 |
| Nämä kuvat on nykyään kaikki Pixabaysta, siis kuvia, jotka saa ladata vapaasti. |
Kuinka paljon ihminen voi liikkua ajassa, ajatuksessa, fyysisesti ja psyykkisesti ennen kuin lepopulssi paukuttaa taukoamatta satasta, päätä särkee, hartiat kivistää ja silmäluomi pyrkii alaskäsin?
No, nyt on sitäkin kokeiltu. Meikäläisellä on joku kumma tyyli vetää kaasuhana yhtä aikaa kaikista laitteista ääriasentoon ja ihmetellä sitten, ettei 24 h/vrk x 7 meinaa riittää.
Tiedän selityksen: olen rysäyttäjä. Monta soppaa on yhtä aikaa kiehumassa ja tukka putkella. Sitten nautin, kun välillä on hitaampaa meininkiä, jolloin livahdan herkästi neljälle pyörälle ja kaasutan metsämökille. Nyt ei kyllä ehdi. Ensi viikolla on reissattava päinvastaiseen suuntaan rapiat neljäsataa kilometriä.
"Laiskat ne töitään laskee."
vanha, hyvää tarkoittava ;) maailman onnellisimman kansan sanonta
@@@
Kävin tässä päivänä muutamana X:n kaupungissa. Matkustamiseen liittyi lentokenttäalueen bussissa istumista, kun piti siirtyä pikkupaikkakunnalle menevään pikkukoneeseen. Bussi seisoi hyvän aikaa kentällä siten, ettei ketään päästetty ulos. Odottelivat tietysti lupaa purkaa tungeksiva ihmislasti kentälle.
Siinä hiljaisessa suomalaisjoukossa sitten yhdellä madamella tuli niin tärkeitä työasioita, suorastaan päivystyselvytykseen rinnastettavaa selvitettävää, että hänen oli kaivettava kullanvärinen skänä prada-laukustaan ja ryhdyttävä työasioitaan setvimään bussilastin keskellä. Löin luurit korville ja kuuntelin musaa. Mutta ihmettelin ittekseni, mikä saattoi olla niin hengenvaarallinen asia, että sitä piti siinä kohtaa ryhtyä hoitelemaan. Menee tämmöisellä terveydenhuollon työläisellä kyllä ihan yli hilseen. Rouvalla oli jo lentokentällä kova tarve näytellä roolinsa tärkeänä pisnesihmisenä, joten asia kyllä tuli jo aiemmin selväksi kaikille osapuolille.
Ai pikkusielu, joka häiriintyy vaarattoman, viattoman rouvan pikkutärkeilyistä?
Just näin on asian laita! Tunnen nääs ihmisiä, joilla ihan oikeasti on sellaista tietotaitoa, että jos heitä ei pääse konsultoimaan missä ikinä ovatkin, niin voi olla ihmishenki vaarassa. Muita suljetun tilan sisäisiä kännykkälärpätyksiä en ymmärrä.
Tämä madame ei kuulunut siihen tietojen takia hengenpelastavaan sakkiin. Ei missään tapauksessa. Mistäkö tiedän? Tiedänpä vaan! Muutamista yksityiskohdista - ja me apinathan nimittäin toistemme läsnäolo haistetaan jo pelkästä ilmapiiristä. Ei tarvi kuin kaksi minuuttia kuunnella puhetta, niin tietää onko siinä apina vai ei. Niin ominaislaatuinen on tapamme kommunikoida. (apina = medisiinari. Toim huom.)
@@@
Hemmetti, onko tuossa kuva meikäläisestä metsämökillä?
Nyt voisi kyllä pieni breikki olla paikallaan, mutta sen jo sanoinkin. Toisaalta työllistymisestään pitää osata olla kiitollinenkin, sillä ajatus lennähtää ikivanhan ystävän luokse. Siinä on ihminen, jolle työ on aina ollut kaikki kaikessa. Toimialansa on bisnesmaailma - ei siis mitään yhteyttä lääketieteeseen.
Kunpa olisikin, niin olisi vielä hyvinkin mahdollisuutta työllistyä. Sai nyt lähtöpassit työpaikastaan firman supistaessa toimintaansa. Huolestuttaa mistä saa uutta työtä, kun työvuosia on jäljellä perin vähän ja toimiala laskevan auringon aluetta. Uudelleentyöllistyminen näyttää melko toivottomalta.
Millä työelämän jättämän aukon täyttää ihminen, jonka elämä on pursunnut tärkeiltä kokouksia, työpalavereita, dead lineja, muistioita, kiireisiä kalenterimerkintöjä ja joka on niiden varassa elänyt ja itsetuntonsa rakentanut? Kalenterinsa on 40 vuotta ollut niin täynnä, että yhteisten tapaamisten järjestäminen on ollut kellosepän hommaa. Meikäläisen mitättömät pilipalimenot ovat kalenterinsa rinnalla surkastuneet kepeäksi pikku puuhasteluksi.
Mission impossible.
Kiitos lukijalle,
Helga
