuulostaa omahyväiseltä ja itsekeskeiseltä, mutta voin vakuuttaa sen olevan paitsi totta myös ahdistavaa. En halua minkäänlaisia kilpailuasetelmia, enkä perässähiihtäjiä.

@@@

Maistuisiko kahveet? Minä tarjoan!
Kuva: Pixabay

Kyllä mulla nyt on vähän triste-olo. Kattelen hevosesta kuvia, kattelen videoita omista ratsastuksista - ja huokaan. Maantiellä en ehtinyt eilen itkeskellä, kun oli niin pirun liukasta, lumisadetta ja lumipöllyä.

Jotta hieman lohdutan itseäni, kirjaan tähän seikkoja, jotka on pakko huomioida, jos aikoo ostaa hevosen.

@@@

Lopuksi Talonmiehen viisauksia tältä päivältä, kun kysyin kuinka arvioisi ystäviään. Sanoi, ettei hänellä ole ystäviä (heh! huumorimiehiä on) ja viittasi kotipaikkakuntaansa. Lisäsi, että on niin epäystävällinen (ei pidä paikkaansa, sarkasmia oli).

Sitten mietti asiaa. Kysyin, olenko minä hänen ystävänsä. "Et", sanoi heti. Puoliso ei voi olla ystävä, kun puoliso on enemmän. Pyysin tarkennusta. Vastasi hienosti:

   "Ystävä muhii taka-alalla ja on aina puhallettavissa henkiin, kun aika on. 

Valo niin kuin sammuu välillä ja syttyy taas. 

Mutta puoliso hehkuu aina jossain mielen kantturassa, 

on koko ajan iholla, vaikka olisi fyysisesti kaukanakin."

Päteeköhän sama myytyihin hevosiin?

...miettii Helga

#luopuminen #hevonen #hevoskauppa

(Ottakaa lisää kahvia.)

Kuva: Pixabay
(Katsoin ensin, että hieno otos...kunnes tarkastelin kuva tilannetta hieman enemmän.)