 |
| Kuva: Helga Raate |
Isoäidilläni, syntyisin Suovanlahdelta, oli joku sanonta, jonka alkuosaa en nyt saa päähäni. Loppuosa joka tapauksessa oli tuo ensimmäisellä rivillä oleva renkijuttu.
(Nyt muistankin: "Hellurei, sanoi rengit päissään!")
Isoäiti oli sotaleski, joka jäi kahden pienen lapsensa kanssa itsekseen talvisodan viimeisten rytinöien vietyä isoisän. Lähetän iloiset naurut pilvenreunalle, sillä isoäidin heleä ja iloinen nauru kaikui siellä missä hän ikinä liikkuikaan. Positiivisuutta pursollaan oli tuo nainen, jota elämä ei silkkihanskoin piellyt monessakaan kohtaa.
@@@
Olen tässä mökin ympäristöissä kruisailut metsissä. Löysin jopa korvasieniä: näillä kuivuuksilla! Keittelin niitä sen 2 x 5 min ja vedenvaihto välillä, kuten Evira ohjeistaa. Tänään sitten paiskasin Pariisinperunat (ne valmiit vakuumipakkauksessa) lämpiämään ja pyörähytin soosin omasta päästä. Aikaa sossintekoon meni n. 5 min. Ohje ja jälleen hyvin houkutteleva, mihin tahansa Kloorian ruokakurmee-liitteeseen soveltuva kuva tässä:
Korvasienikastike, nopea
 |
| Kuva: Helga |
Ingredients per one person:
- apaut 1 dl keitettyjä korvasieniä
- 2 dl vispikermaa, paksuinta ja rasvaisinta mitä ikuna löytyy
- suolaa
- pippuria
- vehnäjauhoa 3 tl sekoitettuna pariin ruokalusikalliseen vettä
Paiskaa korvasienet mielellään vähän pilkottuina kattilaan ja kerma niskaa, samoin suola. Lämmitä. Lirauta vehnäjauhoseos hyvin sekoitellen. Pyörähytä pippurimyllystä vähän pippuria perään. Keittele viitisen minuuttia niin, että jauhot hyvin tekkeentyvät kerman kanssa.
Tällä välin Pariisinpotut on lämmenneet vaikkasta uunissa tahi pannulla. Kaada kastike tai ehkä puolet siitä potuille ja nauti hyvästä sapuskasta. Eikä tarvi koko päivää köökissä ahertaa.
@@@
No ruokablogiko tästä nyt tulikin? Pakko vielä viskata aiemmin mainostamani liekkitorttu tähän uudelleen. Tein täällä möksällä nimittäin sellaistakin ja - surprise! - havaitsin, että kyseessähän onkin... No säästän huomion vasta ohjeen jälkeiseen aikaan. Siis kuvat ja ohje tässä.
Liekk...siis mikäs tämä onkaan- torttu
No, tulipa kuvat vähän sikin sokin, mutten parempaan pysty. Kas, pystyinpä: pienentämällä niitä.
No eniveis: möksällä ei ollut kaulinta eikä pulikkaa, joten ananaspurkki sai toimia apurina. Pullo olisi parempi, niin ei aurautuisi taikinaan railoja. Taikinan tein kotona valmiiksi, ohje edellä, hyvä resepti. Taikinaköntti kulki muovipussissa mukana.
Non niin: Liiteristä siis Italiamo Parmigianoa, jokunen purjo ja samasta liiteristä myös tuo savukinkku. Viskasin siihen mukaan myös noita korvasieniä, säästeliäästi kun ei niitä paljoa löytynyt.
Ja voila! Siitähän tulikin pizza! Mikään liekkitorttu, höpö höpö Leif Segerstamille, pitsa se on. Ihan suomalaisten perusruoka. Kai tuohon vielä valkotsippa kuuluisi, muttei tullut mukaan.
@@@
Ei kai tässä auta kuin istua rattiin ja painaa kaasua. Ulkona on mitä kaunein päivä, mutta kaipa niitä vielä tulee. Töitä on joka tapauksessa oikeastaan pitkin kesää, että kelit saa olla mitä ovat. Näitä pätkälomasia sitten viettelen väliaikoina.
Kaunista kesäkuun päivää lukijalle ja koko kinkeripiirille missä ikinä kuljettekaan,
Helga
